Noiden Vantaan sisäisten, mutta Helsingin alueella poikkeavien linjojen historia ulottuu jonnekin ajalle ennen seutulippua. Poikkeamat Helsingin puolella ovat varsin pieniä, yleensä pysäkinvälin parin mittaisia. Vaihtoehtona olisi pidempi ja hitaampi kiertoreitti "oman kunnan" katuverkkoa pitkin tai jopa turhaa edestakaisin ajelua, jotta rajan pinnassa asuvienkin yhteydet saataisiin hoidettua.
Kuten Kemkim ja Miska kommentoivat, on linjan käyttötarkoitus lähinnä määrännyt numeroinnin, ja ihan hyvä niin. Noissa Mellunmäkeen päättyvissä vantaan sisäisissä on sinänsä jopa kaksi erillistä tekijää aiheuttamassa ristiriitaa numerointiin, niinkuin nimimerkit edellä totesivatkin. Lähtö Mellunmäestä ei tee linjasta seutulinjaa, koska Mellunmäen metroasema sijainnista riippumatta tulkittiin Länsimäen, Mellunmäen ja itäisen Vesalan yhteiseksi asemaksi. Tällöin bussien lähtöpiste on ikäänkuin "kaupungin rajalla". Olisi vain sekaannusta aiheuttavaa antaa tässä suhteessa vain vantaata palveleville linjoille seutunumerointi. Ennen sisäiset linjat "pakotettiin" Vantaan puolelle siten, että reitti meni Vaaralassa Fazun hiekkamonttujen luota, ja Länsimäen kautta kiepaten Rajakylään, mutta tällöin ne eivät palvelleet yhteytenä Helsingistä, eli liityntälinjana, vaan poikittaisina sisäisinä linjoina. Ironista sinänsä, että tuolloisten sisäisien numerointi muistutti erehdyttävästi nykyisiä seutulinjoja (v545/v546)

. Jos nyt vielä jaaritellaan termeillä, niin joukkoliikenneyhteys (esim Hki-Rajakylä) on tietenkin SEUTUyhteys, sisältäen kaksi sisäistä linjaa, metrolinjan ja Vantaan sisäisen bussilinjan.
Kokonaan toinen asia on Jakiksen koukkaus, joka perustuu nimenomaa siihen, että Vantaata palvelevan linjan reittiä ei muuten saada palvelemaan Rajakylän länsiosaa. Reitti on siis välttämätön pakko, ei mikään suunnitelmallinen seutuosuus. Näin voidaan tulkita myös Ala-Tikkurilan osuus. Hämärän muistikuvan mukaan joskus 80-luvun ihan alussa, Jakomäessä ei olisi tehty pysähdyksiä edes Vantaan sisäisille, ainakaan matkustajien ottoa varten. Liekö ollut sääntö, vai kuljettajan omavaltainen päätös, mene ja tiedä.
Yksi ero tulee mieleen sisäisissä naapurissa piipahtavissa ja seutubusseissa, korjatkaa jos olen väärässä. Ymmärrykseni mukaan L-seutulipulla voi huoleti matkustaa Keravalta Rajakylään Vantaan sisäisillä, vaikka tehdään poikkeama Helsingissä. Seutulinjoillahan tämä ei kävisi päinsä, vaikka koukkaus Helsingissä olisi pieni.
Yksi erikoinen sisäinen linja on myös seutulinjan 738 B-vuorot. Reitti alkaa reilusti Tuusulan puolelta, mutta on Keravan sisäinen vuoro. Tässä tulee juuri vastaan tuo samainen ongelma: mikä on linjan palvelualue? Keravan Killan kaupunginosan syvyyksiin ei pääsisi muilla keinoin joukkoliikenteellä, kuin katua joka kulkee Tuusulan puolella. Enpä olekaan ikinä kysynyt käykö Killan koulusta lähtiessä (pysäkki Tuusulan puolella) Keravalaisilla sisäinen lippu, kuka tietää?
Kaikista sisäisen numeroinnin poikkeamisista toisen kunnan alueella, ehkä räikein epäkohta on minusta kuitenkin entinen h97N, eli lienee nykyään h95N. Tämän palvelualue on ihan selkeästi myös Vantaa. Seutunumerointi olisi ilman muuta oikeutettu, mutta syy tähän poikkeukseen on ihan selvä, liikutaan suuren ja mahtavan HKL:n toimialueella.
Kuten edellä todettu, ei ole kauan enää nykyperusteisia syitä jakaa linjoja sisäisiksi tai seutulinjoiksi. Täytyy vaan toivoa, että tulevat numerouudistukset tehdään järkevästi. Säteittäinen jako satasarjoihin on erinomainen, mutta miten siihen suhteutetaan toistaiseksi Helsingin sisällä oleva runsaahko määrä kaksinumeroisia linjoja, joita toivottavasti ei kauaa kategorisoida sisäisiksi, koska numerointi ei enää määrää tariffivyöhykkeitä, eikä linjan hallinnoijaa.