Vs: Kivenlahden metro
1) huonot käytöstavat (varsinkin nuorilla), yhdistettynä juomakulttuuriin
Nuorten käyttäytymistä on kauhisteltu aina ja kaikkialla. Eivät ne kullannuput niin kauniisti muissakaan maissa käyttäydy, ei ainakaan kun vanhempien silmä välttää. Pariisin lähiöissäkin on aika villiä meininkiä, mutta sen perusteella en tee johtopäätöksiä Ranskan sivistystasosta. Sitäpaitsi on Suomessakin kauniisti käyttäytyviä nuoria. Kyse on kotikasvatuksesta, joka valitettavasti monen kohdalla on päässyt lepsuksi. En lähtisi myöskään institutionalisoimaan kansallista juomakulttuuria. Sellainen asennehan vain vahvistaa ajatusta, että on normi johon pitää sopeutua. Minusta kyse on yksilöllisestä valinnasta, jos kohta ryhmäpainetta varmasti on olemassa. Mutta en voi mitenkään väittää että nk. "suomalainen juomakulttuuri" olisi osa identiteettiäni, koska minä en juo sillä tavoin. Lasi punaviiniä toisinaan aterialla ja se on siinä. Joskus aikaisemmin jopa kaksi lasillista, mutta ei viitsi enää kun esteettisen elämyksen saa jo siitä yhdestä lasillisesta ja toinen vain väsyttää turhaan.
Sen myönnän että Suomessa yleinen ajattelumalli on, että käyttäytymisen rajat pitää tulla ulkoa eikä sisältä päin, siis että lailla pitää määrätä sallitun ja kielletyn raja. Ei ymmärretä, että kaikki mikä on laillista ei ole fiksua saati suositeltavaa. Mutta tämä on yksi kulttuurin ominaisuus eikä mikään junttiuden merkki. Sanoisinko eräänlaista kollektivismia vastakohtana kulttuuriselle individualismille. Erilaisia kulttuurisia ominaisuuksia, oletuksia ja perususkomuksia on muissakin maissa ja kulttuureissa eivätkä ne kaikki ole salonkikelpoisia ja fiinejä muuallakaan.
2) tyylitön ja tilanteisiin sopimaton pukeutuminen (tässä ollaan naisten kohdalla jo menty vähän parempaan suuntaan, miesten kohdalla ei)
Viittaan edelliseen.
3) urheilu jyrää kaiken muun kulttuurin. Urheiluareenojen rakentamiselle ja urheilijoiden sponsorointiin löytyy aina rahaa, mutta muun kulttuurin tukemisesta väännetään peistä
Minun mielessäni urheilu ei jyrää kulttuuria, mutta päätöksenteossa jyrää. Urheiluun liittyy suuria taloudellisia intressejä ja kytkentöjä, kulttuuriin paljon vähemmän. Siksi poliittinen mielenkiinto pyörii urheilun ympärillä. Varsinkin kun poliitikot tietävät että äänestäjät keskimäärin tykkäävät enemmän urheilusta. Mutta niinhän se on muissakin maissa. Etelä-Eurooppa on täynnä jalkapallohullua kansaa, Saksa ja Britannia samoin. Joissakin maissa juhlapuheissa korostetaan enemmän kulttuurin roolia, joissakin vähemmän. Ja kyllähän meilläkin juhlapuheet osataan. Niissä olemme aina maailman parhaita. Ehkä tässä jotain junttiutta voi nähdä, mutta sama tilanne on muissakin maissa: ei Suomi erottaudu mitenkään negatiivisesti joukosta.
4) musiikkimaun synkkämielisyys, rock liian heavy-painotteinen
Minun musiikkimakuni ei ole rock-painotteinen eikä synkkä. Ja kuka sanoo että synkkyys on junttia? Koko Itä-Eurooppa on sitten varmaan iso junttila? Tämä on vain yksi piirre, jossa ei kannata nähdä arvolatauksia.
5) suomalaisessa ruuassa on vikana liian korkeat hinnat, maatalouspoliittisista syistä. Siksi syödään halpaa roskaruokaa
Vaan onko kyseessä pelkkä maatalouspolitiikka vai kaupan oligopoli? Väittäisin että jälkimmäinen. Meitä viilataan linssiin ruoan hinnassa ja laadussa, mutta se ei ole suomalaisten "junttiuden" syy vaan poliittisten rakenteiden, jotka kaavoittavat kauppapaikkoja vain kahdelle suurelle ketjulle eikä muuta kilpailua ole merkittävässä määrin. Todellinen ongelma Suomessa on poliittisen järjestelmän korruptoituneisuus. Aina väitetään että Suomessa ei ole korruptiota, mutta muutaman viime vuoden aikana silmät ovat avautuneet. Julkisuudessa on ollut monta tapausta ja vielä enemmän epäilyjä, ja mitä itsekin on tullut seurattua läheltä (mutta sivusta) kunnallista päätöksentekoa, väittäisin että se on läpimätää korruptiosta. Suomalaisen korruption erityisominaisuus on sen kustannustehokkuus. Ulkomailla tarvitaan isot lahjukset isoihin palveluksiin. Suomessa riittää hyvin pieni, jopa symbolinen, lahja isoihin palveluksiin eli siihen että junaillaan asiat pyytäjän toivomalle tolalle. Verkostot ovat äärimmäisen vahvat. Korruptiota tutkittaessa ei voikaan tuijottaa pelkkiin lahjuksiin vaan asioiden lopputuloksiin. Kuka saa tahtonsa läpi aina? Miksi ja miten?
Tässäkin on siis paljastunut ettei Suomi ole mikään erikoistapaus -- ei hyvään eikä pahaan suuntaan -- vaikka itsepetoksellisesti itsellemme ja toisillemme välillä muuta uskottelemmekin.
Ruokakulttuurin ongelma muuten on hinnan ohella massaruokailukulttuuri. Meillä on lähdetty sosiaalisen hyvinvoinnin ajatuksesta että pitää päiväkodissa, koulussa, opiskelupaikassa, työpaikalla jne. aina lyödä subventoitua ruokaa ihmisten eteen -- joko ilmaista tai muuten tuettua, mitä kautta siihenkin tulee kustannuspaine mukaan. Lopputulos on että suurimman osan ajasta suomalainen tunkee leipäläpensä täyteen moskaa, jota jossain muualla ei tarjottaisi porsaillekaan. Ihmekö sitten että roskaruoka maistuu. Ongelma ei taaskaan ole junttius vaan rakenteet. Ruoan saatavilla oloa on pidetty poliittisesti tärkeämpänä kuin laatua. Itse käytän kohta 4-vuotiasta tytärtäni toisinaan mäkkärissä, mutta viime aikoina olen saanut kotona neidin tykästymään naudan pihveihin (ulkofile tai entrecôte) siinä määrin ettei edes kana meinaa välillä kelvata vaihtoehtona. Saa nähdä mihin suuntaan maku kehittyy lähitulevaisuudessa. En halua itse tarjota kotona mitään moskaa, edes kotitekoista sellaista, vaan pyrin ostamaan laadukkaita aineksia. Se ei ole aina helppoa eikä halpaa, mutta vaikea nähdä miten "junttius" voisi olla syynä tähän.
6) kirjallisuudessa vain kerran saatu nobel-palkinto ja se oli 1930-luvulla
Tuskin Nobel-säätiö sentään diktaattorimaisesti voi luokitella koko maailman kirjallisuutta. Eiköhän tarkoitus ole ensisijaisesti nostaa Ruotsin profiilia maailmalla. Kiva että palkintoja jaetaan, mutta niihin ei pidä suhtautua liian vakavasti. Ja mahtaakohan Nobel-säätiö lukea teokset alkukielellä vai joutuuko palkintokomitea työskentelemään käännöstekstien parissa? Eikö tämä anna etulyöntiaseman sellaisille kielialueille, joiden teoksia ei tarvitse kääntää? Käännöksessä teos menettää aina jotain luonteestaan kun kieli ja kulttuuri vaihtuvat toisiksi.
