Tuossa muoto on jernväg. Tuplaweelläkin on tullut vastaan. Mielenkiintoisia paikannimiä tuossa muutenkin.
E/Ä -äänteen kirjoitusasu oli 1800-luvulla horjuva. Nykyisin ä-kirjaimella kirjoitetut sanat kirjoitettiin e-kirjaimella: embar, hexa, hjerna, prest osv. Vuosisadan loppupuolella ä-kirjain aloitti voittokulkunsa. Silloin mentiin jopa niin pitkälle, että Ruotsista tuli Svärje.
W-kirjaimen käyttö voidaan luokitella sarjaan "dekorativ stavning". En löytänyt tälle ns. koristeelliselle ortografialle mitään varsinaista suomenkielistä vastinetta. Ilmiö yleistyi, kun siirryttiin kirjoittamaan pergamentin sijaan paperille. Silloin ei musteesta enää pihistelty, kun "schriffwa"ttiin esim. hwss (hus), wlldt (ull) ja ffonger (fångar). W on alunperin merkinnyt (useimmiten) u-kirjainta, mutta 1800-luvulle tultaessa v-kirjainta.