Varsinaisesti tämä oli tietojeni mukaan vain ennakkotapaus koskien valtion liikelaitoksia, Suomi vain yliherkkänä on automaattisesti laajentamassa tulkintaa koskien sekä valtiollisia että kunnallisia liikelaitoksia. Sinänsä on todennäköistä, että jatkossa EU-komissio antaisi samanlaisia päätöksiä myös kunnallisia liikelaitoksia koskien, mutta täytyykö toimenpiteisiin ryhtyä, ennen kuin komissio on asiasta tehnyt mitään päätöstä?
Minusta on viisasta tulkita EU:n asetuksia suoraan niiden hengen ja tarkoituksen kannalta, ja ennakoiden tulevat kannanotot. Mitä hyötyä saavutettaisiin vastaan pullikoimalla tällaisessa asiassa, varsinkin kun asetuksen tarkoitus on ajaa kansalaisten ja veronmaksajien etua hyvin toimivien markkinoiden kautta?
Suomi ei käsittääkseni yleisesti ottaen ole yliherkästi soveltamassa EU-oikeutta etupainotteisesti. Vai miten pitäisi tulkita Suomen kantaa mm. alkoholiverotukseen, Alkon vähittäismyyntimonopoliin, autoverotukseen jne.? Vastaan harataan joka asiassa, missä vain voidaan. No joo, tätä tekevät muutkin maat eri asioissa, mutta ei se ole kunniaksi kenellekään.
Liikelaitosmallissa on kuitenkin tiettyjä aitoja etuja (mm. demokraattinen valvonta, oikeusturva), joita osakeyhtiömallissa ei ole. Nämä ovat toisaalta kilpailun kannalta hidasteita, joten jos minulta kysyttäisiin, sallisin ilman muuta liikelaitosten osallistuvan kilpailuihin siinä missä toiminimet, avoimet ja kommandiittiyhtiöt, säätiöt ym. ei-osakeyhtiöt voivat osallistua, vaikka niillä on tiettyjä kilpailuetuja verrattuna osakeyhtiömalliin.
Tilaaja/tuottaja-mallissa demokraattinen valvonta tulee toteuttaa tilaajapuolella eli siellä missä päätetään mitä palveluita kansalle tarjotaan ja millä ehdoilla ne palvelut tulee tuottaa. Palveluiden tuotanto tilaajan määrittelyn perusteella on normaalia liiketoimintaa.
Demokraattinen valvonta ei kuulu liiketoimintaan vaan se tekee siitä tehottoman pikkupoliitikkojen temmellyskentän. Yrityksessä valtaa käyttävät omistajat. Julkisesti omistetut firmat (tai liikelaitokset) ovat ongelmallisia, koska niillä ei ole kasvollisia omistajia vaan valta valuu helposti toimivalle johdolle. Mutta kysynpähän vain mitä etua omistajille eli meille veronmaksajille on siitä, jos esim. Tampereen kaupunkiliikenne -liikelaitoksella on oma politbyroo, joka yrittää mestaroida puhtaasti operatiivisia päätöksiä toimivan johdon ohi?
"Demokraattinen valvonta" tarkoittaisi käytännössä ay-edustusta päätöksentekoon "sosiaalisen vastuullisuuden" nimissä. Tämä tarkoittaa kaikkien henkilöstöryhmien saavutettujen etujen betonoimista ikuisiksi ajoiksi vaikka sitten itse liikelaitoksen talouden ja kilpailuaseman kustannuksella. Tämä johtaisi ennemmin tai myöhemmin konkurssiin, kun ilman tätä rasitetta toimivat kilpailijat ajaisivat ohi kummaltakin puolelta.
Tarkennan vielä, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos Tampereen kaupunki (tai mahdollinen Tampereen seudun liikenne -kuntayhtymä) tekee demokraattisesti valittujen edustajiensa kautta tietoisen poliittisen päätöksen, että tässä kaupungissa ostetaan vain "reilun kaupan" liikennettä, joka kunnioittaa työntekijöiden juridisia ja moraalisia oikeuksia, tunnustaa työntekijöiden oikeuden ay-toimintaan ja vastaavaan edunvalvontaan ja takaa heille tietyt määritellyt työehdot, esim. jonkun tietyn minimipalkan. Jos tätä halutaan, niin sitten nämä ehdot kirjataan kilpailutuksessa kvalifiointiehdoiksi. Jos joku firma ei täytä näitä ehtoja, se suljetaan pois kilpailutuksesta.
Yhtä lailla täytyy ymmärtää, että näillä ehdoilla on aina jonkinlainen kustannusvaikutus. Voi olla että "reilun kaupan" joukkoliikenne on hieman kalliimpaa kuin "hard discount" -joukkoliikenne. Tämä preemio tosin kenties kannattaa maksaa, tai ainakin pitää demokraattisesti päättää halutaanko se maksaa. Jos halutaan niin OK, ei siinä mitään: kun kyseessä on kaikkiin potentiaalisiin palvelutuottajiin kohdistuva kvalifiointivaatimus, niin sen kustannusvaikutus on kaikille periaatteessa sama, jolloin se on kilpailutusasetelman kannalta neutraali seikka.
Sen sijaan jos tällaista päätöstä ei tehdä näiden kyseisten demokraattisesti valittujen päättäjien toimesta tilaajapuolella vaan päätetään että mikä tahansa kelpaa, niin on väärä paikka lähteä nostamaan näitä kysymyksiä esille uudestaan tuottajapuolella eli liikelaitoksen puolella. Silloin liikelaitos ei ole samalla viivalla sellaisten palveluntarjoajien kanssa, joita tämä "demokraattisen valvonnan" rasite ei koske.
Entä jos liikelaitoksen luonnetta muutetaan niin, että sillä ei ole veroetua suhteessa osakeyhtiöön, ja se säädetään virtuaalisesti konkurssikelpoiseksi? Siis että kunta vapaaehtoisesti määräisi liikelaitoksensa hallintosäännön tms. kautta maksamaan kunnallisveroa, vaikka verolait eivät siihen pakota, ja määräisi liikelaitoksen konkurssitilanteesta samaan tapaan, kuin kunnallisen osakeyhtiön kanssa tehtäisiin? Juridisesti se voisi minusta mennä vaikka niin, että kunta sitoutuisi muodostamaan konkurssikypsästä liikelaitoksesta osakeyhtiön, joka hakeutuisi konkurssiin. Mahdollistaakohan oy-laki tämän?
En ymmärrä mitä etua olisi luoda uudenlaisia statuksia liikelaitoksille tällaisten pseudoyhtiöjärjestelyjen kautta. Kaikkihan kai on tehtävissä kun on kunnon lakimiehet, mutta kyllä kai nämä säädökset on tarkoitettu noudatettaviksi sellaisenaan ilman kiertoteitä? Osakeyhtiö on osakeyhtiö. Sellaisen tarkoitus on -- edes jotakin kautta -- tuottaa voittoa (olkoonkin sitten että julkisesti omistettujen osakeyhtiöiden suurin etu yleensä ei ole se voitto vaan ne palvelut joita yhtiö tuottaa voittoa tavoitellessaan). Jos juridisin järjestelyin päädytään siihen, että jokin toiminta yhtiöitetään osakeyhtiöksi vasta konkurssimenettelyä varten, rikotaan kyllä ainakin osakeyhtiölain henkeä vastaan, ehkä kirjaintakin (?). Ja miten pitäisi järjestää tällaisen pseudoyhtiön kirjanpitosäädökset, verotus jne.? Poikkeussäädöstä poikkeussäädöksen päälle? Kuulostaa hyvin alttiilta tilanteelta väärinkäytöksille.
Muuten: aika erikoinen ajatus, että kunta maksaisi vapaaehtoisesti itselleen kunnallisveroa, tai ylipäänsä että kukaan maksaisi vapaaehtoisesti mitään veroa. En tiedä mikä verottajan tulkinta tällaisessa asiassa olisi, mutta veikkaanpa, että kun verotus perustuu verolainsäädäntöön eikä se tunne vapaaehtoisen veron periaatetta, niin noudattaakseen lakia verottajan tulisi palauttaa tällaiset suoritukset takaisin maksajalle. Muussa tapauksessa verottaja todennäköisesti syyllistyisi virkavirheeseen, kenties jopa epäsuorasti lahjusten ottamiseen. Ei ole nimittäin kovin kaukaa haettu ajatus, että jos tällaiset "vapaaehtoiset verot" olisivat mahdollisia, niin niitä saatettaisiin ajanoloon alkaa pitää edellytyksenä jollakin muulla tapaa suotuisien verotuspäätösten tekemiselle. Mutta tiedä häntä. Tämä nyt on vain spekulointia.