Nostakoot sitä silti, kyllä se joitain ihmisryhmiä motivoi sen lipun ostamaan.
Lapsi, pesuvesi ja matkustaja joka hukkasi lippunsa.
Sen lisäksi rangaistusten koventaminen ylipäätään aika harvoin vähentää rangaistavan asian tekemistä, ellei rangaistus ole alunperin ollut aivan suhteettoman vähäinen. 10% kuukausituloista ei ole erityisen vähäinen määrä. (tahallisesti liputta matkustavan tulojen kohdalla tuo 800€ voi sekin olla yläkanttiin...)
Tarkastusmaksuissa on sekin ongelma, että ne aikaansaavat syrjäytymistä. Mulle riittää, että tunnen kolme tyyppiä, jotka on teini-iässään hankkinut tarkastusmaksuilla sellaisen velan, ettei heidän näkemyksensä mukaan enää kannata mennä töihin ikinä. Käytännössä kuvio menee näin:
1) Rahaa ei ole, siispä mennään "parina päivänä vaan" pummilla kun vaihtoehtona olisi vain jäädä kotiin. "Mitä HSL siinä menettää?"
2) Tuleekin tarkastetuksi -> 80€ tarkastusmaksuun
3) Rahaa tuli, mutta siitä niin iso osa meni tarkastusmaksuun, ettei ole enää varaa ostaa lippua. Kotonakaan ei voi oikein nyhjöttää, ettei pää hajoa. Ja kun ainakin Helsinki on rakennettu niin totaalisesti päin seiniä, ettei mihinkään pääse kävellen muuten kuin kuluttaen siihen useamman tunnin, käytännössä pitää mennä pummilla. No, sellaista se elämä on.
4) Pummilla matkustaessa tulikin pari tarkastusmaksua lisää -> Enää eivät tulot riitä tarkastusmaksujen kattamiseen.
5) Tarkastusmaksuista alkaa kertyä ulosottovelkaa
6) Alkaa olla selvä, että vaikka maksuja yrittäisi maksaakin, niitä kertyy uusia nopeammin kuin vanhoja ehtii maksamaan.
7) Luottotiedot menevät.
8) Ajatus maksujen maksamisesta haudataan, annetaan ulosottovelan yksinkertaisesti kasautua. Luottotietojakaan ei tässä vaiheessa enää voi menettää, ne kun menivät jo.
9) Jossain välissä huomataan, että ulosottovelkaa alkaa olla tonneja, sitten vähitellen yli kymppitonni.
10) Ajan myötä kasvetaan ja haluttaisiin alkaa elää vähän tasaisempaa ja turvallisempaa elämää. Syntyy ajatus velan maksamisesta.
11) Etenkin vajaa parikymppinen nuori, jolla ei ole kokemusta kuin korkeintaan lyhyistä osa-aikapätkätyöjaksoista (5 tuntia kolme kertaa viikossa, 6€/tunti) kokee, ettei "noin suurta" velkaa saa ikimaailmassa hoidettua, etenkin kun tuosta pienestä palkastakin iso osa menee ulosottovelan maksamiseen.
12) Työntekoa ylipäätään ei koeta kannattavaksi, sen sijaan mennään sossurahoilla kapakkaan.
Toki voi sanoa, ettei noin toimiva ihminen ole kovin järkevä. Moni alle parikymppinen on jotain ihan muuta kuin järkevä. Moni hieman yli parikymppinenkin on vielä jotain ihan muuta kuin järkevä. Ja sitten alkaakin jo olla aika myöhäistä. Vaikka tuollaiseen päätyminen ei ole yksilöltä järkevää, on silti yhteiskunnan etu yrittää estää tuollaista tapahtumasta, koska työtä tekevä veronmaksaja on yhteiskunnalle huomattavasti arvokkaampi kuin työtä tekemätön ei-veronmaksaja. Yhteiskunnan voi hyvinkin jopa kannattaa maksaa vaikkapa 40€ per tarkastusmaksu siitä, että noin ei tapahdu.
Berliinissä asuessa koin, että siellä tarkastusmaksukäytäntö oli järkevämpi kuin Helsingissä. Siellä tarkastajia kulki niin paljon, että ainakin omien laskujeni mukaan kertaliputkin olivat halvempia kuin tarkastajien haaviin joutuminen. Jo se Berliinin 40€ tuntuu aika ikävältä, jos se kossahtelee kovin tiheään tahtiin. Se kuitenkin täräyttää taloutta sen verran kevyemmin kuin 80€, että se on mahdollista maksaa ilman, että ruokabudjetti on sen jälkeen tuusannuuskana. Sillä 40€:lla syö aika jo paljon.
Berliinissä siis tarkastusmaksu on puolet siitä, minkä se on Helsingissä, mutta tarkastajien määrä on ilmeisesti moninkertainen. Ainakin heitä näki liikenteessä erittäin paljon enemmän kuin Helsingissä. Pummilla matkustajien pelotteleminen korkeilla tarkastusmaksuilla ei ole viisasta, koska kun tarkastajaan osuminen on hyvin epätodennäköistä, riski tahdotaan ottaa. Se on ihan sama, miten monta tonnia se tarkastusmaksu on, jos siihen tarkastajaan ei kuitenkaan törmää. ("Ai hups, törmäsikin. Hemmetti.") Berliinin käytäntö toimii nähdäkseni paljon paremmin. Siitä tulee tietysti paljon korkeammat kulut, mutta se myös lisää lippujen myyntiä erittäin merkittävästi.
Tämän pystyy näkemään jo ihan siitäkin, että junissa myytyjen lippujen määrä nousee merkittävästi, kun junan kyytiin nousee tarkastajia. Vaikka he sitten eivät tekisi mitään muuta kuin matkustavat paikasta A paikkaan B. Se lipunmyynnin nousu, jonka tarkastajien pelko saa aikaan, ei ole ihan pientä.
Ei siis pitäisi ohjata ihmisiä pelkäämään tarkastusmaksua, vaan mieluummin tarkastetuksi joutumista.
Ja toistan vielä sen tärkeimmän: Ei pidä heittää lasta pesuveden mukana.
Viimeksi muokannut moderaattori: