Tarkastusmaksun suuruus

Tässä on tosin hyvä huomata, ettei kyseinen henkilö tehnyt oikaisuvaatimusta sillon kun on saanut asiasta tiedon, vaan tässä välissä on tehnyt lokakuussa rikosilmoituksen, joulukuussa ulosottoilmoituksen ja tammikuussa poliisilta ilmoituksen tutkinnan päättämisestä. Eli siis vasta kolme kuukautta tutkinnan päättämisestä ja reilusti yli puoli vuotta itse tarkastusmaksun saamisesta on lähdetty tekemään oikaisuvaatimusta. Ikävä tapaus tietysti, mutta eipä tällaisessa tilanteessa kaupungilla ole muutakaan vaihtoehtoa kuin jättää tutkimatta. Linkki viranhaltijapäätökseen.
Tosiaan, eli ilmeisesti se 14 vrk oikaisuvaatimusaika on lähtenyt kulumaan siitä kun tämä uhri on saanut maksusta tiedon. Silloin olisi tietysti pitänyt heti ymmärtää herätä ja toimia. On tämä silti vähän kohtuuton, jos on vaikka parin viikon matkalla ja postin kulkukin on mitä on. Oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä voi varmaan hallinto-oikeuteen valittaa. Mielenkiintoista nähdä, eteneekö asia ja jos, niin miten.

Tässähän on väärinkäytön mahdollisuus toiseenkin suuntaan. Matkustan ratikalla, sanon smurffille ettei ole henkkareita mukana mutta annan rehellisesti omat tietoni. Kun maksu tulee postissa, sanon, että en minä ole tuolloin matkustanut, kuka lie antanut mun tietoni...

Meillä ei Suomessa ole lakisääteistä velvollisuutta pitää henkilöllisyystodistusta mukana. Ainakin ennen kutsuttiin Helsingissä poliisi varmistamaan henkilöllisuus, jos ei se muuten selvinnyt lipuntarkastustilanteessa.
 
Hesari on tehnyt human interest -tyyppisen jutun, jossa on seurattu smurffipartion päivää. Juttu on maksumuurin takana, mutta siitä pistää silmään huomattava määrä tilanteita, joissa tarkastusmaksu on jätetty määräämättä lehdistön ollessa mukana matkassa. Myös näitä "ostit lipun 30 sekuntia liian myöhään" -tyyppisiä, joita lehdistö on käsitellyt sen jälkeen, kun maksu on näissä tilanteissa määrätty.

"Tarkastajat nousevat kyytiin Kulosaaren pysäkiltä. Kello paljastaa, että mies on ostanut lipun vasta bussiin noustuaan. Hän selviää pelkällä muistutuksella, mutta kiivastuu silti."

"Bussissa numero 500 nuokkuu päihtymyksestä sammunut matkustaja. Tarkastajat joutuvat ravistelemaan hänet hereille ja jättämään seuraavalle pysäkille Itäväylän varteen. Lippua ei ole, mutta matkustaja on liian päihtynyt, jotta tarkastusmaksun toimenpiteet hoituisivat normaalisti. Lain mukaan näin voi toimia, Almeri täsmentää."


Onko Höseli joutunut muuttamaan linjaansa tässä, vai onko toimittajien läsnäolo tehnyt partiosta tavallista hövelimmän?
HSL-sovelluksen makauhäiriön jälkeen kysyin tarkastajilta, että miten tehdään, kun matkustajan tarkoitettu maksutapa (tai - tavat) ei toimi HSL:n jatkuvan epäpätevyyden takia, ja heidän asenteensa oli aivan päinvastoin.

Kysyin nimenomaan busseista. Kun LIJ ei toimi kunnolla, joka on kyllä toistuva ongelma, kaksi maksutapaa (arvoliput+lähimaksu) eivät ole käytettävissä. "Lukijat eivät vikaantuu". Kyllä, ne vikaantuvat usein. "Ainakaan minä en nähnyt kauankaan." No niin, olen varmaan vain kuvitellut joka kerta, kun olen nähnyt rikkinäisen lukijan bussissa.

Jos esimerkiksi mummo tai kouluikäinen aikoo ostaa lippunsa kortinlukijalla (arvolla tai lähimaksulla), ja kortinlukija ei toimi, mitä tehdään? "On monta muita tapoja ostaa lippua, esimerkiksi lippuautomaatit ja R-kioskit." Jättäen huomiotta sen tosiasian, että HSL poisti suurimman osan lippuautomaateista viime vuonna, koska 'kukaan ei käytä niitä enää', ja se, että R-kioskilta ostettu QR-koodilippu ei pysty aktivoimaan, jos kortinlukija ei toimi, HSL:n virallinen vastaus näissä tilanteissa on ilmeisesti se, että matkustajan täytyy ennakoida tilannetta ja ottaa mukaan varmuuden vuoksi älypuhelimen, lippuautomaatin sekä R-kioskin.

Jos matkustajalla ei ole älypuhelinta tai lippuautomaatia, hän ei saa nousta bussiin, vaikka olisi ulkona -30°, vaan lapsen/mummon täytyy odottaa seuraavaa bussia, jonka kortinlukija toimii. Kyseenalaistan tämän, ja toinen tarkastaja tukee kollegaansa sanomalla "Jos pankkikortti ei toimi ruokakaupassa, ei saa ostaa ruokaa." Ainakin omassa kokemuksessani en joudu odottamaan tunnin pakkasessa, jos ruokakaupan maksupääte ei toimi. No, kaikki on mahdollista...
 
Kyseenalaistan tämän, ja toinen tarkastaja tukee kollegaansa sanomalla "Jos pankkikortti ei toimi ruokakaupassa, ei saa ostaa ruokaa." Ainakin omassa kokemuksessani en joudu odottamaan tunnin pakkasessa, jos ruokakaupan maksupääte ei toimi. No, kaikki on mahdollista.
Jos kortinlukija ei toimi niin eihän se sinun kortti ole rikki vain maksupääte, eli smurffien tekosyyt ei toimi.
 
Argumentti oli varmaan, että jos kaupan kortinlukija ei toimi ollenkaan, eikä asiakkaalla ole käteistä niin kaupasta ei saa ruokaa. Analogia on silti huono. Ensinnäkin kauppa ei vastaa pankkien taustajärjestelmän toimivuudesta; HSL vastaa omista lukijalaitteistaan. Lisäksi ruokakauppa on yksityinen bisnes, joka saa valita asiakkaansa; HSL:n joukkoliikenne on julkinen palvelu, jolle ei ole mitään vertailukelpoista kilpailua.
 
Haluaisin uskoa, että näissä CarrotPien mainitsemissa tapauksissa tarkastajat käyttäisivät juuri sitä harkintaa, jota lehtijutussakin kovasti painotettiin. Mutta jostain syystä sitä ei millään haluta myöntää etukäteen. Kai se on sitä Höselin asiakaslähtöisyyttä sitten, että mitään ei myönnetä ja pidetään vaan epätietoisuudessa sitä asiakasta.

Tuntuisi kohtuulliselta, että viimeistään hallinto-oikeus kumoaa sellaiset tarkastusmaksut, jotka johtuvat siitä, että joku Höselin ennakolta ilmoittamista maksutavoista ei yllättäen toimikaan ja syystä joka ei johdu asiakkaasta.
 
Ikävä tapaus tietysti, mutta eipä tällaisessa tilanteessa kaupungilla ole muutakaan vaihtoehtoa kuin jättää tutkimatta.

Kaupunki ei voisi tehdä mitään, jos päätöksen korjaaminen tapahtuisi yksityisen vahingoksi, mutta kaupungin olisi kyllä ollut mahdollista tässä tapauksessa korjata päätöstä.

50 § (11.6.2010/581) Asiavirheen korjaaminen​

Viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos:

1)
päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen;
2)
päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen;
3)
päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe; tai
4)
asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Päätös voidaan korjata 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Päätös voidaan korjata 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi.

Hallintolaki 50 §

Tuolla asiavirheen korjaamisella ei ole mitään tiettyä määräaikaa.

En osaa äkkiseltään sanoa, miten tuo menee hallinto-oikeudessa, mutta jos hallinto-oikeus ei pysty ottamaan valitusta tutkittavaksi tai ei pysty poistamaan maksua, KHO pystyy purkamaan Tampereen kaupungin päätöksen.

117 § Lainvoimaisen päätöksen purkaminen​

Korkein hallinto-oikeus voi purkaa lainvoimaisen hallintopäätöksen tai hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen, jos:

1)
asianosaiselle ei ole annettu oikeutta tulla kuulluksi tai asian käsittelyssä on tapahtunut muu menettelyvirhe;
2)
päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;
3)
asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asiaan, eikä johdu hakijasta, että selvitystä ei ole aikanaan esitetty;
4)
päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy ilmi, miten asia on ratkaistu.
Päätöksen saa purkaa vain, jos päätös loukkaa yksityisen oikeutta tai jos yleinen etu vaatii päätöksen purkamista.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 117 §
Viesti yhdistetty automaattisesti:

"Toisinaan maksun määrääminen olisi kohtuutonta. [...] Joskus kertalippu on vanhentunut vain hetki sitten."

Tätä ihmettelen kovasti. Kyytiin saa nousta, kunhan lippu on voimassa. Miten tarkastaja tietää, mistä matkustaja on tullut kyytiin, ellei satu tätä kyytiin astumista itse näkemään?

Toimittaja ei ole tiennyt, että vanhentuneella kertalipulla saa matkustaa, kunhan nousi kyytiin lipun ollessa vielä voimassa, ja on ajatellut, että tarkastaja on vain antanut armoa matkustajalle. Isossa osassa artikkeleista on jokin tämäntyyppinen pieni virhe, kun toimittajat joutuvat kirjoittamaan mistä tahansa aiheesta tietämättä aiheesta juuri mitään.
Viesti yhdistetty automaattisesti:

Tässähän on väärinkäytön mahdollisuus toiseenkin suuntaan. Matkustan ratikalla, sanon smurffille ettei ole henkkareita mukana mutta annan rehellisesti omat tietoni. Kun maksu tulee postissa, sanon, että en minä ole tuolloin matkustanut, kuka lie antanut mun tietoni...

Totta. Ja Suomessa poliisi ei tutki normaaleja rikoksia, ellei tekijä ole tiedossa ja todisteet hyvät.
 
Viimeksi muokattu:
Eiliseen Tampereen keissiin vähän lisätietoja.

Olen Tampereella ja kävelin katselemassa Härmälän radanrakennusta, kun bussipysäkillä oli kolme tarkastajaa. Kysyin heiltä tästä keissistä, ja taas kerran on niin, että media on antanut varsin yksipuolisen kuvauksen tapahtuneesta.

Me emme varmasti tiedä, mitä tässä lopulta on tapahtunut, mutta ihan mahdollista on se, mitä mäkin eilen kirjoitin eli annetaan omat tiedot, mutta kiistetään jälkikäteen.

Outoa on myös asian hoitamisen venyminen niin hirvittävän pitkälle. Toimimalla sutjakkaammin koko asia olisi voitu selvittää ja se olisi ratkennut helpommin, myös tämän uhrin eduksi, jos asiat ovat menneet kuten hän sanoo.

Rupesin sitten miettimään, miten toimisin omalla kohdallani, jos postissa yhtäkkiä olisi tarkastusmaksu, jota minun ei olisi kuulunut saada. Kyllähän reaktio on samantien tarttua luuriin ja soittaa, että hei, mitä ihmettä tässä on tapahtunut ja mitä mun nyt pitää tehdä. Enköhän saisi ihan hyvät neuvot ja jos se hoidettaisiin heti, olisi mahdollisuus yrittää jopa vaunujen kameroista katsoa, kuka siellä vaunussa on ollut tarkastettavana eli vähimmillään todeta että olenko se minä vai en.
 
Takaisin
Ylös