Turun pikaraitiotien yleissuunnitelma käynnistyy

BYD lupaa busseileen akkutakuuta 8 - 12 vuotta ja 150,000 km.
Tuon takuun kilometrimäärä kuullostaa aika pieneltä bussille, paljonko näille kaupunkibusseille yleensä kertyy kilometrejä vuodessa?
Noi kuulostavat kyllä henkilöauton akkutakuulta.

Bussien akkutakuusta saa esimerkkejä esim. tästä uutisesta: https://www.route-one.net/news/yutong-electric-bus-battery-capacities-and-warranties-to-increase/ (referaatti: Yutongilla Yhdistyneessä Kuningaskunnassa 10 vuotta tai 800 000 km, lisämaksusta 15 vuotta tai 1,5 milj. km).
 
Viimeksi muokattu:
Noi kuulostavat kyllä henkilöauton akkutakuulta.

Bussien akkutakuusta saa esimerkkejä esim. tästä uutisesta: https://www.route-one.net/news/yutong-electric-bus-battery-capacities-and-warranties-to-increase/ (referaatti: Yutongilla Yhdistyneessä Kuningaskunnassa 10 vuotta tai 800 000 km, lisämaksusta 15 vuotta tai 1,5 milj. km).
Niinpä kuullostaa koska BYD lupaa henkilöautoille 200,00 km ja tuolla sähköbussien km akkutakuulla tarkoitetaan SOH arvoa joka ei putoa tietyn arvon alle (mallista riippuen noin 70-80%)..
BYD kohdalla tuo vuositakuu on parasta ja se riippuu markkina-alueesta tuo 8 - 12 vuoden heittely, esim briteissä se on kait 10 vuotta.
Monissa käytössä olleissa ja olevissa sähköbusseissa akkutakuu on 4-8 vuotta, tuolla linkin takana on euroopassa käytettyjen sähköbussien merkit ja mallit..
 
En ole aiemmin tähän soppaan lusikkaani työntänyt täällä, mutta ajattelin nyt hieman kommentoida aihetta. En lähtenyt siteeraamaan vanhoja viestejä, vaikka niissä oli kyllä asioita, joihin olisi ollut hyvä tarttua.

Todetaan nyt ensiksi, että oma kantani raitiotiehen on seuraava: kannatan sitä, mutta en kuluvalla valtuustokaudella. Mielestäni uusi Fölin bussirunkolinjasto tulee ensiksi ajaa sisään ja siihen todennäköisesti tulevien säätöjen perusteella voisi seuraavalla valtuustokaudella tehdä valveutuneen raitiotiepäätöksen, JAA-enemmistöllä. Fölin matkustajamäärät ovat jo nyt kasvaneet ja hyvän kasvun nojalla voi myös perustellusti rakentaa isompaa kuljetuskapasiteettia. Tampereella raitiotie toteutui jo 2010-luvulla hyvin pitkälle poliittisen koplauksen ansiosta, joten ei Turun tapaan ollut yhtä merkittävää kriittisyyttä poliittisissa piireissä.

Turun liikennetilanne ei ole nykyisellään sellainen, että se olisi merkittävä ongelma Fölin bussilinjaston sujuvuudelle ruuhka-aikoina. Liikennevaloetuuksien osalta on vaan epäselvyyttä, sillä sen toimivuudesta ei ole mitään näkyvää todistetta. Nähdäkseni kuitenkin jossain määrin se toimii, vaikka se on näkymätöntä (vrt. Tampere). En näe, että liikennetilanne akuutisti vaatisi päätöksen ensitilassa, vaan voidaan hyvin viedä ensiksi runkolinjasto seuraavaan vaiheeseen.

Raitiotien myynti on kovin ikävästi samanlaista imagoroskaa kuin mitä se Tampereella oli. Ei matkanteko esim. Hervantaan ennenkään ollut hidasta linjoilla 20, 23 ja 30. Mielikuva oli kuin hervantalaiset olisivat menneet linjalla 13 tai vaihtaen linjalle 6. :rolleyes: Raitiotien todellinen etu on yksikkökoko ja pidemmän aikavälin liikennöintikustannus, mistä nuo käppyrätkin kertovat, eli se pidempi kuljetusyksikön elinkaari ja pienempi henkilöstöresurssi voi kuljettaa isomman määrän matkustajia. Samoin kaupunkikehityksen kulkusuunnan osalta paljon sekä Turussa että Tampereella diskurssi on/oli liikaa nivottu raitiotiemielikuviin. Raitiotie ei ole itsensä rahoittavien työpaikkojen luoja. Se voi toki edesauttaa monia asioita, mutta se ei ole Graalin malja. Tampereen kasvu oli 2010-luvulla opiskelijoiden ja työttömien vetämää muuttoliikettä. Nähdäkseni oppilaitokset ja työpaikat ovat tuota vetäneet, eivät joukkoliikenteen kulkumuoto tai uusi jäähalli.

Turun 1. uuden aikakauden raitiotielinja on mielestäni hyvä, vaikka Linnakaupungin uusi alue tulee olemaan karsea slummi. Samoin Itäharjun suunnitelmat ovat todennäköisesti todellisuudessa samanlaista tulevaisuuden Merihakaa/Makkarataloa (vaikka olenkin kyllä Makkaratalon ystävä). Vakke, eli Varissuo, on erinomainen valinta, sillä sen asukasmäärä on merkittävä ja kaupunginosaa piristää raitiotien tulo. Nähdäkseni linjan pullonkaulana on Kupittaan ja Rautatientorin välinen osuus. Vuoden 2100 aikaperspektiivillä ehkä miettisin radikaalimpia ratkaisuja, joskin Turku on liian pieni metrolle ja maanalainen raitiotieosuuskin voi mennä liian raskaaksi hankkeeksi. Nytkin on hemmetin iso 25 milj. euron varauma arkeologiaan. Tampereeseen verrattuna en kuitenkaan samalla tapaa halua, että Turun keskusta uhrattaisiin raitiotiehankkeelle, vaan liikennemuotojen moninaisuuden pitää toimia (ml. pikkuautot). Tampereella Hämeenkatu ei ole hyvä oikein millekään kulkumuodolle, paitsi jalankulkijoille, jotka voivat kamikazekävellä vähän miten sattuu. Linja-autot ja raitiovaunut ovat peräkanaa kapealla väylällä.

Superbussikonsepti on toki hyvä selvittää, mutta itse näen raitiotien silti oikeana ratkaisuna, koska polttokennomoottorisia nivelbusseja ei ole tietääkseni saatavilla ja pidemmän aikavälin kustannukset kuitenkin puoltavat raitiotietä nähdäkseni. Akkusähköbussien osalta olen pidemmän aikavälin kehityskulun suhteen nihkeä. Sähköverkon kantokyky, sähköntuotannon vinouma (liian uusiutuvaispainotteista) ja ihan vaan kaikki akkusähköbussiratkaisujen tekniset rajoitukset tulevat vastaan pidemmän päälle, kun dieselbussien määrä vähenee. Vety ja HVO olisivat toivottavia, mutta vallitseva ajatusmaailma/poliittinen tahtotila on kovin töpselihenkistä. Kaiken kaikkiaan teknisenä ratkaisuna pidän isoja kuljetusyksiköitä varten raitiotietä perusteltuna, joskin johdinautoissakin on pitkä elinkaari, mutta niitä ei ole selvitetty Suomessa pitkään aikaan käsittääkseni, joten ajanmukaista tietopohjaa ei ole.

Mitä tulee täällä mainittuun Hervantaan, niin Hervannan kasvu ei kylläkään ole vain raitiotiehen perustuvaa, vaan se alkoi jo hyvän aikaa ennen mitään raitiotiepäätöstä.

Ja mitä tulee viime kunnallisvaalien aikaan olleeseen vastakampanjaan, niin Puolimatkan sekaantumisen ymmärrän. Itäharju on Lundenin miinoittamaa, ei hänen. Casagranden sekaantumista en ihan täysin hahmota, mutta nähtävästi joko suvun lelukaupan koetaan vaarantuvan tai sitten on koplauksia muihin kiinteistöveikkosiin.
 
Viimeksi muokattu:
En nyt jaksa kirjoittaa kauhean pitkää viestiä, mutta muutama pointti:

Todetaan nyt ensiksi, että oma kantani raitiotiehen on seuraava: kannatan sitä, mutta en kuluvalla valtuustokaudella. Mielestäni uusi Fölin bussirunkolinjasto tulee ensiksi ajaa sisään
Tämä on sinänsä ihan hyvä pointti, mutta huomauttaisin kuitenkin, että rakennuspäätös ei välittömästi vaikuta liikennöintiin, ja joka tapauksessa runkolinjat ehtivät liikennöimään hyvän tovin ennen ratikan valmistumista. Lisäksi kustannusmielessä rakentaminen olisi järkevää aloittaa mahdollisimman nopeasti, sillä Ukrainan jälleenrakentaminen tulee nostamaan rakennuskustannuksia merkittävästi, kun raaka-aineiden ja työntekijöiden kysyntä tulee kasvamaan valtavasti.

Samoin kaupunkikehityksen kulkusuunnan osalta paljon sekä Turussa että Tampereella diskurssi on/oli liikaa nivottu raitiotiemielikuviin. Raitiotie ei ole itsensä rahoittavien työpaikkojen luoja. Se voi toki edesauttaa monia asioita, mutta se ei ole Graalin malja. Tampereen kasvu oli 2010-luvulla opiskelijoiden ja työttömien vetämää muuttoliikettä. Nähdäkseni oppilaitokset ja työpaikat ovat tuota vetäneet, eivät joukkoliikenteen kulkumuoto tai uusi jäähalli.
En lähtisi aliarvioimaan ratikan tuomaa imagokohennusta Tampereelle kehittyvänä kaupunkina, mutta toki merkittävin tekijä se tuskin on ollut. Eikä toki pelkällä imagoperusteella kannata lähteä rakentamaan ratikkaa (tai mitään muutakaan).

Linnakaupungin uusi alue tulee olemaan karsea slummi.
Millä perusteella?

Vuoden 2100 aikaperspektiivillä ehkä miettisin radikaalimpia ratkaisuja, joskin Turku on liian pieni metrolle ja maanalainen raitiotieosuuskin voi mennä liian raskaaksi hankkeeksi.
En tiedä miten totta tämä on, mutta olen siinä käsityksessä, että Turun maaperä olisi liian pehmeä metrolle. Toki sekään ei varmaan ylitsepääsemätön este ole, mutta kustannukset olisivat merkittävät.

Tampereella Hämeenkatu ei ole hyvä oikein millekään kulkumuodolle, paitsi jalankulkijoille, jotka voivat kamikazekävellä vähän miten sattuu. Linja-autot ja raitiovaunut ovat peräkanaa kapealla väylällä.
En oikein käsitä, millä tavalla Hämeenkatu ei olisi hyvä myös ratikoille ja busseille (sekä pyöräilijöille!). Liikenne sujuu kuitenkin hyvin ja jalankulkijat pääsääntöisesti ylittävät tien järkevästi.

Sähköverkon kantokyky, sähköntuotannon vinouma (liian uusiutuvaispainotteista) ja ihan vaan kaikki akkusähköbussiratkaisujen tekniset rajoitukset tulevat vastaan pidemmän päälle, kun dieselbussien määrä vähenee.
Sähköbusseihin verrattuna ratikkahan on merkittävästi huonompi suhteessa mainitsemiisi "ongelmiin". Ratikka tarvitsee jatkuvaa ja tasaista sähkönsyöttöä, kun taas akkubussin latauksessa pystytään hyödyntämään halvemman sähkön tunteja (eli kun sähkön tarjonta on suurempaa suhteessa kysyntään).

Vety ja HVO olisivat toivottavia, mutta vallitseva ajatusmaailma/poliittinen tahtotila on kovin töpselihenkistä.
Jotenkin itseni on aika vaikea uskoa, että meillä olisi näin kehno vetyinfra, jos se olisi parempi tai edes yhtä hyvä käyttövoimana verrattuna sähköön.
 
Tämä on sinänsä ihan hyvä pointti, mutta huomauttaisin kuitenkin, että rakennuspäätös ei välittömästi vaikuta liikennöintiin, ja joka tapauksessa runkolinjat ehtivät liikennöimään hyvän tovin ennen ratikan valmistumista. Lisäksi kustannusmielessä rakentaminen olisi järkevää aloittaa mahdollisimman nopeasti, sillä Ukrainan jälleenrakentaminen tulee nostamaan rakennuskustannuksia merkittävästi, kun raaka-aineiden ja työntekijöiden kysyntä tulee kasvamaan valtavasti.
Katson silti, että oikea ajankohta on vasta ensi valtuustokaudella, kun runkolinjasto on löytänyt paikkansa ja siihen toivottavasti on myös laitettu muutosresursseja, mikäli se osoittautuu tarpeelliseksi. Lisäksi mielipideilmasto on todennäköisesti otollisempi silloin, jos Fölin matkustajamäärät ovat kasvaneet. Turussa on oltu hieman retuperällä linjastokehityksessä useita vuosia.
En lähtisi aliarvioimaan ratikan tuomaa imagokohennusta Tampereelle kehittyvänä kaupunkina, mutta toki merkittävin tekijä se tuskin on ollut. Eikä toki pelkällä imagoperusteella kannata lähteä rakentamaan ratikkaa (tai mitään muutakaan).
Ei Tampereen imagossa ollut mitään vikaa ennen raitiotietä. Raitiotie, Rantatunneli ja Tampereen Kansi ovat mielikuvia, jotka nousevat esille esim. HS:n kommenttikeskusteluissa, vaikka itse kaupungin kasvua ei mielestäni voi perustella niillä. Raitiotietä kannatin itse Tampereelle järkiperusteilla, eli kuljetuskapasiteetilla, mutta en jollain heppoisilla imagotekijöillä, kun imago oli mielestäni hyvä jo valmiiksi.
Millä perusteella?
Samanlainen grynderioksennus kuin Jätkäsaari, Kalasatama ja uusin osa Pasilaa. Viihtyisyys, vehreys/maisemat ja elintila puuttuvat. Nyt jo näkee millaisia samanlaisia pimeitä ja luonnottomia kujia tulee olemaan, kuin mitä esim. Jätkäsaaresta löytyy. Minimietäisyyksillä rakentamista ym.

Merihaka oli syntyessään viimeisintä hottia. Samalla tapaa Linnakaupunki on sitä joillekin ja tulee vielä tippumaan kadotukseen, kun postimerkkiasunnot ja Kowloon-henkinen tiiviys lyövät näpeille asumisviihtyvyyden osalta.

Kyllä, kärjistän, mutta korostan sillä sanomaani. Jos kerran Näsisaari-tekosaari on jotain Dubaita lehdistön kielenkäytössä, niin Linnakaupunki ymv. olkoot sitten verratavissa Kowloonissa asumiseen.

(Viestiketju varmaan riistäytyy viimeistään tässä vaiheessa käsistä, kun kaikki kaupunkitiiviysmaksimalistit yrittävät ampua minut alas. Palataan asiaan kukin elämänkaaremme lopussa. Katsotaan kuka oli oikeassa. Voin vaikka lyödä vetoa esim. 1000 eurolla rahan nykyarvolla mitattuna.)
En tiedä miten totta tämä on, mutta olen siinä käsityksessä, että Turun maaperä olisi liian pehmeä metrolle. Toki sekään ei varmaan ylitsepääsemätön este ole, mutta kustannukset olisivat merkittävät.
Suurempi este on asukaspohja. Onhan esim. Lontookin savea Thamesin pohjoispuolella.
En oikein käsitä, millä tavalla Hämeenkatu ei olisi hyvä myös ratikoille ja busseille (sekä pyöräilijöille!). Liikenne sujuu kuitenkin hyvin ja jalankulkijat pääsääntöisesti ylittävät tien järkevästi.
Kaikki odottavat toisten pysäkkitoimintoja ja ajorata on kapea, kun huomioi pysäkkien kohdat. Hämeenkadun kapasiteetti on heikko muille kuin jalankulkijoille.
Sähköbusseihin verrattuna ratikkahan on merkittävästi huonompi suhteessa mainitsemiisi "ongelmiin". Ratikka tarvitsee jatkuvaa ja tasaista sähkönsyöttöä, kun taas akkubussin latauksessa pystytään hyödyntämään halvemman sähkön tunteja (eli kun sähkön tarjonta on suurempaa suhteessa kysyntään).
Raitiotien sähkönsyöttö luonnollisesti ratkaistaan sähköverkkoa vahvistamalla. Toki täytyy vaan toivoa, että käyttövoimalle saadaan myös järkevä hinta sovittua. Raitiovaunujen ei tarvitse pitää lataustaukoja ja niille ei tarvitse esim. rakentaa latauskenttiä. Lisäksi niillä voi teoriassa liikennöidä 24/7 ilman teknistä rajoitetta. Sähköbussien osalta mainitsemani asiat ovat ongelmia, eivät mielikuvitteellisia sellaisia, mihin kai yrität viitata lainausmerkeilläsi.
Jotenkin itseni on aika vaikea uskoa, että meillä olisi näin kehno vetyinfra, jos se olisi parempi tai edes yhtä hyvä käyttövoimana verrattuna sähköön.
Liikennepolttoaineissa paine siirtyä ei ole aiemmin ollut niin merkittävä, että vedyn käyttöä olisi isosti edistetty. Vihreän vedyn saatavuus ja hinta ovat se ongelma, mikä toimii tulppana. Kyllähän esim. polttokennotekniikaa on saanut ja jakelukin on ollut vain järjestelykysymys. Sähkön osalta käyttömäärät raskaan liikenteen käyttövoimana ovat olleet vielä pieniä, joten rajoitteet eivät ole vielä tulleet vastaan isossa skaalassa. Samoin ongelmat eivät ole korostuneet, kun sähkön osuus on vielä kasvuvaiheessa.

En sentään esittänyt, että Turun raitiotien tulisi kulkea vedyllä. Se ei olisi toki ensimmäinen lajiaan, mutta ennemmin se käyttövoima saa olla järkevä suorasyöttösähkö. Olettaen, että järkevää säätövoimaa (ei, en nyt esitä hiilivoimaa - pidän Telluksesta) lisätään tai muuten tietokonekeskuksilla ja tuulivoimalla (vähän yksinkertaistan, mutta energiadiskurssi pyörii pitkälle näihin liittyvän siirtymän ympärillä) saadaan aikaiseksi kaamea hintakehitys suorasyöttöiselle käyttövoimalle.
 
Samanlainen grynderioksennus kuin Jätkäsaari, Kalasatama ja uusin osa Pasilaa. Viihtyisyys, vehreys/maisemat ja elintila puuttuvat. Nyt jo näkee millaisia samanlaisia pimeitä ja luonnottomia kujia tulee olemaan, kuin mitä esim. Jätkäsaaresta löytyy. Minimietäisyyksillä rakentamista ym.
Jännästi tuntuu kuitenkin asukkaille ja asuntojen ostajille kelpaavan. Enkä pitäisi esim. Jätkäsaarta mitenkään epävehreänä muuhun kantakaupunkiin verrattuna, kun Jätkäsaarta halkoo Hyväntoivonpuisto. Toki petrattavaa vehreyden lisäämisessä riittää edelleen, paljonkin.

Suurempi este on asukaspohja. Onhan esim. Lontookin savea Thamesin pohjoispuolella.
Tätä pyrinkin ajamaan takaa. Kaikkea voidaan tehdä, mutta sitten pitäisi löytyä maksaja

Kaikki odottavat toisten pysäkkitoimintoja ja ajorata on kapea, kun huomioi pysäkkien kohdat. Hämeenkadun kapasiteetti on heikko muille kuin jalankulkijoille.
En ainakaan itse ole huomannut, että pysäkeille pääsyä kovinkaan usein jouduttaisiin odottamaan. Ajoradan kapeus on enemmänkin hyvä asia, koska silloin ajonopeudet pysyvät paremmin kurissa. Eikä minulle nyt oikein vieläkään auennut, miksei Hämeenkadun kapasiteetti olisi riittävä kaikille sen käyttäjille.

Raitiotien sähkönsyöttö luonnollisesti ratkaistaan sähköverkkoa vahvistamalla.
Eikö sitten sähköbussien latauksen ongelmia ratkaista vahvistamalla sähköverkkoa?

Raitiovaunujen ei tarvitse pitää lataustaukoja ja niille ei tarvitse esim. rakentaa latauskenttiä.
Eihän busseillekaan rakenneta mitään erillisiä latauskenttiä, vaan ihan yhtä paljon tilaa niiden säilytykseen tarvitaan joka tapauksessa.
 
Takaisin
Ylös