Totesin vaan mihin se todennäköisesti johtaisi jos vartijat tarkastaisivat lippuja. Minustakin se on ongelma, mutta aika pieni sellainen.
Turvaton metro
- Viestiketjun aloittaja teme
- Aloituspäivämäärä
Minun mielestäni pitäisi aina olla 2-3 vartijaa siinä laiturilla ja sitten tarkastusmaksu voisi olla paljon enemmän kuin se on juuri nyt (jopa 200€).
En käytä metroa ollenkaan koska se on niin epäturvallinen! :frown:
En käytä metroa ollenkaan koska se on niin epäturvallinen! :frown:
Viimeksi muokannut moderaattori:
juhanahi
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 29 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 348
Tässä viestiketjussa ollaan pääosin käsitelty turvallisuudentunnetta, kuten siis tutkimuksessakin. Sen sijaan vähemmän ollaan keskitytty esimerkiksi niihin järjestelmiin ja toimintatapoihin, joilla turvallisuutta on pyritty parantamaan.
Metroasemat ovat valaistuja ja kauttaaltaan kameravalvottuja. Laitureilla on hätäpuhelimia. Metrolla on laaja järjestyksenpito-organisaatio; vartijoita on saatavilla koko ajan; heitä on niin asemilla kuin junissakin liikkeellä.
Sen sijaan turvallisiksi kehutut raitiovaunupysäkit ovat yleensä varsin heikosti valaistuja eikä erityisesti pysäkkejä palvelevaa kameravalvontaa ole. Ainoa mahdollinen hälytyslaite on oma kännykkä ja mahdollinen organisaatio, johon järjestyksenpidollisessa ongelmassa voi ottaa yhteyttä, on poliisi. Lisäksi sijainnin ilmoittaminen voi olla avuntarvitsijalle metroasemia vaikeampaa ja epätarkempaa, ja avuntulon viipyminen on vartijoin varustettua metrojärjestelmää todennäköisempää.
Metroasemilla pysähtyy kaikkein huonoimmassa tapauksessa metro 10 minuutin välein per raide, suurimmalla osalla asemia harvimmillaan 5 min välein / raide. Jos ajatellaan ylipäätään tilanteita, joissa juna (ja "elämää") on asemalla, niitä tulee metrossa vastaan muutaman minuutin välein. Vaan seisoppa iltasella jossain ratikkapysäkillä...
Raitiovaunupysäkiltä poistuminen on yleensä nopeampaa kuin metroasemalta, mutta kummalla oikeastaan hämärän peittoon jäävä mukilointi on todennäköisempää? Valoisalla ja valvotulla metroasemalla, josta tekijän pitää poistua tiedossa olevia reitteijä pitkin? Vaiko pimeällä ratikkapysäkillä, jossa tekoa ei välttämättä kukaan huomaa ja tekijä pääsee pötkimään pakoon mihin suuntaan vaan?
Metrojunissa on myös hätäpuhelimia (uusissa ja peruskorjatuissa junissa 6 kpl per vaunu), ja tulevaisuudessa niiden kameravalvontakin tullee yhä kattavammaksi. Seinällä on myös puhelinnumero, jolla saa yhteyden metron järjestyksenpitoon.
Tässä nyt muutamia pointteja, jotka tulivat ensinnä mieleen, kun täällä alettiin julistamaan metroa julistettiin niin epäturvalliseksi, ettei sitä voi käyttää.
Muttamutta. Tämä viesti ei nyt ollenkaan tarkoita sitä, etteikö minunkin mielestäni matkustajien turvallisuudentunteelle tulisi tehdä jotain. Kyllä täytyy. Ei auta, jos jokin kulkuväline oikeasti on hyvinkin turvallinen, jos se ei kulkuneuvon käyttäjistä siltä tunnu. Tuon tutkimuksen valossa turvallisuudentunne on huonontunut joukkoliikenteessä ylipäätään. Jotain niinsanotusti tarttis tehrä. Mikähän sitten oikein auttaisi?
Joitain ratkaisuehdotuksia on jo käsitelty tässä viestiketjussa. Vartijoiden ja valvonnan lisääminen, ja sitä kautta nollatoleranssiin pyrkiminen tai ainakin sen lähentyminen olisi varmasti yksi ratkaisu. Näkyvällä valvonnalla voitaisiin karkoitettaisiin häiriköitä, poistaa heitä tehokkaammin ja toisaalta myös luoda turvallisuudentunnetta silloinkin kun häiriköitä ei ole. Tässä metro on muuten vahvoilla, sillä varsin toimiva organisaatiopohja järjestyksenpidolle on jo olemassa, samoin kuin valvontakamera- ja hätäpuhelinverkosto.
Lisäksi uskoisin, että tuloksia voitaisiin saavuttaa matkustajille suunnatulla informaatiolla, kuten täällä jo ehdotettiinkin. Metrovaunuissa on nyt jo 6 kpl turvallisuusohjetarroja / vaunu, mutta tuon tietouden näkyvyyttä pitäisi jollain tavalla vielä lisätä. Matkustajien pitäisi ensinäkin tietää, että apua on saatavilla. Lisäksi heidän tulisi tietää, kuinka sitä apua saa paikalle. Ja ennen kaikkea tulisi tiedostaa, että järjestyksenpitoon voi olla yhteydessä paitsi hädän hetkellä, myös silloin kuin matkustusrauha tai turvallisuudentunne kärsii vaikkapa kyytiin tulleesta matkustajasta, vaikkei suoranaista uhkaa olisikaan.
Toki hyvää palvelua olisi, että liikennöitsijä hoitaisi turvallisuudentunnetta selkeästi heikentävät tekijät (=erityisesti häiriköt) pois. Valvonnan lisääminen auttaisi tähän. Metron tapauksessa myös portit olisivat varmasti yksi ratkaisu.
Metroasemat ovat valaistuja ja kauttaaltaan kameravalvottuja. Laitureilla on hätäpuhelimia. Metrolla on laaja järjestyksenpito-organisaatio; vartijoita on saatavilla koko ajan; heitä on niin asemilla kuin junissakin liikkeellä.
Sen sijaan turvallisiksi kehutut raitiovaunupysäkit ovat yleensä varsin heikosti valaistuja eikä erityisesti pysäkkejä palvelevaa kameravalvontaa ole. Ainoa mahdollinen hälytyslaite on oma kännykkä ja mahdollinen organisaatio, johon järjestyksenpidollisessa ongelmassa voi ottaa yhteyttä, on poliisi. Lisäksi sijainnin ilmoittaminen voi olla avuntarvitsijalle metroasemia vaikeampaa ja epätarkempaa, ja avuntulon viipyminen on vartijoin varustettua metrojärjestelmää todennäköisempää.
Metroasemilla pysähtyy kaikkein huonoimmassa tapauksessa metro 10 minuutin välein per raide, suurimmalla osalla asemia harvimmillaan 5 min välein / raide. Jos ajatellaan ylipäätään tilanteita, joissa juna (ja "elämää") on asemalla, niitä tulee metrossa vastaan muutaman minuutin välein. Vaan seisoppa iltasella jossain ratikkapysäkillä...
Raitiovaunupysäkiltä poistuminen on yleensä nopeampaa kuin metroasemalta, mutta kummalla oikeastaan hämärän peittoon jäävä mukilointi on todennäköisempää? Valoisalla ja valvotulla metroasemalla, josta tekijän pitää poistua tiedossa olevia reitteijä pitkin? Vaiko pimeällä ratikkapysäkillä, jossa tekoa ei välttämättä kukaan huomaa ja tekijä pääsee pötkimään pakoon mihin suuntaan vaan?
Metrojunissa on myös hätäpuhelimia (uusissa ja peruskorjatuissa junissa 6 kpl per vaunu), ja tulevaisuudessa niiden kameravalvontakin tullee yhä kattavammaksi. Seinällä on myös puhelinnumero, jolla saa yhteyden metron järjestyksenpitoon.
Tässä nyt muutamia pointteja, jotka tulivat ensinnä mieleen, kun täällä alettiin julistamaan metroa julistettiin niin epäturvalliseksi, ettei sitä voi käyttää.
Muttamutta. Tämä viesti ei nyt ollenkaan tarkoita sitä, etteikö minunkin mielestäni matkustajien turvallisuudentunteelle tulisi tehdä jotain. Kyllä täytyy. Ei auta, jos jokin kulkuväline oikeasti on hyvinkin turvallinen, jos se ei kulkuneuvon käyttäjistä siltä tunnu. Tuon tutkimuksen valossa turvallisuudentunne on huonontunut joukkoliikenteessä ylipäätään. Jotain niinsanotusti tarttis tehrä. Mikähän sitten oikein auttaisi?
Joitain ratkaisuehdotuksia on jo käsitelty tässä viestiketjussa. Vartijoiden ja valvonnan lisääminen, ja sitä kautta nollatoleranssiin pyrkiminen tai ainakin sen lähentyminen olisi varmasti yksi ratkaisu. Näkyvällä valvonnalla voitaisiin karkoitettaisiin häiriköitä, poistaa heitä tehokkaammin ja toisaalta myös luoda turvallisuudentunnetta silloinkin kun häiriköitä ei ole. Tässä metro on muuten vahvoilla, sillä varsin toimiva organisaatiopohja järjestyksenpidolle on jo olemassa, samoin kuin valvontakamera- ja hätäpuhelinverkosto.
Lisäksi uskoisin, että tuloksia voitaisiin saavuttaa matkustajille suunnatulla informaatiolla, kuten täällä jo ehdotettiinkin. Metrovaunuissa on nyt jo 6 kpl turvallisuusohjetarroja / vaunu, mutta tuon tietouden näkyvyyttä pitäisi jollain tavalla vielä lisätä. Matkustajien pitäisi ensinäkin tietää, että apua on saatavilla. Lisäksi heidän tulisi tietää, kuinka sitä apua saa paikalle. Ja ennen kaikkea tulisi tiedostaa, että järjestyksenpitoon voi olla yhteydessä paitsi hädän hetkellä, myös silloin kuin matkustusrauha tai turvallisuudentunne kärsii vaikkapa kyytiin tulleesta matkustajasta, vaikkei suoranaista uhkaa olisikaan.
Toki hyvää palvelua olisi, että liikennöitsijä hoitaisi turvallisuudentunnetta selkeästi heikentävät tekijät (=erityisesti häiriköt) pois. Valvonnan lisääminen auttaisi tähän. Metron tapauksessa myös portit olisivat varmasti yksi ratkaisu.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Itse koen eniten turvattomuutta puolityhjissä lähijunissa, joissa osastointi estää koko tilan skannaamisen kerralla mahdollisten häiriköiden varalta. Metrolla kuljen yleensä lähinnä Sörnäisten länsipuolella, missä sosiaalista kontrollia ylläpitäviä kanssamatkustajia riittää vuorokaudenajasta riippumatta. Kerran tosin nousin Vuosaaresta arki-iltana kymmenen aikaan M100-vaunuun, jossa lähes ainoana matkustajana lisäkseni Itikseen asti oli muutaman penkkirivin päässä minua haastavasti kulmat kurtussa tuijottava nuorimies. Silloin vatsassa oli hieman epämukava tunne, vaikka hemmo ei tehnytkään lähempää tuttavuutta. Olin hieman yllättynyt, että metro voi olla latvoiltaan niin hiljainen, kun kantakaupungissa harvemmin saa omaa "looshia" edes iltaisin.
Eipä ollut ensimmäinen kerta kun valitellaan turvattomuuden tunnetta metrossa. Vaikkei minulla pitkäaikaisena vakiokäyttäjänä olekaan mainittavasti pelottavia tilanteita tullut vastaan, niin en lähde väittämäänkään erilaisia kokemuksia omaavien valehtelevan. Muistan kesällä Hesarissa erään vuosikymmeniä alalla työskennelleen metronkuljettajan kertoneen, että 80-luvulla oli hänen mukaansa paljon rauhallisempaa. Kuulemma nykyään jokainen arkipäivä vastaa levottomuudeltaan 80-luvun viikonloppuiltaa.
Väitän kuitenkin joidenkin turvattomuutta valittelevien olevan turhan herkkiä päivitellessään "örvellystä" (lieneekö edes virallinen suomen kielen sana?). Jotkut tuntuvat käsittävän perjantai-iltana hilpeässä pikku nousuhumalassa keskustan baareihin matkustavat keskiluokan nuoret jonain "väkivaltaisina jengeinä", minkä lisäksi yksikin kovaäänisempi tai selvästi päihtynyt kanssamatkustaja tuntuu pilaavan koko matkan.
Ikävä kyllä yleinen asenne tuntuu myös olevan, etteivät sosiaaliset ongelmat sinänsä ole ongelma, vaan se, että "me kunnon ihmiset" joudumme niiden ilmenemistä näkemään. Niinpä turvattomuudesta puhuttaessa tunnutaan lähinnä keskityttävän siihen, kuinka "roskasakin" saa siivottua pois näkyvistä/napattua kiinni sen sijaan, että mietittäisiin, mistä levottomuus ylipäätään johtuu. Mutta nyt mennään jo sen verran kauas aiheesta, että lopetan tähän.
Tällaiset loukkumaiset ja suljetut tilat ovat mielestäni vielä tyypillisempiä kaupunkiratojen asemilla, joissa laitureille kuljetaan usein pitkien ja monimutkaisten silta- tai tunnelirakennelmien kautta. Ne tosin eivät ole - ainakaan kovin syvällä - maan alla, mikä saattaa luoda illuusion metroasemia turvallisemmasta tilasta.
Väitän kuitenkin joidenkin turvattomuutta valittelevien olevan turhan herkkiä päivitellessään "örvellystä" (lieneekö edes virallinen suomen kielen sana?). Jotkut tuntuvat käsittävän perjantai-iltana hilpeässä pikku nousuhumalassa keskustan baareihin matkustavat keskiluokan nuoret jonain "väkivaltaisina jengeinä", minkä lisäksi yksikin kovaäänisempi tai selvästi päihtynyt kanssamatkustaja tuntuu pilaavan koko matkan.
Ikävä kyllä yleinen asenne tuntuu myös olevan, etteivät sosiaaliset ongelmat sinänsä ole ongelma, vaan se, että "me kunnon ihmiset" joudumme niiden ilmenemistä näkemään. Niinpä turvattomuudesta puhuttaessa tunnutaan lähinnä keskityttävän siihen, kuinka "roskasakin" saa siivottua pois näkyvistä/napattua kiinni sen sijaan, että mietittäisiin, mistä levottomuus ylipäätään johtuu. Mutta nyt mennään jo sen verran kauas aiheesta, että lopetan tähän.
Tällaiset loukkumaiset ja suljetut tilat ovat mielestäni vielä tyypillisempiä kaupunkiratojen asemilla, joissa laitureille kuljetaan usein pitkien ja monimutkaisten silta- tai tunnelirakennelmien kautta. Ne tosin eivät ole - ainakaan kovin syvällä - maan alla, mikä saattaa luoda illuusion metroasemia turvallisemmasta tilasta.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 24 Syyskuu 2005
- Viestit
- 2,703
Toinen sisäänkäynti olisi Pengerkadun ja Franzeninkadun risteyksessä siinä, missä on ne harmaat ilmanvaihtotornit.
- Liittynyt
- 24 Syyskuu 2005
- Viestit
- 2,703
Jospa hissit olisivat nykyistä isompia pikahissejä ja otettaisiin käyttöön kameravalvonta? Tällöin voitaisiin valvomosta ottaa puheyhteys hissiin ja pelästyttää tekijä kesken touhujen. Maksuttomat wc:t olisivat myös kova sana, Kampissa hissit eivät enää haise vanhalla puolella, kun asemalla on maksuton vessa. Yllättäen muutkaan metroasemien hissit kantakaupungissa eivät ole haisseet viime aikoina, mitähän on tapahtunut? Uusi siivousfirma?
Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Näin toimitaan Vienissä (ks. myös Mennäänkö Metrolla s.96). Jokaisella metroasemalla on maksuton vessa, ja sekään ei haise. Onhan kaakeloitu saniteettitila paljon helpompi ja halvempi pitää puhtaana kuin hissi tai metroaseman varjoisa tarpeiden tekoon soveltuva syvennys.
Antero
Jos tuollaisia ajatuksia ruveittaisiin toteuttamaan niin kyllähän Hesan metron käyttökustannukset kasvaisivat muutamalla miljoonalla eurolla....
Useimmiten turvattomuuden tunne on ainoastaan tunne. Ja jos katsoo tutkimuksia lähemmin niin ketkäpä ovatkaan eniten pelkääviä kaduilla ja toreilla: no tietysti 65-vuotiaat mummelit ja tilastojen mukaan ne ovat vähiten väkivallan uhreina. Joten se mitä kansa tuntee ja mikä on todellisuutta on kaksi aivan eri asiaa!
Ja että et käytä metroa ollenkaan turvattomuuden takia ehkäpä kertoo enemmän sinusta kuin Hesan metrosta!
Käytän Stokiksen metroa vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa ja en olen koskaan (19 vuoden aikana) joutunut väkivallan kohteeksi, vaikka nuoruudessani saatoinkin seikkailla varsin kännissä kotimatkoilla lähiöihin.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Sehän kertoo koko jutun
(En tarkoita että metron sisällä tapahtuisi niin paljon mutta jos olet lukenut niin kontulan metroasemalla oli kaksi tapausta viikon sisällä...:icon_frown: )
Onko siellä Tukholmassa nimenomaan T-banassa koettu turvattomuus samalla tavalla mediaseksikäs aihe kuin se on täällä metron kanssa? Pidetäänkö Tunnelbaanaa jotenkin erityisen pelottavana kulkutapana verrattuna vaikkapa lähiöissä kulkeviin light raileihin tai Pendeljuniin?
Siellähän Tunnelbanaverkko kattaa hyvin paljon erilaisia alueita, kun taas Helsingin metron ainukainen linja vastaa jotakuinkin Tukholman sinistä linjaa (en puhu nyt radan linjan iästä ja ratageometriasta, vaan radan yhteyteen rakennetuista lähiöistä). Olisiko Tunnelbana saanut siellä "Metron maineen" (siis jos sillä ei sitä vielä ole, en tiedä ja siksi juuri kysyin) jos vain sininen linja olisi rakennettu lähiöineen, ja liikenne muihin esikaupunkeihin olisi hoidettu muilla tavoin?
- Liittynyt
- 24 Syyskuu 2005
- Viestit
- 2,703
Sininen linja oli itse asiassa aika turvallisen oloinen, kun menin sillä. Lähiöissäkään ei kummempaa ollut. Toki oli erikoista olla Rinkebyssä ja Tenstassa ainoa valkoihoinen alueella, jota vähän paikalliset katsoivat. Ainoa suomen kieli, jota alueella kuulin, tuli romanien suusta. Mutta metrovaunuissa oli ihan turvallinen olo, vaikka asemat kyllä aika karuja ja pimeitä olivatkin Helsingin metroon nähden. No onhan Mellunmäki ja nämä kyllä vähän karuja myöskin, lisäävät pelkoa jo sillä betonisuudella.
Täällä turvattomuus on usein suurempi yleisillä toreilla, mm Stureplan ja Medborgarplatsen, mutta se on enemmänkin raflojen olemassaolosta kiinni. Monet riidat alkavat yökerhojen jonoissa tai juuri niiden sulkiessa 5 aikoihin. Metroihinhan ei pääse ilman lippua (jaa, tiedän että monet hyppivät spärrien yli) ja asemilla näkee varsin usein vahteja, varsinkin yöaikaan.
Sinisen radan ongelmat ovat rauhoittuneet kovasti viime vuosina ja silloinkin ovat usein olleet jengien sisäisiä tappeluja, jos minä länsimaalaisena lähden sinne en ole koskaan kokenut mitään ongelmia, vaikka asuinkin Sundbybergin kaupungissa muutaman vuoden ja käytin Hjulsta-junia.
En oikeastaan kysynyt varsinaisesta turvallisuudesta tai turvattomuudesta, vaan Tunnelbanassa koetusta turvattomuuden tunteesta ja yleisesta Tunnelbanan statuksesta.
Helsingissäkin absoluuttisesti mitattuna metrossa tapahtuu hyvin vähän rikoksia todellisen actionin tapahtuessa nimenomaan raflakeskittymien läheisyydessä juurikin viikonloppuöinä ns. menomestojen kiinnimenoaikoina. Oikeastaan muistan kuulleeni (en muista lähdettä tai muutakaan asiaan liittyvää tarkasti, eli tämä ei ole mikään tieteellinen totuus), että yli puolet Helsingin väkivaltarikoksista tehdään alle puolen kilometrin säteellä Rautatieasemasta. Se on helppoa uskoa sikäli kun siellä on ensimmäisiä metroja odotellessa tullut nähtyä yhtä jos toista.
Asiahan on Stokiksissa niin että metro on joukkoliikenteen selkäranka ja sille ei useimmiten olekaan vaihtoehtoja; metroa käytetään ihan sen vuoksi että se on! Ainoastaan keskikaupungilla bussit voivat olla vaihtoehto mutta muutoin sen käyttö on 'pakolllista'.
Ja mitä statuksesta on niin metro on niin keskeinen osaa kaupungin elämää, kaupat ja liikkeet mainitsemat aina lähimmän aseman mainoksissaan, bussipysäkkiä ei juuri koskaan. Joten metrolla ajetaan maineesta huolimatta. Ja täällä näkee kaiken maailman kulkijoita vaunuissa, ihan julkkiksista tavallisiin duunareihin ja kaikkia siltä väliltä. Myöskään 65+ eivät välttele sen käyttöä vaan sen on liikenneväline nr 1 useimmille.