Ne jotka väittävät oman työnsä olevan jotenkin ainutlaatuista, käyvät yleensä hitaalla.
Se on totta, että kaikki työt, toimet ja ammatit ovat ihmisen kehittämiä ja ihmisten suorittamiksi tarkoitettuja. Siksi tuskin kovin ainutlaatuiseksi mitään työtä voi ylentää vaikka näin toki moni mielessään tekeekin. Toimenkuvat ja jopa ammattinimikkeet ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan kun kehitys kehittyy. Alaan katsomatta. Mun mielestä on hyvä, että työelämässä ihmisellä on useampikin pätevyys, kokemusta tai tutkintokin eri aloille. Ei tulisi ajatella, että nyt kun olen yhden duunin opetellut niin teen sitä samaa hamaan tappiin asti. Halu hallita ja omata kokemusta useammastakin eri hommasta on positiivinen juttu.
Halvemmalla, enemmän ja paremmin on nykyajan citius, altius ja fortius. Pitäisi olla niin, että ne ansaitsevat, jotka ansaitsevat.
Jos ajatellaan asiaa työnantajan hyvinvoinnin kannalta, niin väitän duuniinsa kohtuullisen tyytyväisen, hyvällä asenteella varustetun, terveen (vähän sairastavan) ja tehtäviinsä riittävän perehdytyksen saaneen työntekijän olevan kannattava investointi. Ja miten se duunari pysyy tyytyväisenä ja siten hyvänä duunarina? Kohdellaan sitä reilusti, annetaan hyvät työvälineet, huolehditaan työturvallisuudesta ja huom huom!maksetaan riittävää liksaa, että kaveri kokee tekevänsä tärkeää duunia ja pysyisikin duunissa. Ehkä kokee tervettä ammattiylpeyttäkin tekemisistään. Tyytyväisyyteen tietysti liittyy paljon muutakin, mutta liksan taso on tosi tärkeä.
Palkanpoljenta on mun mielestä todella epäterve ilmiö. Kyllä ymmärrän, että lyhyellä tähtäimellä säästöjä syntyy, mutta vain lyhyellä. Harras teesini on, että asiallisella tasolla oleva palkkaus hyödyttää niin työntekijää, työnantajaa kuin yhteiskuntaammekin. Ja on siinä toki se vastuullisuus-aspektikin. Kyllä ihmisen pitäis tulla palkallaan toimeen ja kattaa normaalit elämisen menonsa.
Otan esimerkin vuokratyöstä, mulla kun on siitä kokemusta. Tämä vuokratyöhän usein koetaan ns.palkan ja työsuhteiden kannalta huonoksi. Sitä se tietysti onkin vaikka palkka sinällään on toki tessien mukainen. On kokemusta useammasta eri vuokraväen toimittajasta. Ja nimenomaan kokemusta tilaajapuolelta. Koetettu tasata tuotantopiikkejä. Helppoahan sen toki voisi kuvitella olevan tilaajan näkökulmasta, koska ilmoittaa vaan monta tyyppiä tarvitaan, milloin ja mihin asti. Se helppous loppuu kyllä yleensä siihen mailin väsäämiseen tai tilauspuheluun.. Jos verrataan ”omaan porukkaan” , voin todeta kokemusten olleen kokonaisuudessaan negatiivisia, koska taito, asenne ja sitoutuminen on olleet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta paljon alemmalla tasolla. Eli työn jälki ja jopa suoranainen hävikki ei ollut ollenkaan halutulla tasolla. Huolimattta siitä, että hommiin on annettu vielä tilaajan toimesta ja kustannuksella se ”täysin riittävä parin viikon perehdytys”. Ja näin siltikin vaikka kyseessä oli vain yhtä vähän haastavat tehtävät kuin joku ilmiöiden tutkiminen yliopistolla ja tämäkin perehdytys tehtiin vain siksi, että homma sujuisi edes jotenkin:lol:
Henkilövuokrauksessa toimii nykyään kuulemma myös joitain ”hyvää materiaalia” toimittavia firmoja, mutta kas kas..siellä onkin porukalla aika paljon yleisestä linjasta poikkeavat palkat ja vuokrafirmaan kunnolliset työsuhteet..Ehkä sielläkin jotain on opittu?
Totean omasta puolestani, että minusta kaikella tehtävällä työllä pitää olla tarkoitus. Sen on hyödytettävä työnantajaa, olipa se työnantaja mikä taho tahansa. Jotain lisäarvoa täytyy saada ja monista, mm. tutkijoiden hommista, ei se mitattava arvo ole suinkaan raha edes epäsuorasti vaan jotain muuta. Lisäksi vierastan tätä jaottelua suorittavaan työhön, asiantuntijatyöhön, esimiestyöhön ym. Kyllä ne kaikki on suorittavia töitä, työtehtävät toki erilaisia. Tavoitteet pitää olla samat. Ei turhia töitä voi olla, tai ainakaan saisi olla. Ei se ole kokonaisuutena kenenkään etu. Tosin se, että nykyäänkin nysvätään työkseen paljon kaikenlaista minun mielestäni turhaa, ei välttämättä tarkoita, että se oikeasti olisi turhaa. En ehkä vaan tunne kritisoimaani tehtävää tarpeeksi hyvin.
Sak:n aikakaudella niin ei ole.
Ammattiliittoja mielestäni tarvitaan nykyäänkin työelämän koventuessa ja näiden erilaisten lieveilmiöiden yleistyessä. Ammattiliittojenkin on silti kyettävä uudistamaan osin ajattelumalliaan, jotta kokonaisuutena ei tulisi lyötyä kapuloita hyvinvoinnin rattaisiin.
Kyllä tähän maailmaan ja foorumiinkin mielipiteitä mahtuu, tässä siis yksi pitkänlainen itseäni kiinnostavasta aihepiiristä.
