Esitän alla muutamalla sanalla eräitä näkökohtia uudelleenkorituksista. Tarkoituksena ei ole edustaa ehdotonta totuutta, vaan muutamia yleisluontoisia näkökohtia.
Uudelleenkorituksella tarkoitetaan siis sitä, että jo käytössä olleen linja-autoalustan tai vastaavien komponenttien päälle tehdään täysin uusi kori. Tällaista toimintaa on harjoitettu Suomessakin hyvin kauan.
Uudelleenkorituksien taustalla on usein monenlaisia syitä. Nykyään hyvin yleinen syy on se, että alustan tekninen käyttöikä on pidempi kuin (alkuperäisen) korin. Hyvää, toimintakuntoista alustaa ei kannata päästää hukkaan kehnon korin mukana. Joskus uudelleenkorituksen tausta on vain se, että ei ole ”varaa” hankkia samalla kertaa uutta alustaa ja uutta koria. 1990-luvulla eräällä Länsi-Suomessa toimivalla liikenteenharjoittajalla oli edessään tilanne, että iso joukko 1982 – 1985 hankittuja autoja oli etenkin koriensa puolesta vanhenemassa käsiin, eikä sillä ollut laman jälkimainingeissa ja voimakkaan matkustajakadon runnellessa mitään mahdollisuuksia korvata sitä määrää autoja kokonaan uusilla busseilla kertarysäyksellä. Ratkaisuksi valittiin kyseisten vuosimallien uudelleenkoritus, josta osa tehtiin ulkomailla ja osa kotimaassa. Tässä selostetut autot ovat edelleen täysilukuisina käytössä, vaikka kaikkien alustat ovat iältään yli 20-vuotiaita.
On myös tilanteita, että uudelleenkoritus tehdään jonkin tapaturman, esimerkiksi pahan kolarin tai tulipalon aiheuttamien tuhojen seurauksena. Joskus joku onkin ihmetellyt, miksi jokin auto oli ”kopitettu” jo kolmivuotiaana…
Uudelleenkorituksien yhteydessä vanha alusta yleensä peruskunnostetaan. Tämä voidaan tehdä erilaisilla tasoilla kevyestä remontista hyvin perusteelliseen täyskorjaukseen. Tähän vaikuttaa käytössä olevat resurssit sekä se, kuinka pitkään uudelleenkoritetun auton halutaan pysyvän käytössä.
Uudelleenkoritus jakaa mielekkyyntensä puolesta mielipiteitä siinä kuin monet muutkin bussialaan liittyvät ratkaisut. Kriittisissä mielipiteissä muistetaan korostaa sitä, että vanhan alustan tekniikka perustuu kuitenkin jo aikansa eläneisiin ratkaisuihin ja koko touhulla vain pyritään ”pelaamaan aikaa”. Vanhat moottorit aiheuttavat – peruskunnostettunakin – suuremmat päästöt kuin täysin uudet koneet. Tässä muuten kannattaisi ottaa huomioon sekin, miten paljon se rasittaa ympäristöä, kun uusia alustoja valmistetaan… Nämä asiat tuppaavat olemaan kaksipiippuisia ja jakamaan väkeä ikään kuin koulukuntiin.
Joissakin tilanteissa uudelleenkorituksen vaihtoehtona voi olla vanhan korin täydellinen peruskorjaus. Erittäin pitkälle viety koriremontti eroaa uudelleenkorituksesta joskus lähinnä vain siinä, että kori tehdään purkamisen jälkeen vanhojen piirustusten mukaisesti.
Siirryttäessä matalalattia-autohin kaupunkiliikenteessä katurien uudelleenkorittaminen on selvästi vähentynyt (tosin edellä kerrottu esimerkki Länsi-Suomesta edusti paikallis-seudullista liikennettä). Vakiovuoroautojen uudelleenkorittaminen on vielä jollain tapaa luontevaa, tosin erilaiset halpa-autot ja toisaalta vähän (tai vähän enemmän) käytetyt ulkomaalaiset autot ovat saattaneet nakertaa uudelleenkorituksien määrää, sekä siirtyminen esim. korroosiovapaampiin materiaaleihin korien valmistuksessa jo viime vuosikymmeninä.
