- Liittynyt
- 24 Syyskuu 2005
- Viestit
- 2,703
Hänen tulkintansa mukaan pitkään kommunistikaupunkina tunnetussa Kemissä yrittäjäksi ryhtymistä on katsottu kieroon ja yrittäjiin suhtauduttu kuin rikollisiin. Näin ollen minkäänlaista luovaa ja vireää yritystoimintaa ei ole päässyt syntymään. Tämä lienee yksi suurimmista syistä siihen, miksi Rovaniemi on kasvanut merkityksessään huomattavasti Kemiä suuremmaksi, vaikka Kemillä olisi tähän ollut suurempi potentiaali sijainnin ja raskaan teollisuuden vuoksi.
Tuo kuulostaa kovin samanlaiselta, kuin mitä Porissa on tapahtunut. Kaupungissa on aina luotettu raskaan teollisuuden vetovoimaan. Tarjoukset yliopistosta on torjuttu, koska se voisi heilutella kaupungin valtasuhteita SDP:lle epäsuosiollisiksi. Kulttuuria on myöskin pidetty epäduunarillisena harrastuksena, eikä siihen ole pahemmin satsattu. Lopputuloksena raskaan teollisuuden hiivuttua viimeistään 1990-luvun lamassa, työttömyysaste oli lähempänä 25 %:a ja kaupunki oli yllätetty housut kintuissa ilman mitään vaihtoehtoista selviytymiskeinoa. Raskaan teollisuuden läsnäolo aiheuttaa selvästi sitä, että ihmiset passivoituvat ja ajattelevat, että tehdas hoitaa kaikki tarpeet. Yksilöllisyys ja yritteliäisyys häviävät, koska tehdas kyllä pitää huolen koko kylästä.
Etelä-Karjalassa on tästä eräs esimerkki, vertailukohtina pienet Parikkala ja Rautjärvi. Simpeleen paperitehdas on pitkään pitänyt koko kuntaa pystyssä ja passivoittanut ihmisiä. Parikkalassa ei ole ollut tällaista varmaa toimeentuloa tarjoavaa isoa laitosta, joten alusta lähtien on jo pitänyt itse alkaa kehitellä joitain keinoja selviytymiseksi. Nyt kun paperiteollisuutta on jo pitkään ajettu alas, niin Parikkalan asukkaiden tilanne on selvästi parempi, koska ilmapiiri on ehtinyt kehittyä omaa yritteliäisyyttä kannustavaksi ja yhteinen selviytymishenki vahvemmaksi. Simpeleellä on vielä paljon kehittymistä tässä asiassa.
Mahtaneeko sama tilanne olla muissakin raskaan teollisuuden kaupungeissa, ei ole tarvetta ollut muuta toimeentuloa kehitellä, joten ollaan ajauduttu tehtaan varaan. Kun tehdas loppuu, kaikki loppuu. Tampere on ollut piristävä poikkeus, vanhasta tehdaskaupungista on kuoriutunut Suomen toiseksi menestyvin kasvukeskus. Turulla ei ole ollut yhtä paljon onnea matkassa, toistaiseksi.
Tornio-Haaparanta on julistanut tähtäävänsä Pohjoiskalotin keskukseksi vuoteen 2020 mennessä. Kehitystä siellä ainakin tapahtuu, tosin joku vuosi sitten haaparantalaisilla ja torniolaisilla nuorilla oli tapana kokoontua Tornionjoen ylittävälle rautatiesillalla tappelemaan mm. rautatangoin varustautuneena...
Tuossa nyt ei ole mitään uutta, Helsingissä ja varmasti kaikkialla muuallakin on ollut vastaavanlaisia painiotteluita eri asuinalueiden nuorten kesken perjantai-iltaisin
Viimeksi muokattu: