Vaihtoehtoistulevaisuus Suomesta toisen maailmansodan jälkeen

Vs: Kylmä sota: Jaettu Suomi

Wikipedian mukaan T:n stilisointi voisi johtua siitä, ettei heraldisten sääntöjen mukaan vaakunassa saa olla kirjaimia. Siis tehtiin T:stä pieni pala pois ottamalla "vasara" joka kuitenkin edelleen on tunnistettavissa T-kirjaimeksi. Selitys kuulostaa uskottavalta, vaikka Wikipediassa on usein paljon roskaakin.
Wikipedian tieto heraldisista säännöistä on oikea (en osaa ottaa kantaa väitteeseen tämän vaikutuksesta Tampereen vaakunan suunnitteluun), mutta pitäisi ehkä tarkentaa, että kyse on suomalaisen nykyheraldiikan säännöistä jotka ovat erittäin tiukat. Vanhemmissa vaakunoissa (esim. Viipurin vaakunan eri variaatiot) esiintyy kirjaimia ja muiden maiden heraldiset säännöt ovat asian suhteen huomattavasti vähemmän tiukkoja.
 
Vs: Kylmä sota: Jaettu Suomi

Vanhemmissa vaakunoissa (esim. Viipurin vaakunan eri variaatiot) esiintyy kirjaimia ja muiden maiden heraldiset säännöt ovat asian suhteen huomattavasti vähemmän tiukkoja.

Heraldisiin vaakunoihin eivät kuulu kirjaimet. Säännöt ovat samat kaikkialla, mutta kaikkialla niistä ei välitetä. Välinpitämättömyys säännöistä on heraldiikan rappiota, josta kuitenkin Suomessa päästiin nousemaan sotien jälkeen. Myös Ruotsissa, Norjassa ja nykyisin Virossakin on erittäin tasokkaita kunnanvaakunoita.

Selkeän ja aikaa kestävän heraldiikan vähättely on nykymuotia. Moni kunta on alkanut käyttää mitäänsanomattomia, hetken muotivillityksiin pohjaavia graafisia kuvioita, vaikka niillä on tyylikäs vaakuna. Esimerkiksi Tampereen naapuri Ylöjärvi on ottanut tiedotteisiinsa kuvion, joka muistuttaa jotain voimisteluseuran merkkiä. Se ehkä yrittää olla tyylitelty ja dynaaminen Y-kirjain, mutta miksi moisesta kannatti maksaa, kun kunnalla oli jo olemassa saman asian ajava heraldinen vaakuna. Hieno haaruristi ei kaupungin nettisivuilla näy, tienvarresta sen ehkä vielä bongaa.

Heraldiikan sääntöjen tarkoituksena on pitää kuvat selkeinä. Esim. värisääntöjen tarkoituksena on varmistaa kuvion selkeä erottuminen myös kaukaa ja hämärässä.

Vaakunassa ratkaiseva on vaakunaselitys, jonka perusteella kuka tahansa heraldiikan käsitteet tunteva voi sitten piirtää kuvan. Kuva voidaan piirtää eri muotoiselle kilvelle, lippukankaalle jne. Yksi piirros ei ole ainoa muoto.

Toki virheitä on tehty suomalaisvaakunoissa viime aikoinakin. Esimerkiksi Itä-Uudenmaan vaakunaselityksessä puhutaan liekeistä, mutta vaakunakilvelle tien varteen ja maakuntaliiton papereihin on piirretty iilimatoja.

Tampereen vasaran voi joku tulkita "sirpin kaveriksi", mutta kyllä se kuvaa Tampereen historiaan oleellisesti kuuluvaa (metalli)teollisuutta. Ja saa siinä nähdä T-kirjaimenkin, jos tykkää, mutta heraldisesti voi selittää vain vasaran, ei T-fonttia.

Mikä tahansa kilven muotoiselle alustalle piirusteltu kuva ei ole vaakuna eikä heraldiikkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Kylmä sota: Jaettu Suomi

Säännöt ovat samat kaikkialla, mutta kaikkialla niistä ei välitetä. Välinpitämättömyys säännöistä on heraldiikan rappiota, josta kuitenkin Suomessa päästiin nousemaan sotien jälkeen.
Tämä on totta, minun olisi pitänyt muotoilla alkuperäinen viestini hiukan tarkemmin. Olkoonkin, että minusta jossain määrin voidaan puhua myös eri säännöistä, kun eri maiden välillä on eroja mm. sen suhteen mitkä värit ovat heraldiikassa hyväksyttyjä.

En suinkaan väheksy heraldiikan rappion rappiollisuutta, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että Suomessa on rappion vastareaktiona päädytty turhankin tiukkaan sääntöjen tulkitsemiseen. Monet mielestäni tyylikkäät ja arvokkaat historiallista perua olevat vaakunat rikkovat joko selkeästi nykyisiä sääntötulkintoja (esimerkkeinä Naantali, Turku, Viipuri [molemmat versiot], Satakunta) tai ovat nykyisten tulkintojen mukaan ainakin jossain määrin kyseenalaisia (Lappeenranta, Tornio, Rovaniemi [vanha vaakuna]).
 
Heraldiikkaa

"Maallikkona" jotenkin tuntuu siltä, että heraldiikka on tietyn kuppikunnan systematisoimaa byrokraattista taidetta. Eli vaakuna "ei kelpaa", jos se ei ole kaikkien pykälien mukaan suunniteltu, eikä sääntöjä voi muuttaa. Ja säännöt on ilmeisesti luotu aikapäiviä sen jälkeen, kun se, mitä varten heraldiikka alunperin luotiin (eri keskiaikaisten kreivi-, herttua- ja kuningaskuntien kilpien erottumiseen toisistaan taistelukentällä), koska jopa 1800-luvulla suunnitellut vaakunat ovat heraldikkojen mielestä "vääränlaisia".

Toki on hyvä olla olemassa ohjeellisia sääntöjä heraldiikassakin, mutta en näe mitään järkevää syytä tuomita pienistä taiteellisista irtiotoista yksittäisiä vaakunoita. "Vaakunassa ei voi olla kirjaimia", onkohan tälle jotain järkevää argumenttia?
 
Lisää heraldiikkaa

Selkeän ja aikaa kestävän heraldiikan vähättely on nykymuotia. Moni kunta on alkanut käyttää mitäänsanomattomia, hetken muotivillityksiin pohjaavia graafisia kuvioita, vaikka niillä on tyylikäs vaakuna. Esimerkiksi Tampereen naapuri Ylöjärvi on ottanut tiedotteisiinsa kuvion, joka muistuttaa jotain voimisteluseuran merkkiä. Se ehkä yrittää olla tyylitelty ja dynaaminen Y-kirjain, mutta miksi moisesta kannatti maksaa, kun kunnalla oli jo olemassa saman asian ajava heraldinen vaakuna. Hieno haaruristi ei kaupungin nettisivuilla näy, tienvarresta sen ehkä vielä bongaa.
Minusta on yhtä lailla harmillista, että kunnat eivät käytä vaakunoitaan virallisissa papereissaan vaan erilaisia muita graafisia kuvioita. Toisaalta syynä vaakunoiden käyttämättömyyteen ei välttämättä ole niinkään muotivillitys kuin keskiaikaisiin sääntöihin tiukasti tukeutuvan nykytulkintaisen heraldiikan kyvyttömyys mukautua nykyajan vaatimuksiin. Suomalainen nykyheraldiikka on - nähdäkseni juuri tiukkojen sääntötulkintojen vuoksi - kuva- ja muotokieleltään ajastaan jäänyttä, enkä toisaalta lainkaan ihmettele joidenkin kuntien halukkuutta olla käyttämättä vaakunoitaan. Esimerkiksi juuri Ylöjärven vaakuna on mitäänsanomaton ja tylsä, kuten ovat monet muutkin 1950-luvulla suunnitellut suomalaisten kuntien vaakunat. Tosin Ylöjärven nyttemmin käyttämä graafinen kuvio on yhtälailla tylsä ja mitäänsanomaton, mutta se on toisaalta dynaamisempi ja enemmän oman aikansa tuotteen näköinen kuin Ylöjärven vaakuna.
 
Vs: Heraldiikkaa

Toki on hyvä olla olemassa ohjeellisia sääntöjä heraldiikassakin, mutta en näe mitään järkevää syytä tuomita pienistä taiteellisista irtiotoista yksittäisiä vaakunoita.

"Taiteellisia irtiottoja" heraldiikassa syntyy, kun vaakunaselityksen perusteella piirretään kuva. Vaakuna ei ole sellainen rekisteröity tavaramerkki, että vain yksi ainoa piirros olisi oikea. Esimerkiksi Suomen vaakunan leijonaa ovat eri aikoina eri taiteilijat piirtäneet hieman eri näköiseksi. Yksi ainoa kilven muotokaan ei ole ainoa oikea.

"Vaakunassa ei voi olla kirjaimia", onkohan tälle jotain järkevää argumenttia?

Muutama käytännöllinen argumentti:

  • Vaakuna on kuvakieltä ja kuvan selitys voidaan antaa sellaisellakin kielellä, jossa käytetään ihan muun näköisiä kirjoitusmerkkejä.
  • Väripintojen tasapaino on tärkeää. Kirjaimet useimmiten jäävät suhteettoman pieniksi taustaansa verrattuna.
  • Vaakunan kuva muotoutuu heraldiikassa kilven mukaan. Esim. neliön, kolmion tai suorakaiteen muotoiselle kilvelle kuva piirretään kilven muotoja mukaillen, jolloin kirjaimet vääntyisivät epäselviksi tai tunnistamattomiksi.
  • Heraldiikassa ollaan kohteliaita: vaakuna käännetään joskus toisen rinnalla peilikuvaksi (esim. Suomen leijona katsoo kaveriin eikä käännä selkää). Nurinpäin olevat kirjaimet eivät enää ole samoja.
  • Heraldisen lipun molemmilla puolilla tangonpuoleinen reuna on tangon puolella ja liehuvanpuoleinen reuna liehumassa. Kääntöpuolella on siis peilikuva. Siis toisella puolella teksti olisi nurinpäin.
  • Kirjaimet ovat mielikuvituksettomia. Paikkakunnan jonkin erityispiirteen voi kuvakielellä sanoa paljon persoonallisemmin. Historia ja pitkäaikainenkaan käyttö ei tee kilvelle maalatuista kirjaimista heraldiikkaa. Naantalin vg lienee vanhasta luostarin sinetistä poimittu. Nuo kirjaimet eivät kovin monelle tuo mieleen latinan armonlaaksoa, joillekin sen sijaan norjalaisen iltapäivälehden. Ave Mariaa huudetaan muuallakin kuin Turussa. W- ja R-kirjaimella alkaa moni muukin paikka kuin Wiipuri tai Rovaniemi.
  • Samalta näyttävä kirjain voi olla toisessa kielessä ihan muuta. Takavuosina joku Helsingissä vieraillut venäläinen ihmetteli, että mikähän liike on tuo NOR NAV. Kyseessä oli silloinen pankki HOP HAB.

Joukkoliikennemaailmastakin löytää perustelua: esim. kelta-musta nuolikuvio ja morjens-tunnus ovat olleet paljon puhuttelevampia kuin tylsät kirjainjonot HKL ja TKL.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös