Julkinen liikenne ja yksityisautoilu ovat eri tilanteessa nykyisin. Yksityisautoilun läheskään kaikkia kustannuksia ei nähdä, koska ne ovat useimmiten luonteeltan uponneita kustannuksia. Kun auto on hankittu ja vakuutukset maksettu, ei näitä kustannuksia enää huomioida matkapäätöstä tehtäessä. Julkisia käytettäessä sen sijaan maksetaan aina matkaa tehtäessä kaikki kustannukset (ellei liikennettä subventoida verovaroin).
Tähän tilanteeseen on olemassa periaatteessa kaksi korjaustapaa:
1) subventoidaan julkista liikennettä, jolloin voidaan toteuttaa rajakustannushinnoittelu. Tällöin yksittäinen matkustaja maksaa vain lisäkustannukset, joita matka aiheuttaa, muttei esimerkiksi infrasta aiheutuneita kustannuksia tai
2) muutetaan autoilun kustannusrakennetta siten, että kiinteät kustannukset pienenevät ja haitoista maksetaan muuttuvien kustannusten yhteydessä.
Koska ensimmäinen vaihtoehto on samalla tulonsiirto liikennettä käyttämättömiltä liikenteen käyttäjille, olisi ehkä järkevämpää muuttaa autoilun kustannusrakennetta. Poistetaan autovero, nostetaan polttoaineveroa, korotetaan pysäköintimaksuja ja otetaan käyttöön esimerkiksi ruuhkamaksut. Ei varmaan olisi mahdotonta muuttaa autovakuutuksiakaan kilometriperusteiseksi (onnettomuudethan kuitenkin korreloinevat enemmän ajetun matkan kuin auton omistamisen kanssa).
Tämän lisäksi kaupunkien pitäisi siirtyä aidosti joukkoliikennettä tukevaan politiikkaan. Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä pitäisi parantaa ja alueet pitäisi kaavoittaa siten, että "turha" liikkuminen saataisiin minimoitua.
Kyllä asenteissakin varmaan olisi korjaamisen varaa, mutta jotenkin olen taipuvainen näkemään, että lompakko on viimekädessä tehokkain asennemuokkaaja.
Kari
Tietenkin pitäisi sitten myös laskea saavutettavuuden parantumisen vaikutus maan arvoon (periaatteessa laskettavissa). Tällaisiin juttuihin se autoliikenteen kustannusvastaavuuden arviointi kaatuu. Jos meillä ei olisi nykyisen kaltaista autoon perustuvaa yhteiskuntaa, niin mitä meillä sitten olisi?
