et voi ostaa lippua jo paluumatkalle samalla?
Ei kai sitä aina voi tietää, miten kauan esim. päiväretkellä haluaa viettää aikaa. Itse en ainakaan halua sitoa itseäni tiettyyn paluujunaan, jos on mahdollista että viihdyn esimerkiksi arvioitua pidempään.
Toinen skenaario, joka tulee mieleen, on esim. auton tai polkupyörän hajoaminen, jonka takia junaa tarvitsisi yllättäen. Varmasti muitakin syitä ex tempore -tilanteille on, joten vaatimus ostaa lippu etukäteen on kohtuuton.
Jos kaikilta vaadittaisiin mobiilimaksamista, ongelmana on;
- Taloudellinen puoli: Vähävaraiselta odotetaan älypuhelimen ostamista, huoltamista ja uusimista. Siihen päälle nettiliittymä. Jos matkustajalla on 5 euroa ja junamatka maksaa 5 euroa, pitäisi mielestäni hänen päästä kyytiin ilman lisäinvestointeja.
- Puhelimen hajoaminen: Jokaiselle voi käydä niin, että puhelin hajoaa. Yritäpä löytää Juupajoelta puhelinhuolto. Jos mukana on käteistä tai pankkikortti, pitäisi silti junaan päästä. Myös latausjohto voi hajota helposti, minulla on niitä mennyt varmaan kymmenen uusiksi.
- Puhelimen lataaminen: Asemilla ei ole mahdollisuutta ladata puhelinta, junassa onnistuu mutta mitäpä se siinä vaiheessa hyödyttää. Akun loppuminen on käynyt varmasti kaikille ja esim. VR suosittelee käymään kansallispuistossa junalla. Sellaisella retkellä ei välttämättä tule yhtäkään latausmahdollisuutta.
- Verkkoyhteydet: Kaikilla korpiseisakkeilla ei ole jokaisen operaattorin verkkoyhteyttä ja on myös täysin realistinen mahdollisuus, että jokin vieras valtio häiritisisi verkkoyhteyksiä.
- Maksutavat: Jos sinulla on vain käteistä, puhelin ei joka tapauksessa hyödytä mitään. R-kioskeja ei ole riittävästi ja ne eivät ole myöhään auki, joten ne eivät kelpaa pääasialliseksi vaihtoehdoksi.
Onneksi näihin on monta helppoa ratkaisua:
a) käteistä ja korttia kelpuuttavat automaatit asemille
b) automaatit juniin
c) keksitään joku henkilö, joka kiertelisi junissa myymässä lippuja
Sekin käy, että korpiseisakkeilta pääsisi kyytiin ilmaiseksi. Jos se on VR:lle kannattavampi ratkaisu kuin lipunmyynnin järjestäminen, niin miksei.
Julkisten palveluiden käyttämiselle on nyky-yhteiskunnassa erilaisia ehtoja. Yksi ehto nykyään käytännössä on, että jokaisen siihen kykenevän ihmisen on syytä opetella lukemaan, kirjoittamaan ja myös käyttämään digilaitteita.
Mistä näitä ehtoja voi lukea?
Toki jos ihmisellä on sellainen vamma, sairaus tai vakava oppimishäiriö, ettei lukeminen, kirjoittaminen, digilaitteiden käyttö tai muu kommunikaatio todellakaan onnistu pitää kriittisimmissä palveluissa olla mahdollista käyttää avustajaa. Ja käytännössä osa asioista ei silti onnistu.
Mites lukuisat 80-100v. vanhukset ja esim. reumatismia kärsivät (=sormien joustavuus ei riitä älypuhelimen käyttöön) jotka pystyvät elämään ja hoitamaan kaikki asiansa kunnialla täysin itsenäisesti ilman avustajaa? Jos ainoa heikkous on se, ettei osaa/kykene käyttää älypuhelinta, onko silloin toisen luokan kansalainen?
