VR:n lipuista myydään 60 % itsemyyntikanavien kautta

VRLeaksin saamien tietojen mukaan asemien lipunmyynti on kuihtunut noin 25 %:iin kaikista myydyistä junalipuista. Itsepalvelukanavista ostettujen lippujen osuus on tällä hetkellä noin 60 %:ia kaikista myydyistä junalipuista, lippuautomaateista ostettujen lippujen osuuden ollessa noin 3...40 %:ia myydyistä lipuista, asemasta luonnollisesti riippuen. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluasemia tullaan väistämättä sulkemaan jatkossakin, huomioiden uunituoreen VR:n R-Kioski-kumppanuuden, joka tulee siirtämään junalippujen kauppaa enemmän tai vähemmän pois VR:ltä itseltään, mikä toki on liiketaloudellisesti ajatellen järkevää, sillä VR:n ydinliiketoimintaa ei ole matkalippujen myynti.

Nopeasti räknaten arvioisin junissa myytyjen lippujen osuudeksi aivan maksimissaan 5 %:ia kaikista myydyistä lipuista. Saa korjata, jos veikkaukseni meni hutiin.

Nämä kaikki edellä mainitut perustuvat kuulopuheisiin ja omiin ajatuksiini, eikä faktoja ole tarkistettu mistään, mutta en epäile jakauman suuruusluokkaa lainkaan.

Huolestuttavinta tässä on kuitenkin se, että asiakkaat arvostavat face-to-face-palvelua, eivät itsepalvelua, joskin sama trendi on nähty lentoyhtiöiden asiakaspalveluissa jo pitkälle toistakymmentä vuotta sitten. Ajat muuttuvat ja yhtiöt sen mukana. Vai muuttuvatko sittenkään? Ymmärrän normaalissa markkinassa toimivan yhtiön säästö- ja tehostamistoimet ja -tavoitteet, mutta valtion keinotekoisesti luodussa monopoliyhtiössä en tätä ymmärrä. Ehkä olen vain niin helkkarin pöljä, ettei meikäläisen kuulukaan näitä asioita ymmärtää...

Alleviivaan sitä, että kirjoitin tämän nyt yksityishenkilö-Mikko Nymanina, en VRLeaksin päätoimittajan ominaisuudessa, vaikka VRLeaksiin tuo tieto alun perin tulikin. Emme tee tästä VRLeaksiin erillistä juttua.

Seuraavaksi varmaan asemien loputkin lipunmyynnit kiinni, r-kioskiliput pois myös ja konnarit. Asemille spärrit jotka päästävät vain lipulliset matkustajat laitureille. Vähintään 10 lipun kertaostopakko.
Tää on vähän kärjistetty ja raflaava mielipide mutta todellinen kauhukuva kun tietää yhtymän asenteeen tavaraliikenteessä.

joht. Nyman sanoi:

Ymmärrän normaalissa markkinassa toimivan yhtiön säästö- ja tehostamistoimet ja -tavoitteet, mutta valtion keinotekoisesti luodussa monopoliyhtiössä en tätä ymmärrä. Ehkä olen vain niin helkkarin pöljä, ettei meikäläisen kuulukaan näitä asioita ymmärtää...

Klikkaa laajentaaksesi...

Oh, kunpa VR tehostaisikin toimintaansa. Tällöin ehkäpä alettaisiin M-junan yöliikenne. (Tai taloustieteen näkökulmasta monopolin tehottomuus aiheuttaa kuluttajalle hyvinvointitappiota.)

JSL sanoi:

Seuraavaksi varmaan asemien loputkin lipunmyynnit kiinni, r-kioskiliput pois myös ja konnarit. Asemille spärrit jotka päästävät vain lipulliset matkustajat laitureille. Vähintään 10 lipun kertaostopakko.
Tää on vähän kärjistetty ja raflaava mielipide mutta todellinen kauhukuva kun tietää yhtymän asenteeen tavaraliikenteessä.

Klikkaa laajentaaksesi...

Konduktöörit ovat yhtä tärkeitä paikallisjunissa kuin raitiovaunuissa. Konnareista luopuminen paikallisjunissa tekee liikenteestä kannattavampaa ja mahdollistaa tiheämmän vuorovälin, mikä on niin matkustajien, VR:n kuin työntekijöidenkin etu.

Kaukojunissa konnareilla on varmasti oma paikkansa vielä pitkään, kun voivat auttaa matkustajia jatkoyhteyksissä myöhästelevissä junissa ja muissa erikoistilanteissa.

Ruotsissa SJ sulkee 31.3.2014 kaikkiaan 17 aseman lipunmyynnit ja jäljelle jää vain Tukholma, Malmö, Göteborg, Sundsvall ja Arlanda. Lipunmyyntiä ei siis jatkossa ole esimerkiksi sellaisissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa kuin Uppsala, Gävle, Västerås tai Örebro. Itsepalvelukanavien kautta myytyjen lippujen osuus on Ruotsissa vielä suurempi.

Peba sanoi:

Konduktöörit ovat yhtä tärkeitä paikallisjunissa kuin raitiovaunuissa. Konnareista luopuminen paikallisjunissa tekee liikenteestä kannattavampaa ja mahdollistaa tiheämmän vuorovälin, mikä on niin matkustajien, VR:n kuin työntekijöidenkin etu.

Kaukojunissa konnareilla on varmasti oma paikkansa vielä pitkään, kun voivat auttaa matkustajia jatkoyhteyksissä myöhästelevissä junissa ja muissa erikoistilanteissa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Matkustajat eivät ajattele noin, vaan haluavat lipun perille asti ensimmäisestä junasta ja päin vastoin. Rautateitä ajatellaan asiakasnäkökulmasta kokonaisuutena, josta taas moni osaa erottaa raitiovaunut ihan omaksi luokakseen. Sen sijaan kaukojunien ja paikallisjunien ero on hämärä siinä missä paikallis/lähijunat voivat olla varsin kaukojunamaista ja pikajuna/intercity-liikenne paikallisjunamaista. Radoilla, joilla ei ole paikallisjunia, ainakin osa kaukoliikenteestä on ajettava kaikilla pysähdyspaikoilla pysähtyvänä, jos pysähdyspaikat aiotaan ylipäänsä pitää matkustajakäytössä. Joillain seisakkeilla ei tulla näkemään lippuautomaatteja ja ne voivat mennä rikki ja kaikki eivät niitä osaa tai halua käyttää.

Konnarit pitävät myös järjestystä junassa, syrjäseisakkeilta ei ole tulossa vartijoita sisään tarvittaessa. Tiedotustarve erikoistilanteissa on minusta kaikissa saman verkoston junissa yhtäläinen. Konnari voi ottaa yhteyden liikennevalvomoon ja varmistaa jatkoyhteydet. Hän on monitoimimies joka pystyy raportoimaan tai korjaamaan itse pikkuvikoja, joita kuljettaja tai satunnaiset lipuntarkastajat eivät huomaa. Palaneet lamput, kitisevät saranat, kaiuttimien toiminta tai vaikka oksennus penkillä. Nämä asiat voidaan toki huomata myöhemminkin, mutta mukavampihan ne on raportoida/korjata heti pois alta. Hän myös voi auttaa esim. matkatavaroiden kanssa, jotka ovat rautateillä usein suurempaa kokoluokkaa kuin raitiovaunumatkustajilla.

Ero raitiovaunuun on taas selvä: Raitiovaunukuski voi siivota päällisin puolin, myydä lippuja ja opastaa, siinä missä veturinkuljettaja ei. Raitiovaunuissakin nämä toiminnot voidaan toki ulkoistaa rahastajille, joka ei varmastikaan kaikkien mielestä olisi huonompi ajatus sekään.

Konnareiden ja junamyyjien määrää voi muuttaa tarpeen mukaan per juna, eivätkä he siis joudu pyörittelemään peukaloita, kun automaateista ja verkosta myytävien lippujen osuus kasvaa. Kaikki he tekevät ihan oikeaa työtä ja myyvät lippuja joka tuo lipputuloja, joita ei välttämättä saataisi muita kanavia pitkin, jos matkustaja ei voi tai suostu ostamaan lippuaan muilla keinoin. Lähijunaan voi myös mennä omin silmin katsomaan, kuinka lippuja myydään suht hyvään tahtiin. HSL-alueella lähijunamatkaa ei voi ostaa verkosta, joten se sitäkin herkemmin ostetaan konnarilta.

Itse usein Z-junaa työmatkoihin käyttävänä en tunnista kuvauksesi mitään osaa omasta arjestani. Ei-lipunmyyntivaunussa konduktööriä ei näe edes viikottain. Mikä on toki hyvä, ennen kun konnarit vielä kävelivät junan läpi, he jättivät lähes poikkeuksetta väliovet auki. Matkustajat jättävät nuo paremmin kiinni, kun ottavat paremmin huomioon muut jotka ovat junassa jumissa.

Näkymätön kondyktööri ei siivoa junaa, ei neuvo jatkoyhteyksissä eikä korjaa rikkinäisiä ovia. Monet kanssamatkustajat ovat kovaäänisiä laitteiden käyttäjiä, kukaan ei vielä kertaakaan ole henkilökunnasta pyytänyt matkustajaa laittamaan kojettaan hiljaisemmalle.

Junan ollessa rikki joku henkilökuntaan kuuluva voi kuuluttaa häiriöstä. Tämä tuntuu riippuvan kovasti henkilöstöstä, osa junahenkilöstöstä ei vaivaudu alle 10 minuutin myöhästymisiä kuuluttamaan tai tarkentamaan syitä.

Voi toki olla, että konnarit pää- tai rantaradalla toimivat eri ohjeiden mukaan ja tekevät kaiken, mitä kuvasit omassa viestissäsi, mutta oikoradan konnarit eivät tunnu tuovan mitään lisäarvoa matkustajille.

Olisikohan niin, että esimiestyö ei ulotu oikoradalle ja porukka on Helsinki Lahti-välillä leipääntynyt ja valvonta puuttuu? Yksittäiset matkalipunmyyjät tai konnarit kun tuntuvat sinänsä mukavilta, silloin, kun niitä pitää lipunmyyntiosastosta etsiä.

Peba

Kuvaukseni ovat olleet omilla matkoillani arkipäivää. Kokemukset ovat enimmäkseen Rantaradalta S- ja Y-junista ja Pääradalla tulee käytettyä K-junia. Muita ei oikein tule käytettyä, ehkä satunnaisesti N-junaakin.

Kuulutuksia viivästyksistä on aina tullut kiitettävästi, konnarin kuulutukset 2 minuutin myöhästymisistä ja määränpään säätiedotus positiivisena ääripäänä ja pahimmillaankin sen kahden minuutin odotuksen jälkeen on tullut tietoa.

Rantarata itsessään on häiriöaltis, joten kuulutusherkkyys oli usein koetuksella. Myös Rantaradalla paljon käytössä olevat Sm1-junat vaativat yllättäin usein pikkufiksausta, jonka diagnoosissa ja jopa korjaamisessa on tarvittu konnaria. Esim. ovet ovat jääneet jumiin ja kolmioavaimen avullakin sai jotain (sulaketta?) korjailtua. Jopa jarruvian konnari korjasi menemällä junan väliin/alle, olin jo siinä luulossa, että nyt saattaisi taidot loppua kesken. Säätelevät myös kuulutusvoimakkuutta yleisen hälyn mukaan, jos kerkeävät. Opastavat liputtomat lipunmyyntivaunuihin.

Ainoat huonot kokemukset on siitä, että Pääradalla konnaria/junamyyjää ei näy lipunmyyntivaunussakaan ennen määränpäätä. Kyseessä on aina ollut pitkä 10-vaunuinen ruuhka-K-juna. Oletettavasti lipunostajien määrä joskus aliarvioidaan, sillä näissäkin tapauksissa oletan vähintään yhden konnarin astuvan junaan Helsingissä. Nimittäin kerran kun konnaria ei ollut, lähtö myöhästyi koska varakonnaria odoteltiin - ei siis lähdetty konnaritta liikenteeseen.

Tietenkään en tue näkymättömiä ja työtä vieroksuvia konnareita, mutta omien kokemusteni mukaan konnarista on vaikka kuinka apua ja sekä suoraa että epäsuoraa taloudellista hyötyä.

Laitetaan vaikkapa tähän ketjuun näitä VR:n YT-neuvottelujen uutislinkkejä (koska ko. neuvottelut ovat pitkälti seurausta tämän ketjun otsikosta, eli alle 25% ostaa enää lippunsa asemilta, mutta silti Suomessa on vielä 36 lipunmyyntiasemaa kun taas Ruotsissa niitä on viisi ja Tanskassa neljätoista):
http://www.vrgroup.fi/fi/vrgroup/uu...iluun-tehostamalla-toimintaansa-130520141551/
http://yle.fi/uutiset/vr_aloittaa_yt-neuvottelut_-_130_tyopaikkaa_vaarassa/7238251
http://yle.fi/uutiset/tyontekijoiden_edustaja_vrn_yt-ilmoituksesta_jatkuvaa_yttahan_tama_on/7238692
http://www.taloussanomat.fi/tyomark...telut-vahentamassa-130-tyopaikkaa/20146765/12
http://www.taloussanomat.fi/liikenn...a-hiljeni-nopeasti-yllatti-meidat/20146779/12
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201405130161251_uu.shtml

Tuli noista lippuautomaateista mieleen jotain... Eli kuinka sellaisissa maissa, joissa on monta operaattoria, niin saako lippuautomaatista ostettua eri yhtiön juniin lippuja, vai onko joka yhtiöllä oma peltilaatikko asemalla. Tarkoitan tällä sitä, että nykyisissä lippuautomaateissa lukee vr, niin mitenköhän mahdollisen kilpailijan tullessa olisi?

Yleensäkin asemat mielletään vr:n asemiksi. Esim hissien toimimattomuus, laiturien roskat, yms ovat "vr:n syytä". Mikäli nyt tulisi toinen tai vaikkapa kolmaskin junayhtiö nykyisen vr:n rinnalle, niin kenen vastuulle asemat, hissit, laiturit, yms sen jälkeen miellettäisiin? Tietääkseni jo tällä hetkellä useat asemat omistaa joku toinen yhtiö, esim airaksinen oy, tms. Tästä huolimatta asemat ja niiden infra mielletään yleensä vr:ksi.

Tämä on omasta mielestä hirveän sekavaa, mikä on kenenkin, ja mikä kuuluu kellekin. Esim lentoasemilla homma on paljon selkeämpi. Ei tulisi mieleenkään syyttää finnairia jos lentoaseman hissi on rikki, tai lähtöselvitysautomaatti ei toimi. Jotenkin sitä liik-enne-virastoa on vaikeampi tunnistaa, koska se on ns näkymätön toimija, ja vr:n tarroja yms on joka paikassa.

Murzu sanoi:

Tuli noista lippuautomaateista mieleen jotain... Eli kuinka sellaisissa maissa, joissa on monta operaattoria, niin saako lippuautomaatista ostettua eri yhtiön juniin lippuja, vai onko joka yhtiöllä oma peltilaatikko asemalla.

Klikkaa laajentaaksesi...

En käyttänyt Isossa-Britanniassa matkustaessani lippuautomaatteja, mutta esim. Southern-yhtiö myy lippuja verkkokaupassaan myös muiden operaattoreiden vuoroihin. Olettaisin, että sama tilanne on myös lippuautomaattien ja -tiskien osalta.

Murzu sanoi:

Tuli noista lippuautomaateista mieleen jotain... Eli kuinka sellaisissa maissa, joissa on monta operaattoria, niin saako lippuautomaatista ostettua eri yhtiön juniin lippuja, vai onko joka yhtiöllä oma peltilaatikko asemalla. Tarkoitan tällä sitä, että nykyisissä lippuautomaateissa lukee vr, niin mitenköhän mahdollisen kilpailijan tullessa olisi?

Klikkaa laajentaaksesi...

Jo nyt VR:n automaateista voi ostaa HSL-lippuja. Kaipa se on ihan sopimuksista kiinni, mitä lippuja pömpeleistä jatkossa saa. Ja jos ei sopimusta synny, niin uuden firman oma pömpeli viereen.

Varmaan tuossa olisi mahdollista saada aikaan Matkahuollon ja Otto-automaattien kaltainen järjestely, jossa pöntöstä saa kaikkien pankkien rahaa.

Muistaakseni foorumilla on joskus selvitetty japanilaisten operaattorien toimintaa, jossa lipunmyynti on pidetty pitkälle erillisenä, vissiin jopa pönttöjen tasolla?

Japanissa on eriytetty lipunmyyntipömpeleiden lisäksi laituriportit, laiturit ja kokonaiset rataosat.

Iso osa firmoista esim. Tokion seudulla tosin kuuluu seudulliseen matkakorttisysteemiin, ja ainakin joidenkin firmojen välillä tietyillä vaihtoasemilla oli omat vaihtoportit, joiden kautta kulkiessa jatkolippu oli halvempi.

Sveitsissä ainakin on ollut jo lähemmäs sata vuotta järjestelmä, jossa kaikki mukana olevat rautatie- ja bussiyhtiöt ovat oikeutettuja ja velvoitettuja myymään toistensa lippuja pienehköä komissiota vastaan. Nykyisellään järjestelmä on sidottu yhteiskunnan antamiin tukiin: tuohon lippujärjestelmään kuuluminen on edellytys minkäänlaisen tuen saamiselle. Kuluttajalle myös myydään fyysisesti vain yksi lippu, joka pitää sisällään kaikki matkat paikallisliikenteen kertalippua myöten. Vain muutama kuljetusyhtiö on yhteislippujärjestelmän ulkopuolella. Nämä ovat lähinnä yksittäisiä vuoristoratoja, jotka ovat luonteeltaan mieluumminkin turistikohteita kuin varsinaisia joukkoliikennevälineitä.

Omat kokemukseni rajoittuvat lähinnä saksankieliseen eurooppaan, mutta kuvio tuntuu olevan enemmän tai vähemmän sama. Esimerkiksi saksassa on Deutsche Bahnin vetämä kaukojunaliikenteen yhteenliittymä, jolla on yhteinen lippujärjestelmä. DB:n kumppanit tosin ovat lähinnä alueellisia toimijoita, joten ne eivät kilpaile keskenään tai DB:tä vastaan, vaan täydentävät toistensa tarjontaa. Toisaalta taas seudulliset vyöhykkeisiin perustuvat lippujärjestelmät, jotka ovat yleensä osavaltion kokoisia. Asiakkaan tarvitsee oikeastaan vain tietää, onko hän ostamassa seudullista lippua vai kaukoliikenteen lippua.

Lisäksi tietenkin ovat ns. villit toimijat, jotka tarjoavat edullisia matkoja, jotka eivät kuulu yhteisiin lippujärjestelmiin. Nämä myyvät lippuja yleensä suoraan kulkuneuvossa. Luultavasti myös nettikaupat löytyvät, mutta niitä en ole koskaan yrittänyt etsiä, sillä itse olen ollut liikkeellä lähinnä interrail-lipulla, jolloin ns. halpayhtiö ei tietenkään ole kovin kiinnostava vaihtoehto. Olen vain seurannut toimintaa asemilla. Tällaisia on esimerkiksi Itävallassa Westbahn, joka ajaa shuttle-tyyppistä liikennettä Wienistä länteen, olikohan Saltzburgiin asti. Saksassa taas moni paikallinen rautatieyhtiö tuntuu ajavan muutamia lähinnä viikonloppuvuoroja varsinaisen alueensa ulkopuolelle, esimerkiksi Voghtlandbahn Berliiniin. Jos hahmotin oikein, niin nämä vuorot eivät kuulu lippuyhteistyöhön DB:n kanssa. Paikallisliikenteessä Voghtlandbahn on sekä DB:n että paikallisen joukkoliikennealueen yhteistyökumppani.

Joka tapauksessa kuluttajan, jopa ulkomaalaisen, näkökulmasta junien käyttö on helppoa eikä eri toimijoihin tarvitse kiinnittää huomiota. Hintatietoinen kuluttaja tietysti kiinnittää, selvittää kaikki toimijat ja etsii edullisimman vaihtoehdon.