Lontoossa noi on ihan arkipäivää, laitureilla ja opasteissa lukee Northbound, Southbound, Eastbound, Westbound. Ainakin minulle tuo systeemi sopii oikein hyvin ja on selkeämpi kuin sellainen, jossa laituri pitäisi valita vain pääteaseman mukaan, jota ei muista, kun ei sinne asti kuitenkaan mene.
Tuo on tietenkin hyvä - jos tietää, mihin ilmansuuntaan on matkalla. Mutta kun rata kiemurtelee tai on vaikka U-muotoinen, niin molemmat suunnat voivat olla esim. pohjoiseen.
Siksi minusta on kaikkein paras ollut systeemi, joka on esim.
Prahassa ja
Madridissa. Kyltti näyttää, mille asemille laiturilta juna menee. Sillä jos olet menossa jonnekin, olet luultavasti tietoinen asemasta/pysäkistä, jonne ensin pitää päästä. Monet kerrat olen ihmetellyt, missä ilmansuunnassa se mahtaa olla. Tai miksi ilmansuunnaksi on mahdettu tulkita se suunta, jossa kohde on.
Juuri eilen satuin joutumaan oppaaksi turistiryhmälle Kaisaniemen metron asemalaiturilla. He olivat matkalla Ruoholahteen, ja joku oli neuvonut heille, että se on Kampin suunnassa. Molemmilla laitureilla on seinällä iso ratakaavio, jossa on korostettu se asema jolla ollaan, mutta siinä näkyvät kaikki muutkin. Sen pienen junan menosuuntaa osoittavan nuolen huomaaminen on aika hankalaa, joten ei ollut ihme, että ryhmän ongelma oli, kumpaa laituria heidän pitää käyttää. Ja tulivat minua vastaan muuten väärän laiturin puolella.
Tuo linkatun kuvan opastetaulu
Prahasta on laituritasolle laskeutuvien portaiden yläpuolelta, joten ei voi erehtyä.
Madridin taulu taas oli käytävän risteyksen seinällä. Se kertoi, että oikealle vievää käytävää pääsee taulussa luetelluille asemille. Helsingin tapainen tieto siitä, miltä asemilta juna on tulossa on täysin turhaa ja vain haitallista.
Antero