Tampereella tämä kehitys on nähtävissä esimerkiksi Viinikan-Nekalan alueella (joiden rajapinnassa satun asumaan). Vanha, maailmansotien välissä rakennettu Viinikka on tyylikkäs, klassinen ja mannermainen puutarhakaupunki (vähän oikeastaan Käpylän kaltainen), jota halkoo Iidesjärveltä Pahalammelle ulottuva Viinikanpuisto. Alueella on mm. Tampereen vanhimmat rivitalot ja iso määrä idyllisiä omakotitaloja. Ongelmana on tosin kaupallisten palvelujen puute: Nekalan teollisuusalueen KKK-Supermarket Suurjako tappoi 1990-luvulla monta pikkuista kivijalkakauppaa. Kysyntää alueella on todella.
Nekalan puoli on vähän paremmin palveltu (2 lähikauppaa ja supermarket, teollisuusalueella tilaa vievän kaupan palveluita), mutta rakennustyyli on melko brutaalia jälleenrakennuskauden puutalotyyliä: esimerkiksi talo, missä minä asun on 1947 rakennettu tyypillinen "Nekala-tyylin" pienkerrostalo mineriittilevyineen. Ajan henki oli tosiaan, että rakennetaan väliaikaisia pikataloja, jotka voidaan myöhemmin purkaa pois parempina aikoina. Tampereen Kalevankankaaltahan kokonainen Pikatalojen kortteli (erittäin huonot fasiliteetit) purettiin ja osittain jopa paloi 1970-luvulta lähtien, viimeiset talot 1990-luvulla.
Nekalassa on myös rintamamiestaloja TKL:n ja Paunun varikoilta itään.
Kuitenkin Viinikka-Nekala on toiminnallinen kokonaisuus, ja erona niillä on tosiaan lähinnä rakennustyyli. Oman korttelini rakennustyyli on siis "Nekalaa", vaikka virallisesti kuuluukin Viinikkaan.
Igglon sivuilta voi katsella ja ihmetellä aluetta.
Mitä tulee nykyaikaisiin suunnittelupreferensseihin, tuntuu että perinteisellä puutarhakaupungilla alkaa olla renessanssi. Kartanonkosken lisäksi ainakin Tampereen Vuores ja jossain määrin myös Espoon Kauklahti edustavat uuspikkukaupunkityyliä, jossa ideana on luoda mahdollisimman hyvää elinympäristöä. Tampereella tästä on tehty sekä kaupungin, asukkaiden että rakennusliikkeiden intressi ns. kumppanuuskaavoituksen avulla.