
Alunperin kirjoittanut
Suomenmaa
Liian ahdasta rakentamista ei kannata puolustaa
Keskustan puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen kannanotot yhdyskuntasuunnittelusta ovat nostattaneet taas keskustelun pääkaupunkiseudulla.
Edellisestä keskustajohtajan puuropadanhämmennyksestä onkin kulunut jo puolisen vuotta. Silloin Vanhanen pani muutosvauhtia Helsingin vanhakantaiseen energiapolitiikkaan. Ja alkoikin tapahtua.
Vanhanen ilmoittaa kannattavansa yhdyskuntarakennetta, joka koostuu ihmisen mittakaavaisista yhdyskunnista, joissa mahdollisimman moni voi hoitaa päivittäisen asiointinsa kävely- tai pyörämatkalla. Hän uskoo, että hajakeskitetyssä mallissa paitsi minimoidaan liikennemääriä, on myös paremmat mahdollisuudet hoitaa muu energiahuolto ekologisesti ja saavuttaa muutenkin luontosuhde päivittäin.
Tämä aate ei tosin näytä kelpaavan. Vanhasen oikeaan osunut havainto onkin, että Suomessa käydään ideologista ottelua keskittämisintoilijoiden ja tasapainoisemman kehityksen kannattajien välillä. Aseeksi käy ilmastonmuutoskin.
”Julkisuuteen syötetään totuutena ideologiaa, jonka mukaan ilmastonmuutoksen nimissä luonnonläheinen pientaloasuminen, väljä kaavoitus ja yksityisauton käyttö olisivat suurimmat esteet Suomen tiellä ilmastonmuutoksen mallimaaksi. Tämä on suoraan sanottuna täyttä puppua”, Vanhanen sanoi suorasukaisesti Espoon juhlaseminaarissa.
Helsingin Sanomat todisti Vanhasen väitteen ja ilmoittautui oitis betonipuolueen sotaratsuksi. Siltä ei herunut ymmärrystä, vääristelyä vain. Lehden mukaan pääministerin kanta on ”yksisilmäinen hajakatse”. ”Vanhanen puolustaa maaseutumaista asutusta ikään kuin väljä tontti etäällä palveluista ja auto aikuista kohti voisivat olla ihanteita Helsingin seudulla, missä asukkaita on yli miljoona”, HS kirjoittaa (1.9.)
Mutta HS onkin suorastaan sokea keskittämisinnossaan. Se ei katso edes yksisilmäisesti, mistä se pääministeriä syyttää. Niinpä lehti ei huomaa, että kansalaisten suuri enemmistö on Vanhasen puolella. Helsingin kaupunki sen kyllä jo ymmärtää päätellen siitä, että Sipoon liitosalue aiotaan kaavoittaa tiiviiksi pientaloalueeksi.
Pääkaupunkiseudun ahdas asuminen on ollut keskittäjien konsti selvitä epäonnistuneesta yhteiskuntapolitiikasta, jossa ihmisiä on siirrelty muualta Suomesta ”työn perään”. Paitsi että lähtö on ollut usein vastentahtoinen, myös asumismuoto on pitänyt ”valita” olosuhteiden pakosta. Pääkaupunkiseudulla ei olekaan enää varaa muuhun kuin ahtaaseen kotiin, vaikka lähtiessä myydään isolla tontilla sijaitseva tilava omakotitalo.
Huippukalliin, gryndereitä lihottaneen asuntorakentamisen sijaan kannattaisikin kuunnella myös nykylinjan kritiikkiä. Vaikka Espoon valitsema tie vaatii väljyyttä, hyvä suunnittelu mahdollistaa varmasti nykyistä useammalle asumishaaveiden toteutumisen myös muualla pääkaupunkiseudulla.
Tietenkin kerrostaloasumistakin tarvitaan. Mutta suuria ja tiiviitä metropoleja on äärimmäisen vaikea muuttaa ekologisesti toimiviksi. Raideliikennekään ei ole autuus, vaikka HS:n toimituksessakin niin luullaan. Niinpä viiden prosentin biopolttoaineosuus tai autoverotukseen jo toteutettu päästöporrastus vähentävät hiilidioksidipäästöjä sata kertaa sen, minkä Espoon metro tekee.