339-DF
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 8 Elokuu 2005
- Viestit
- 8,590
Onkohan näitä runsaslumisia talvia ollut nyt neljä? En edes muista. Mutta selväksi on käynyt, että Helsinki on täysin kyvytön ja tosipaikan tullen myös haluton tekemään väärinpysäköityjen autojen aiheuttamalle ongelmalle yhtään mitään. Päinvastoin, homma alkaa saada yhä koomisempia piirteitä.
Tänä vuonna Helsinki sai runsaan lumipeitteen 30.11. Vielä yhdeksän päivää sen jälkeen ainakin Kallion kadut olivat käytännössä pitkälti auraamatta. Kai siellä joku aura oli näyttäytynyt, tai niin ainakin haluan uskoa, mutta 20–30 cm lumipöpperöä siellä silti oli joka paikassa. Ei ihme, että pysäköinti tuottaa autoilijoille vaikeuksia. Samana lumipyrypäivänä alkoivat myös ratikoiden talviongelmat, jotka eivät ratikoiden ongelmia oikeastaan olekaan – pääasiassa vaikeuksia tulee kiskojen tuntumaan pysäköityjen autojen lisäksi siitä, että autot ajavat vaihteet tukkoon tai luistelevat mäissä ratikan eteen.
Kaksi viikkoa lumipyryn jälkeen, 13.12., apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lausui Helsingin Sanomissa taas vaihteeksi, että "tarttis tehrä jotain". Yhä edelleen Sauri luottaa siihen, että valistus on paras keino. Yhä edelleen, vuosien kärvistelyn jälkeen. Olenko liian jyrkkä ja kovasti negatiivinen ihminen, jos väitän, että vuosikausien mittanauhojen jakamisella ei ole saatu aikaiseksi käytännössä yhtään mitään ja että valistuksesta puhuminen on vain huono vitsi?
Edelleen Hesarissa Sauri kertoo, että on pyytänyt selvityksen niistä toimenpiteistä, joihin pysäköintiasian vuoksi on ryhdytty. No voi herranjestas. Että piti odottaa neljä vuotta sitä, että ruvetaan selvittelemään? Tässä olisi ollut nyt neljä vuottaa aikaa laatia selvityksiä, tehdä suunnitelmia, kartoittaa tilanteita, perustaa komiteoita, muodostaa työryhmiä ja mitä muita turhakkeita niitä nyt onkaan olemassa kaupungin byrokratiassa silloin, kun kuntalaisille täytyy esittää, että jotain tehdään, vaikka oikeasti ei halutakaan tehdä mitään. Niin ja muuten, jo vuonna 2010 HKL pisti kartalle kaikki ratikkaliikennettä haitanneet pysäköintitilanteet. Että se siitä.
Yhtenä talvenahan näyteltiin sellaista näytelmää, että kaupunki muka kielsi pysäköinnin mm. Porthaninkadulla. Sekin oli vain kujeilua; muistattekos, mitä oikeasti tapahtui? Paikalla olleet pysäköintikieltomerkit lisäkilpineen huputettiin, mikä teki pysäköinnistä aikarajatonta ja maksutonta. Kadunvarteen kuskattiin myös siirtokehoituskylttejä. Lehdistössä kuitenkin kiirehdittiin vakuuttelemaan, ettei sieltä mitään autoja oikeasti minnekään hinata. Että jos aura sattuu paikalle, niin pikkuisen vaan siirretään autoa lähikadulle sitten. Ja pysäköinti jatkui kuten ennekin, tosin nyt siis sillä erotuksella, että kuka tahansa saattoi pysäköidä ilman maksua ja ikäviä aikarajoituksia.
Nyt neljän vuoden jälkeen valtuutetut ovat älähtäneet: Elina Moisio on heittänyt ikään kuin pienen koepallon. Kruununhaan pahimpia paikkoja on ahdas Liisankadun pätkä Snellun ja Unionin välissä. Siispä Moisio valtuustoaloitteessaan esittää, että tältä väliltä poistetaan 19 pysäköintipaikkaa, jotta paitsi ratikat myös bussiliikenne pääsisi kulkemaan häiriöittä. Samaa esitti HSL jo vuosia sitten. Parkkipaikkojen poistaminen on kaupunkisuunnitteluviraston vastuulla, joten KSV on laatinut asiasta lautakunnalleen lausuntoehdotuksen. Saamme siis ensimmäistä kertaa luettavaksemme viraston todellisen kannan asiaan, jota on voivoteltu juhlapuheissa jo vuosia. Ja arvaattekos jo, mikä tämä kanta on? Noh, kanta on tietysti se, että nykytilanne jatkukoon, mitään ei tarvitse tehdä. Näin KSV: "Liisankadulla on välillä Unioninkatu Snellmaninkatu kaksisuuntainen raitiovaunuliikenne sekä asukaspysäköintipaikkoja molemmin puolin. Kyseisen tyyppinen järjestely on yleisesti käytetty Helsingissä. [...] Kantakaupungin asukkaiden asukaspysäköinti on viime vuosina hankaloitunut. Vaikeimmilla alueilla kyse on ennen kaikkea pysäköintipaikkojen riittämättömyydestä. Kruununhaassa eli E-alueella on yli puolitoista kertaa enemmän asukaspysäköintitunnuksia kuin siellä on laskennallisia paikkoja katujen varsilla."
En viitsi turhaan toistaa, mitä Tolkku mainiossa blogikirjoituksessaan kommentoi http://tolkku.blogspot.fi/2012/12/vaarin-sijoitetut-pysakointipaikat.html mutta kyllä tuota KSV:n vastausehdotusta lukiessa tuli mieleen, ettei oikein osaa päättää, pitäisikö itkeä vai nauraa. Siis 19 pysäköintipaikkaa ovat tärkeämpiä kuin tuhansien ratikkamatkustajien päivittäinen liikkuminen? Ihan vakavalla naamalla väitettynä? Lausuntoehdotukseen on lisätty myös iloinen toive siitä, että rakennusviraston pitäisi putsata katuja pikkuisen paremmin. Olen samaa mieltä. Mutta kun ei putsaa eikä se toivomalla parane, ei ole parantunut yhtenäkään lumitalvena.
Mitä siis kaupunki todellisuudessa näkyy tekevän? Tunkee pään pensaaseen ja toivoo, että keskustelu hiipuu taas keväällä ja että ensi talvi olisi sitten musta ja loskainen?
Nyt on kuitenkin Helsingin harmiksi käynyt niin, että raitiotieosaamista alkaa olla muuallakin Suomessa, vaikkei vielä ratoja olekaan. Osaaminenkin taitaa olla ainakin vielä pitkälti sitä, että katsotaan, miten asiat tehdään Helsingissä ja varotaan tekemästä samalla tavalla. Silläkin systeemillä pääsee pitkälle ja muiden kaupunkien onni on, että on Helsinki, joka tekee virheet niidenkin puolesta. Tampereen ja Turun yleissuunnitelman työohjelmassa/suunnitteluohjeessa http://aulis.sange.fi/~otso/stuff/Tre&Tku_Yleissuunnitelma_Työohjelma_2012-11-02.pdf kun todeaan muun muassa, että ratikkaradan viereen ei saa sijoittaa parkkipaikkoja ollenkaan. Minimietäisyys on laskettu siten, että pysäköidyn auton avatun oven ja ratikan kyljen välissä tulee olla vähintään kaksi metriä tilaa. Tuo kaksi metriä ei ole hihasta ravisteltu luku, vaan perustuu siihen, että poistetaan paitsi väärinpysäköidyn auton aiheuttama haitta myös hidastusvaikutus, joka aiheutuu siitä, kun autoilijat taskuperuuttelevat kadunvarren pysäköintipaikoille. Tällä mitoituksella taskuperuuttava auto on riittävän kaukana ratikasta, joka voi ajaa pysäköivästä autosta välittämättä.
Käytännössä tuo Turun ja Tampereen ohje edellyttää autokaistaa parkkipaikkojen ja ratikkakaistan väliin. Myös väljästi mitoitettu pyöräkaista käy (parkkiruutu, ovenavaustila ja 2,0 m leveä pyöräkaista).
Ikuisen selvittelemisen ja voivottelun sijaan Helsinki voisi toimia vaikkapa seuraavasti:
- maanantaiaamuna KSV:n liikennesuunnittelupäällikkö antaa tehtäväksi liikenneinsinöörille käydä läpi kaikki ratikkakatujen varsilla olevat parkkipaikat ja merkitä karttaan ne, jotka eivät noudata tuota jo olemassa olevaa suomalaista modernin raitiotien suunnitteluohjetta
- tiistaiaamuna liikennesuunnittelupäällikkö saa pöydälleen luettelon näistä ohjeenvastaisista pysäköintipaikoista sekä esityksen niiden poistamisesta; tiistaina liikennesuunnittelupäällikkö tekee päätöksen ko. paikkojen poistamisesta ja ennen virka-ajan päättymistä päätös lähetetään rakennusvirastoon
- keskiviikkoaamuna HKR käskyttää Staran pojat korjaamaan liikennemerkit tuoreen päätöksen mukaisiksi
- talven aikana mietitään rauhassa, mitä paikoista ovat sellaisia, että pysäköinti voidaan sallia lumettomana aikana; tästä tehdään keväällä uusi päätös siten, että paikoilla sallitaan pysäköinti 1.4.–15.11. välisenä aikana
Ja kas, kolmessa päivässä on saatu neljän vuoden jahkailut ja voivottelut loppumaan.
Mitä mieltä olette? Mikä on todellinen syy sille, että tämä pysäköintiongelma jatkuu aina vaan vuodesta toiseen, eikä asialle todellisuudessa tehdä mitään? Siis mitään muuta kuin se, että muut kaupungit oppivat Helsingin virheistä.
Tänä vuonna Helsinki sai runsaan lumipeitteen 30.11. Vielä yhdeksän päivää sen jälkeen ainakin Kallion kadut olivat käytännössä pitkälti auraamatta. Kai siellä joku aura oli näyttäytynyt, tai niin ainakin haluan uskoa, mutta 20–30 cm lumipöpperöä siellä silti oli joka paikassa. Ei ihme, että pysäköinti tuottaa autoilijoille vaikeuksia. Samana lumipyrypäivänä alkoivat myös ratikoiden talviongelmat, jotka eivät ratikoiden ongelmia oikeastaan olekaan – pääasiassa vaikeuksia tulee kiskojen tuntumaan pysäköityjen autojen lisäksi siitä, että autot ajavat vaihteet tukkoon tai luistelevat mäissä ratikan eteen.
Kaksi viikkoa lumipyryn jälkeen, 13.12., apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lausui Helsingin Sanomissa taas vaihteeksi, että "tarttis tehrä jotain". Yhä edelleen Sauri luottaa siihen, että valistus on paras keino. Yhä edelleen, vuosien kärvistelyn jälkeen. Olenko liian jyrkkä ja kovasti negatiivinen ihminen, jos väitän, että vuosikausien mittanauhojen jakamisella ei ole saatu aikaiseksi käytännössä yhtään mitään ja että valistuksesta puhuminen on vain huono vitsi?
Edelleen Hesarissa Sauri kertoo, että on pyytänyt selvityksen niistä toimenpiteistä, joihin pysäköintiasian vuoksi on ryhdytty. No voi herranjestas. Että piti odottaa neljä vuotta sitä, että ruvetaan selvittelemään? Tässä olisi ollut nyt neljä vuottaa aikaa laatia selvityksiä, tehdä suunnitelmia, kartoittaa tilanteita, perustaa komiteoita, muodostaa työryhmiä ja mitä muita turhakkeita niitä nyt onkaan olemassa kaupungin byrokratiassa silloin, kun kuntalaisille täytyy esittää, että jotain tehdään, vaikka oikeasti ei halutakaan tehdä mitään. Niin ja muuten, jo vuonna 2010 HKL pisti kartalle kaikki ratikkaliikennettä haitanneet pysäköintitilanteet. Että se siitä.
Yhtenä talvenahan näyteltiin sellaista näytelmää, että kaupunki muka kielsi pysäköinnin mm. Porthaninkadulla. Sekin oli vain kujeilua; muistattekos, mitä oikeasti tapahtui? Paikalla olleet pysäköintikieltomerkit lisäkilpineen huputettiin, mikä teki pysäköinnistä aikarajatonta ja maksutonta. Kadunvarteen kuskattiin myös siirtokehoituskylttejä. Lehdistössä kuitenkin kiirehdittiin vakuuttelemaan, ettei sieltä mitään autoja oikeasti minnekään hinata. Että jos aura sattuu paikalle, niin pikkuisen vaan siirretään autoa lähikadulle sitten. Ja pysäköinti jatkui kuten ennekin, tosin nyt siis sillä erotuksella, että kuka tahansa saattoi pysäköidä ilman maksua ja ikäviä aikarajoituksia.
Nyt neljän vuoden jälkeen valtuutetut ovat älähtäneet: Elina Moisio on heittänyt ikään kuin pienen koepallon. Kruununhaan pahimpia paikkoja on ahdas Liisankadun pätkä Snellun ja Unionin välissä. Siispä Moisio valtuustoaloitteessaan esittää, että tältä väliltä poistetaan 19 pysäköintipaikkaa, jotta paitsi ratikat myös bussiliikenne pääsisi kulkemaan häiriöittä. Samaa esitti HSL jo vuosia sitten. Parkkipaikkojen poistaminen on kaupunkisuunnitteluviraston vastuulla, joten KSV on laatinut asiasta lautakunnalleen lausuntoehdotuksen. Saamme siis ensimmäistä kertaa luettavaksemme viraston todellisen kannan asiaan, jota on voivoteltu juhlapuheissa jo vuosia. Ja arvaattekos jo, mikä tämä kanta on? Noh, kanta on tietysti se, että nykytilanne jatkukoon, mitään ei tarvitse tehdä. Näin KSV: "Liisankadulla on välillä Unioninkatu Snellmaninkatu kaksisuuntainen raitiovaunuliikenne sekä asukaspysäköintipaikkoja molemmin puolin. Kyseisen tyyppinen järjestely on yleisesti käytetty Helsingissä. [...] Kantakaupungin asukkaiden asukaspysäköinti on viime vuosina hankaloitunut. Vaikeimmilla alueilla kyse on ennen kaikkea pysäköintipaikkojen riittämättömyydestä. Kruununhaassa eli E-alueella on yli puolitoista kertaa enemmän asukaspysäköintitunnuksia kuin siellä on laskennallisia paikkoja katujen varsilla."
En viitsi turhaan toistaa, mitä Tolkku mainiossa blogikirjoituksessaan kommentoi http://tolkku.blogspot.fi/2012/12/vaarin-sijoitetut-pysakointipaikat.html mutta kyllä tuota KSV:n vastausehdotusta lukiessa tuli mieleen, ettei oikein osaa päättää, pitäisikö itkeä vai nauraa. Siis 19 pysäköintipaikkaa ovat tärkeämpiä kuin tuhansien ratikkamatkustajien päivittäinen liikkuminen? Ihan vakavalla naamalla väitettynä? Lausuntoehdotukseen on lisätty myös iloinen toive siitä, että rakennusviraston pitäisi putsata katuja pikkuisen paremmin. Olen samaa mieltä. Mutta kun ei putsaa eikä se toivomalla parane, ei ole parantunut yhtenäkään lumitalvena.
Mitä siis kaupunki todellisuudessa näkyy tekevän? Tunkee pään pensaaseen ja toivoo, että keskustelu hiipuu taas keväällä ja että ensi talvi olisi sitten musta ja loskainen?
Nyt on kuitenkin Helsingin harmiksi käynyt niin, että raitiotieosaamista alkaa olla muuallakin Suomessa, vaikkei vielä ratoja olekaan. Osaaminenkin taitaa olla ainakin vielä pitkälti sitä, että katsotaan, miten asiat tehdään Helsingissä ja varotaan tekemästä samalla tavalla. Silläkin systeemillä pääsee pitkälle ja muiden kaupunkien onni on, että on Helsinki, joka tekee virheet niidenkin puolesta. Tampereen ja Turun yleissuunnitelman työohjelmassa/suunnitteluohjeessa http://aulis.sange.fi/~otso/stuff/Tre&Tku_Yleissuunnitelma_Työohjelma_2012-11-02.pdf kun todeaan muun muassa, että ratikkaradan viereen ei saa sijoittaa parkkipaikkoja ollenkaan. Minimietäisyys on laskettu siten, että pysäköidyn auton avatun oven ja ratikan kyljen välissä tulee olla vähintään kaksi metriä tilaa. Tuo kaksi metriä ei ole hihasta ravisteltu luku, vaan perustuu siihen, että poistetaan paitsi väärinpysäköidyn auton aiheuttama haitta myös hidastusvaikutus, joka aiheutuu siitä, kun autoilijat taskuperuuttelevat kadunvarren pysäköintipaikoille. Tällä mitoituksella taskuperuuttava auto on riittävän kaukana ratikasta, joka voi ajaa pysäköivästä autosta välittämättä.
Käytännössä tuo Turun ja Tampereen ohje edellyttää autokaistaa parkkipaikkojen ja ratikkakaistan väliin. Myös väljästi mitoitettu pyöräkaista käy (parkkiruutu, ovenavaustila ja 2,0 m leveä pyöräkaista).
Ikuisen selvittelemisen ja voivottelun sijaan Helsinki voisi toimia vaikkapa seuraavasti:
- maanantaiaamuna KSV:n liikennesuunnittelupäällikkö antaa tehtäväksi liikenneinsinöörille käydä läpi kaikki ratikkakatujen varsilla olevat parkkipaikat ja merkitä karttaan ne, jotka eivät noudata tuota jo olemassa olevaa suomalaista modernin raitiotien suunnitteluohjetta
- tiistaiaamuna liikennesuunnittelupäällikkö saa pöydälleen luettelon näistä ohjeenvastaisista pysäköintipaikoista sekä esityksen niiden poistamisesta; tiistaina liikennesuunnittelupäällikkö tekee päätöksen ko. paikkojen poistamisesta ja ennen virka-ajan päättymistä päätös lähetetään rakennusvirastoon
- keskiviikkoaamuna HKR käskyttää Staran pojat korjaamaan liikennemerkit tuoreen päätöksen mukaisiksi
- talven aikana mietitään rauhassa, mitä paikoista ovat sellaisia, että pysäköinti voidaan sallia lumettomana aikana; tästä tehdään keväällä uusi päätös siten, että paikoilla sallitaan pysäköinti 1.4.–15.11. välisenä aikana
Ja kas, kolmessa päivässä on saatu neljän vuoden jahkailut ja voivottelut loppumaan.
Mitä mieltä olette? Mikä on todellinen syy sille, että tämä pysäköintiongelma jatkuu aina vaan vuodesta toiseen, eikä asialle todellisuudessa tehdä mitään? Siis mitään muuta kuin se, että muut kaupungit oppivat Helsingin virheistä.
