Turun pikaraitiotien yleissuunnitelma käynnistyy

Keskustan osuuksia jonkin aikaa tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että katastrofaalinen ongelmakohta on osuus Hämeenkatu-Uudenmaankatu. Bussiliikenne Kauppatori-Eerikinkatu-Humalistonkatu-osuudella on jo sen verran vähäisempää, ettei se ehkä kohtuuttomasti häiritse raitiotietä siellä. Sen sijaan erityisesti Tuomiokirkon pysäkki on aivan järkyttävä sumppu, jonne raitiovaunut tungetaan kaikkien Uudenmaankatua ja Hämeentietä keskustaan saapuvien bussilinjojen sekaan jonottamaan - tämä ongelma on kirjoitettu jossain aikaisemmassa selvityksessä ihan aukikin, sillä tuolla kulkee ihan merkittävä osa koko Turun seudun bussiliikenteestä. Kyse on mielestäni suuresta ongelmasta, joka asettaa koko ison investoinnin kyseenalaiseen valoon.

Turun keskusta liikennehahmotelma JL 20250908.jpgOngelman ydin on siinä, että Hämeenkatu ja Uudenmaankatu eivät leveytensä puolesta mahdollista erillistä raitiotietä sekä auto- ja bussikaistoja pysäkkeineen. Siispä raitiotie ja bussit on puristettu yhteen.

Itse kokeilin huvikseni ratkoa ongelmaa toisin. Joukkoliikenteelle on vaikeaa keksiä vaihtoehtoista reittiä Hämeenkadulta Kauppatorille, mistä loogisesti seuraa, että vaihtoehto nyt esitetylle ratkaisulle on kieltää autojen läpiajo Hämeenkadulla Kiinanmyllynkadun ja Kaskenkadun välissä. Ratkaisu kuulostaa mielestäni radikaalimmalta kuin on, sillä Hämeentieltä keskustaan suuntautuva autoliikenne ohjautuu melko luontevasti joko Helsingin moottoritien jatkeelle tai sitten Itäiselle Pitkällekadulle - jälkimmäisen reitin pidentävä vaikutus keskustaan suuntautuvaan matkaan on luokkaa 700 metriä. Oheinen kuva selventää ajatustani.

Kuvassa autoliikenteen pääreitit on esitetty mustalla, raitiotien oma kaista punaisella, bussikaistat keltaisella ja bussien+raitiovaunujen yhteinen osuus ruskealla. Esitys noudattaa nyt julkaistuja katusuunnitelmaluonnoksia seuraavin poikkeuksin: Hämeenkadulla (Kiinanmyllynkatu-Uudenmaankatu) autokaistat on muutettu bussikaistoiksi ja vain huoltoliikenne ja tonteille ajo sallitaan. Uudenmaankadulla osuudella Hämeenkatu-Eerikinkatu joukkoliikennekaista on muutettu pelkäksi raitiotieksi, minkä vuoksi busseille on esitetty vaihtoehtoinen linjaus Hämeenkadun ja joukkoliikennesillaksi muutettavan Aurasillan kautta. Busseille on samoin esitetty kaistat Aninkaistenkadulle, jotta Kauppatorilla Eerikinkadun puolella olevia pysäkkejä voisi käyttää myös Aninkaistenkadulle jatkavat linjat.

Ehdotukseni hyvänä puolena pidän sitä, että se alentaa raitiotien liikennöintikustannuksia nostamalla sen matkanopeutta ja luotettavuutta keskusta-alueella merkittävästi - kyse on sekä jonottelun välttämisestä että liikennevaloetuuksista, joita tuskin on mahdollista järjestää luotettaviksi sekaliikenteessä. Lisäksi ylläpitokustannukset pienenevät, kun kiskoja ei tarvitse olla siivoamassa ja korjaamassa bussien tuomalta lialta ja vaurioilta. Lyhyesti sanottuna: raitiotiehen tehtävästä suuresta investoinnista saataisin näin keskustan osalta mahdollisimman paljon irti, ja samalla säästettäisiin ihan suoraan veronmaksajien rahaa joka ikinen vuosi. Minusta tällaisen hyödyn pitäisi olla painavampi kuin sen haitan, että joku joutuu kääntelemään autonsa rattia vähän useammin kuin ennen.

Ratkaisun haittapuolina voi nähdä sen, että se lisää liikennemääriä Itäisellä Pitkälläkadulla ja heikentää Tuomiokirkon ympäristön saavutettavuutta henkilöautolla. Jälkimmäistä en kuitenkaan osaa nähdä suurena ongelmana, koska kyseinen alue on autoliikenteen osalta todella hiljaista ja kävelypainoitteista jo nykyisellään.

Toinen vaihtoehto on karsia merkittävästi Hämeenkatu-Uudenmaankatu-osuuden bussiliikennettä, mutta en itse ole toistaiseksi keksinyt, miten se voisi olla mahdollista muuttamatta matkoja vaihdollisiksi (bussi+ratikka) tai pidentämättä (eli hidastamatta entisestään) bussien kulkua.

En nyt käynyt vielä kokonaan läpi kaikkia osuuksia, mutta Varissuon osalta totean, että Itäkeskuksen järjestelyt ovat mielestäni heikot. Vanhat linja-autokaistat uhrataan pyöräteille, vaikka Vakkella fillarit eivät ole erityisen hallitsevia. Näemmä Varissuon lähiöosuus on sekakaistoilla ja Littoistentien osuus on bussien kanssa jaettu. Näemmä edes Itäharjun ja Varissuon välille ei saada mitään sellaista raitiotierataa, joka pääsisi Hervannan valtaväylän radan tasolle (pl. Turtolan pöljä risteysjärjestely).
Se, että edes tuollaiselle etäisyydelle keskustasta ei saada raitiotietä omalle kaistalle on kyllä sen luokan antisuoritus, että en uskonut sellaisen olevan mahdollista edes Turussa.

Mahtaakohan tässä bussien ja ratikoiden ahtamisessa samoille kaistoille näkyä superbussisekoilun vaikutus? Eli että tässä ei ole oikeastaan edes suuniteltu raitiotietä vaan joukkoliikennekaistoja, joille voi sitten tarvittaessa vetäistä ratikkakiskot bussien sekaan?

Osaako joku kertoa tietämättömälle minkä takia Turun juna-asema siirrettiin pois tuolta vanhalta paikalta johon kuitenkin sitten vedetään raitiotielinja. Miksi ihmeessä se vedetään käyttämättömälle asemalle?

Tähän saattaa vaikuttaa sekin, että Turussa ei yleensä katsella laajempia kokonaisuuksia kerralla. Siksi on mahdollista esimerkiksi sellainenkin sekoilu, että runkobusseille on juuri rakennettu sellaista infraa, jota raitiotien tieltä joudutaan ehkä jo muutaman vuoden päästä purkamaan.
 
Vähän vaikeaa tästä on muodostaa mielipide. Ensivaikutelma on tietysti surullinen. Suunnittelu on samaa tasoa kuin Helsingissä 20 vuotta sitten, ja niitä virheitä nyt sitten täällä pääkaupungissa korjataan kalliilla, kadunpätkä kerrallaan.

Nostalgikko minussa pitää kyllä siitä, että reitti kulkee Ratapihankadulta Hämeenkadulle ihan niitä samoja katuja pitkin kuin silloin aikanaan ja ihan samalla tavalla sijoiteltunakin, muun liikenteen seassa kadun keskellä. Saa hienoja rinnastuskuvia, kun ottaa vanhan 1970-luvun kuvan ja käy 60 vuotta myöhemmin kuvaamassa samoilta jalansijoilta. Sekin on kiva, että helsinkiläinen yksisuuntaisten fillarikaistojen ideologia on omaksuttu Turkuun, jolloin kadunvarsipysäköinti häviää, eivätkä autot seiso kuvissa ratikan edessä. Näyttää siltä, ettei ratikka koskaan ollutkaan poissa.

Mutta olen vähän hämmentynyt siitä, että ratikkaa on suunniteltu kaltaiselleni nostalgikolle, kun sitä nyt kai sentään kuitenkin pitäisi suunnitella tulevaisuuden tarpeisiin.

Ja vastaahan se tavallaan niihinkin, joskin kovin vaatimattomasti. Mulla on kaveri, joka juuri muutti pois Vakkelta ja joka käytti ahkerasti bussiliikennettä. Moitti busseja ahtaiksi ja täysiksi. Jos tuolle suunnalle vielä rakennetaan kovasti lisää, niin busseilla ei enää pärjätä, se on fakta. Huonokin ratikka on parempi kuin bussi. Hyvällä ratikalla pärjättäisiin tietysti paremmin, mutta huonollakin ratikalla pärjätään. Tässä on tyydytty siis minimiin.

Saksasta muistan suunnittelun nyrkkisäännön, että jos tilaa ei yksinkertaisesti ole, niin bussi voidaan sallia kiskoilla, kunhan se on korkeintaan 20 minuutin välein kulkeva, täydentävä linja. Tuota nyrkkisääntöä ei ole turkulaisille taidettu kertoa, vaan kiskot täyttyvät runkobussien armadasta.

Mielelläni olisin myös kärpäsenä katossa kuuntelemassa, miten turkulaiset selostaisivat näitä suunnitteluratkaisuitaan vaikkapa ranskalaisille kollegoilleen. Ranskalaisten suupielet voisivat nousta vienoon hymyyn.

Sekakaistaratikka jakaa elintilansa bussiarmadan kanssa, ja niin se jakaa valoetuudetkin, joita näissä oloissa ei siis käytännössä kyetä järjestämään jotain hyvin vaatimattomia pidennyksiä ehkä lukuun ottamatta. Bussit tekevät liikenteestä myös epäsäännöllistä. Tällaisen raitiotien liikennöinti tulee hirvittävän kalliiksi. Kalliiksi taitaa tulla sen ylläpitokin, kun bussit kuluttavat kiskoja. Mieli tekisi nostalgikon sanoa, että metrin raideleveydestäkään ei kannattaisi uusvanhassa ratikassa luopua, kapealla raideleveydellä eivät nimittäin bussien renkaat jauhaisi kiskonharjaa.

Pysäkkiväli tuntuu etenkin korttelikaupungissa pitkältä. Se on varmasti jäänyt ainoaksi keinoksi hakea edes hitunen nopeutta.

Osa Littoistentiestä on jäänyt, ehkä epähuomiossa, raitiovaunukaistaksi. Mutta vielähän sen ehtii korjata. Muilta osin raitiovaunukaistaa ei taida olla paria lyhyttä puisto-osuutta enempää. Ero Tampereeseen on huikaiseva.
 
Ratkaisun haittapuolina voi nähdä sen, että se lisää liikennemääriä Itäisellä Pitkälläkadulla
Muutoin hyvä idea, mutta Kerttuli tekee asiasta haloon, menettihän Keski-Kerttuli bussiyhteyden keskustaan (alueella asuvieni ystävieni uusi valituksen aihe.)

Itäinen Pitkäkatu on todella, todella vilkas ja ajoittain kortteliruuhkainen molempiin suuntiin, sillä se muodostaa korttelikeskustaa ympäröivälle "keskustan kehälle" eteläisen linkin. Se ei kaipaa yhtään uutta syöttävää katuyhteyttä ja risteystä. Toki Itäisenkadun ruuhkaisuuden taustalla on Majakkarannan, Hirvensalon ja Kakskerran liikenne, joka tahtoo Itä-Turkuun tai Ykköstielle. Tätä ehdotettiin siirrettäväksi Vähäheikkiläntielle ja Hippoksentielle suunnitellulla Kurjenmäen tunnelilla, mutta tämä on käsittääkseni haudattu Hirvensalon 2. sillan toivossa.

Pysäkkiväli tuntuu etenkin korttelikaupungissa pitkältä. Se on varmasti jäänyt ainoaksi keinoksi hakea edes hitunen nopeutta.
Kysyin tätä alkuvuodesta vaalien alla ratikan infoillassa ratikkaa esitelleeltä päälliköltä, että miten tähän pysäkkiväliin keskustassa on päädytty. Kuulemma kannustaa kävelyyn ja siten "elävöittää kaupunkitilaa" mutta rivien välistä kustannussäästöltä ja katujärjestelyjen aiheuttamalta kompromissilta vaikuttaa. Kuitenkin tiheä pysäkkiväli sallitaan Yliopiston ja Itäharjun väliin, jossa kävelyliikenne on vilkasta office-parkin luonteen vuoksi vain ruuhka-aikaan. Outo logiikka.

Itseäni ihmetyttää Eerikin-Brahenkadun risteyksestä puuttuva pysäkki jos Kauppatorin pysäkki on esitetyllä paikallaan KOP-kolmion vieressä, sillä mikäli ratikkaa koskaan laajennetaan Kauppiaskatua pitkin Matkakeskuksen suuntaan, missä kohtaa keskustaa olisi tarkoitus vaihtaa linjojen välillä; juosta Kauppatorin läpi?
Etäisyys linnuntietä Kauppatorin ja Tuomiokirkon pysäkkien välillä tulee olemaan +550 metriä; jo nyt Brahenkatu on erittäin vilkas pysäkkipari ja Lidlin tienoolla on Helsingin Kurviin verrattavaa, vilkasta kävelyliikennettä. Nyt ratikka painaa tämän ohi.

Tuomiokirkko tulee tosiaan olemaan todella paha tulppa yhteispysäkin takia, ellei busseja käännetä Kårenin risteyksessä jatkamaan suoraan Auransillalle. Kai tässä joku toive on, että yhteispysäkistä tulee täysin ratikkapysäkki, kunhan bussisuunnat muuttuvat raidesuunniksi.

Itselleni ei aivan aukea Kiinamyllynkadun alue, koska nyt Kompassisairaala on runkolinjojen 3, 10 ja de-facto runkolinja 39:n vaihtopaikka. Mihin ne menevät jos ne jää ratikan alle?

Jossain kohtaa oli jupinaa, että pysäkit on lyhennetty 37m ratikalle, jolloin Tampereen kaltainen pidentäminen ei olisi mahdollista – tietääkö kukaan lukuja pysäkkipituudelle? Varsinaisesti lyhyet pysäkit ei ole harmin aihe jos liikennettä katuosuudella vaan tihennetään, mutta silloin keskustan linjaus pitää uusia (tai tehdä kokonaan rinnakkainen linjaus) koska näissä jaetuissa katuolosuhteissa vaunuliikenne menee herkästi solmuun.
 
Viimeksi muokattu:
Kysyin tätä alkuvuodesta vaalien alla ratikan infoillassa ratikkaa esitelleeltä päälliköltä, että miten tähän pysäkkiväliin keskustassa on päädytty. Kuulemma kannustaa kävelyyn ja siten "elävöittää kaupunkitilaa"
Onpa hauska perustelu. Sieltähän kannattaisi ottaa vielä puolet pysäkeistä pois, niin elävöityisi oikein kunnolla.

Jossain kohtaa oli jupinaa, että pysäkit on lyhennetty 37m ratikalle, jolloin Tampereen kaltainen pidentäminen ei olisi mahdollista – tietääkö kukaan lukuja pysäkkipituudelle?
En usko, että tällaisella linjalla on tarvetta pidemmille vaunuille ja sitä kautta pidemmille pysäkeille.
 
Muutoin hyvä idea, mutta Kerttuli tekee asiasta haloon, menettihän Keski-Kerttuli bussiyhteyden keskustaan (alueella asuvieni ystävieni uusi valituksen aihe.)

Itäinen Pitkäkatu on todella, todella vilkas ja ajoittain kortteliruuhkainen molempiin suuntiin, sillä se muodostaa korttelikeskustaa ympäröivälle "keskustan kehälle" eteläisen linkin. Se ei kaipaa yhtään uutta syöttävää katuyhteyttä ja risteystä. Toki Itäisenkadun ruuhkaisuuden taustalla on Majakkarannan, Hirvensalon ja Kakskerran liikenne, joka tahtoo Itä-Turkuun tai Ykköstielle. Tätä ehdotettiin siirrettäväksi Vähäheikkiläntielle ja Hippoksentielle suunnitellulla Kurjenmäen tunnelilla, mutta tämä on käsittääkseni haudattu Hirvensalon 2. sillan toivossa.

Olisi kyllä huvittavaa, jos juuri Kerttuli tekisi asiasta haloon. Juuri heidän kannaltaanhan muutos ei olisi olennaisesti merkittävä, sillä Kerttulista pääsee helposti sekä Itäiselle Pitkälle kadulle että Uudenmaantielle, eikä ajo Hämeenkadun kautta olisi mitenkään pakollista.

Itäinen Pitkäkatu on toki vilkas, ja suunnitelmani taustalla oli vähän sellainen ajatus, että ehkä katupysäköintiä poistamalla sinne saisi mahtumaan kaksi ajokaistaa suuntaansa - nythän katu on käytännössä 1+1-kaistainen, vaikka joissain kohdissa ehkä kaksikin autoa mahtuu ajamaan samaan suuntaan rinnakkain.

Katseltuani noita Hämeenkadun katusuunnitelmia uudempaan kertaan selvisi, että sinne kyllä pääasiassa mahtuisi omat kaistat raitiovaunuille, busseille, polkupyörille ja muille ajoneuvoille. Tila olisi tällöin pois uusien puiden istutusalueilta sekä muutamilta harvoilta pysäköinti- ja huoltopaikoilta, jotka olisi ehkä järjestettävissä poikkikaduille. Ongelmaksi jää pysäkkien vaatima tila.

Kadun leveys vaikuttaa kuitenkin sellaiselta, että en suostu ihan vielä uskomaan, että tämä ratkaisu olisi ainoa mahdollinen. Raitiovaunupysäkin voisi minun nähdäkseni saada ratkaistua jotenkin siten, että vastakkaisten suuntien laiturit eivät olisi kohdakkain vain peräkkäin - tämä tietenkin aiheuttaa pieniä kaarteita suoralle osuudelle, mikä ei ole hyvä, mutta kuitenkin varmasti parempi kuin nyt ehdotettu ratkaisu. Helsingissä Mannerheimintiellä bussipysäkkejä on onnistuttu puristamaan hyvinkin ahtaisiin kohtiin (esimerkiksi Hesperian puiston pysäkki keskustan suuntaan sijaitsee kohdassa, jossa pyöräkaista puristuu leveydeltään hetkellisesti ihan minimiin), joten haluaisin uskoa, että bussien kaistapysäkit voisi saada tuonnekin jollakin tavalla puristettua. En ole katusuunnittelija, enkä tiedä, olisiko hetkellisesti mahdollista varata vain 2 metriä jalkakäytävälle (nyt 2,50-3,42) ja metri pyöräkaistalle (vs. 1,5) ja käyttää säästynyt 1,5 metriä bussipysäkin "laituriin" pyörä- ja bussikaistojen välissä, mutta minusta tällainen mitoitus vaikuttaisi mahdolliselta. Paikka on toki vilkas, mutta niin on Mannerheimintiekin.

Jos tuolle kadulle saisi puristettua yhdet kaistat lisää, voisi raitiotien toteuttaa nurmipintaisena ja siten kompensoida poistuvien katupuiden mukana lähtevää vehreyttä.

Minusta siis poliitikkojen tai suunnittelutyötä kaupungin puolelta valvovien pitäisi vielä kyseenalaistaa tätä nyt esitettyä ratkaisua. Jos Hämeenkadun saisi ratkaistua, ei Tuomiokirkon pysäkki ehkä olisi niin suuri ongelma, kun busseja voisi reitittää kulkemaan Aurasillan kautta (ja mahdollisesti luoda uusi bussireitti Eerikinkadulta Aninkaistenkadulle pohjoiseen, mikä lisäisi mahdollisuuksia käyttää Eerikinkadun pysäkkejä torilla).
 
Mietin tässä, että politiikassahan on niin, että mitä suuremmasta asiasta on kyse, sitä enemmän siitä päätetään tunteella eikä järjellä. Eivät Turun valtuutetut näitä katusuunnitelmakuvia katsele, ja jos katselisivatkin, eivät ne niistä mitään ymmärrä. Hankkeen toteutuminen siis tuskin on tästä kiinni suuntaan tai toiseen. Joku yksittäinen valtuutettu saattaa muuttaa mielipidettään, jos valtuutetuille esitetään tunnuslukuja tai jotain helposti hahmotettavaa, eli matkanopeus tai kartta keskustan harvasta pysäkkivälistä, mutta ryhmäkurillahan näistä päätetään.
 
Takaisin
Ylös