- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 5,978
Vs: Länsimetro
Mitä peräänkuuluttaisin olisi vertailuja n 0.5 - 1 miljoonan asukkaan kaupungeista samoilla kieli- ja kulttuurialueilla joissa toisissa on 1-tasoinen järjestelmä ja toisaalta sellaisiin joissa on 2-tasoinen järjestelmä. Vertailupareja voisi olla esim Dublin (1-taso) ja Glasgow (2-taso) tai Göteborg(1-taso) ja Oslo (2-taso) tai Dresden (1-taso) ja Nürnberg (2-taso). Kummassa ratkaisusa on paremmaksi mielletty joukkoliikenne ja miten se näkyy matkustajamäärissä?
t. Rainer
---------- Viesti lisätty kello 10:12 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 10:08 ----------
t. Rainer
Pysäkkien määrä riippuu myös paljon kaupungin koosta, jos sitä tarkoitit yhdyskuntarakenteella.Pysäkkien määrä ei riipu järjestelmästä vaan yhdyskuntarakenteesta. Kysymys on vain siitä, mihin niiltä pysäkeiltä pääsee. Vaihtojärjestelmässä niiltä pääsee seuraavalle vaihtopysäkille, vaihdottomassa pääsee ensisijaisesti perille. 1-tasoinen katettu ja hyvin varusteltu vaihtoasema maksaa noin 10–20 % metron vaihtoasemasta samalla asiakaspalveluvarustuksella.
Tarkoitin kysymykselläni sitä että miten keskiarvoon 15 km ollaan päästy jos sitä tarkoitetaan vähimmäispituutta että kannattaa rakentaa monitasoisen järjestelmän korkeinta tasoa edustava ns runkolinja? Eikö rakennustiheys ja pintaliikenteen tiheys keskustoissa vaikuta ollenkaan siihen että matkoilla jotka tapahtuvat osittain keskustojen kautta, runkoyhteyden korkeampi nopeus laskee tätä keskiarvoa, kun taas kauempaa keskustasta liikenne on sujuvampaa muutenkin ja matkoilla jotka tehdään kokonaan esikaupunialueilla keskiarvo nousee? Eli jos kaupungin rakennus-, työpakka ja asukaskannasta 70% on tiiviissä kantakaupungissa niin eikö sen pitäis vakuttaa keskiarvoon 70% kun esikaupungit 30%? Sitä tarkoitin kysymyksellä että miten keskiarvo on painotettu.Valitettavasti liikennetutkimusten tuloksia ei raportoida näin perusteellisesti. Eli kertomalla mikä on jakauma jne. Mutta jos kantakaupungin ulkopuolisten matkojen pituuksien keskiarvo on 10 km ja YTV-matkoissa noin 13 km, siihen ei mahdu kovin paljon matkoja, jotka ovat lähes 20 km, koska ei voi olla suurta määrää hyvin lyhyitäkään matkoja.
Mitä tarkoitin sillä että kun tulee 3 bussia peräkkäin, niin se johtuu osittain siitä että 2 niistä kulkee myöhässä ja 1 etuajassa. Pienissä kaupungeissa kannattaa juuri vaihtojen synkoronoinin takia laittaa ne kulkemaan peräkkäin, tai myös ns kaukoliikennevuorojen kohdalla. Suurissa kaupungeissa näin käy vaika ei ole suunniteltu. Mutta se ei ole ainoa ongelma, myös se että pysäkit ovat levällään niin että kaikkiin busseihin/vaunuihin ei päse samalta pysäkiltä aiheuttaa harmia jos on kiire. Myös se että kun leveiden katujen, tai kaupunkimoottoriteiden kohdalla eri suuntiin kulkevat linjat ovat kadun eri puolilla, niin se pakottaa pitkiin odotusaikoihin liikennevaloissa tai pitää rakentaa ylikulkuja tai alikulkuja.Eli ei tuollaista muutaman alueen kautta kulkevaa yhteyttä liikennöidä niin, että ajetaan monta vaunua peräkkäin harvalla välillä, vaan suunnilleen tasavälein. Vaihtamiseen perustuvassa systeemissä tuohon päädytään silloin, jos yhdellä vaihtoasemalla halutaan järjestää mahdollisuus vaihtaa kaikkien linjojen kesken. Suorien yhteyksien järjestelmässä tällaista keskitystä ja siihen liittyvää vuorojen ajallista keskitystä ei tarvita. Silti tarvittavat vaihdot voidaan järjestää ajoitetuiksi, koska ne sijaitsevat sopivissa kohdin.
Kun kaupunki kasvaa niin joukkoliikennelinjojen määräkin ja tiheys kasvaa. Kartta on silloin usein niin iso että se ei mahdu katokseen ellei mittakaava pienennetä sellaiseen muotoon ettei kaikki pysty sitä lukemaan. Minulla on jo nykyisin vaikeuksia lukea Helsingin ja Espoon pysäkkikatoskarttoja. Erikseen painettu ns nopeiden runkolinjojen kartta on aina helpompi lukea eikä vaadi paikallistuntemusta koska se on piirretty kaaviomotoon. Jos ollaan kaupungissa jossa liikenne perustuu monitasoiseen järjestelmään voidaan pysäkkikatoksessa näyttää vain sen kaupunginosan jolla pysäkki sijaitsee, alemman tason linjojen kartta jolloin sitä pystyy heikkonäköinenkin lukemaan ja toisaalta vaikka kartan ylänurkassa runkolinjojen kaaviokartta.Tämä voi olla totta täällä, mutta ei siellä, missä joukkoliikennettä hoidetaan toisenlaisin periaattein. Olen ollut itsekin vieraspaikkakuntalainen ummikko milloin missäkin kaupungissa, ja aina on ollut helppo matkustaa ja pysäkiltä selviää mihin ja milloin pääsee. Jopa lähialuekartat ovat erittäin yleisiä. Ovathan JC-Decaux -katokset meillä ihan samoja kuin muualla. Se vain vaihtelee, mitä niiden valaistuihin infotauluihin laitetaan.
Itäblokin maista Unkari oli autoistunein jo sosialismin aikana ja se voi selittää osittain joukkoliikenteen heikon arvostuksen. 1-tason järjestelmien syntymistä autoilun sivutuotteina käy selvimmin ilmi USA:n ja kehitysmaiden kaupungeissa tai sellaisissa eurooppalaisissa kaupungeissa joissa väestönkasvu on ollut kiihkeintä vasta 1950-luvulta alkaen.Budapestin systeemi näyttää olleen hyvin Prahan kaltainen kunnes sitä ryhdyttiin neuvosto-oppien ja pakon kautta ”modernisoimaan”. Tuskinpa sille asialle oli autoilulla mitään tekoa, mutta sosialismin kaatumisen jälkeen minusta näyttää siltä, että joukkoliikenne on saanut tehdä tilaa autoille.
Mitä peräänkuuluttaisin olisi vertailuja n 0.5 - 1 miljoonan asukkaan kaupungeista samoilla kieli- ja kulttuurialueilla joissa toisissa on 1-tasoinen järjestelmä ja toisaalta sellaisiin joissa on 2-tasoinen järjestelmä. Vertailupareja voisi olla esim Dublin (1-taso) ja Glasgow (2-taso) tai Göteborg(1-taso) ja Oslo (2-taso) tai Dresden (1-taso) ja Nürnberg (2-taso). Kummassa ratkaisusa on paremmaksi mielletty joukkoliikenne ja miten se näkyy matkustajamäärissä?
t. Rainer
---------- Viesti lisätty kello 10:12 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 10:08 ----------
Silloin kun kaupunki on koltaan n Tampereen kokoinen niin mitään vaikeuksia ei pitäisi olla hyvän ja selkeän matkustajainfon tuottamiseksi vaikka ei ole monitoreja tai muita suurkaupunkien hienoja reaaliaikaisia systeemejä.Ei joukkoliikenteen matkustajainformaation laatu suoraan riipu siitä, onko järjestelmä suunniteltu vaihtoon vai suoriin yhteyksiin perustuvaksi. Hienoja ja kalliita infomonitoreja ei välttämättä edes tarvita, jos joka pysäkillä on selkeä reittikartta, pysäkit on nimetty jotenkin systemaattisesti ja vuoroväli tasattu ymmärrettäväksi / helposti muistettavaksi. Monitorit ovat tietysti kivoja, mutta kunnollisella infodesignilla voi tehdä paljon hyvää pienelläkin budjetilla.
Ainakin ennen vanhaan oli vallassa sellainen käsitys. Ainoastaan lentokentillä sai ihailla "suuren maailman meininkiä"Eipä silti, että tästä olisi Suomessa positiivisia esimerkkejä tai että täällä ymmärrettäisiin tällaisen päälle. Sehän olisi (hyi hyi) markkinointia ja "pitäisihän niiden jotka bussilla / ratikalla / metrolla / junalla kulkevat vaivautua edes sen verran selvittämään itse reittejä ja aikatauluja"...
t. Rainer