Budjetti 2009

petteri sanoi:

Minusta 30 % valtion osuus on turhan pieni, 60-70 % olisi hyvä tukitaso, jolloin oltaisiin suunnilleen samoissa prosenteissa kuin pääkaupunkiseudun tiehankkeissakin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Käsittääkseni tukitaso seuraa aika tarkalleen omistajasta. Valtio omistaa moottoritiet ja junaradat, ja siksi Kehärata saa 70% valtiolta, kun taas metron ja ratikkaradan omistaa kaupunki. Periaatteessa tässä ei ole mitään ongelmaa, jos valtio RHK:n kautta perii maksuja jotka vastaavat tuota omistusosuutta, käytännössä näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Ja teiden käytöstä ei makseta mitään.

Ongelma on isompi kuin pelkät maksuosuudet, sitä tyypillistä huttua mitä syntyy kun useampi kokkii häärii saman sopan ympärillä. Tähän ei ole mitään yksinkertaista ratkaisua, periaatteessa pitäisi olla niin että liikennehankkeet ovat kokonaisuudessaan eli myös rahoitusosuudeltaan paikallisia hankkeita. Paitsi että osa hankkeista on selkeästi valtakunnallisia, on vaikea ymmärtää miksi kunnan pitäisi maksaa radasta tai moottoritiestä jolla ei välttämättä ole edes asemaa tai liittymää kunnan alueella. Toisaalta jos valtio maksaa valtakunnallisesti merkittävät hankkeet, houkutus tehdä paikallisliikennehankkeesta valtakunnallinen vaikka väkisin on kunnalle suuri, vrt. kehärata.

Ehkä maakuntatason budjetointi ja hankesuunnittelu ratkaisi suurimman osan ongelmista, mutta sitä varten pitäisi olla maakuntahallinto jolla on omat verotulot millä hankkeita rahoittaa.

teme sanoi:

Ongelma on isompi kuin pelkät maksuosuudet, sitä tyypillistä huttua mitä syntyy kun useampi kokkii häärii saman sopan ympärillä. [...] Ehkä maakuntatason budjetointi ja hankesuunnittelu ratkaisi suurimman osan ongelmista, mutta sitä varten pitäisi olla maakuntahallinto jolla on omat verotulot millä hankkeita rahoittaa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä.

Eikä muuten Suomi ole ainoa maa jossa käydään tällaista debattia. Ajattelen vertailukohtana esim. Ranskaa jossa on useimpia merkityksellisiä aihekokonaisuuksia ajatellen kolme pääasiallista hallintotasoa: valtio, alue (région, 22 kpl + 4 nk. merentakaista aluetta) ja departementti (département, 96 kpl + 4 nk. merentakaista departementtia). Sielläkin tehdään näiden tasojen keskinäisiä rahoitussopimuksia infrainvestoinneista, joissa lienee omat kissanhännänvetonsa. Todellisuudessa hallinnon tasoja on vielä pari lisää näiden alapuolella -- ja tämä rakenne vaihtelee hieman eri tapauksissa -- ja lopputulos on että Ranskassa on Wikipedian mukaan 36 783 kuntaa, joista hyvin suuri osa erittäin pieniä, esim. muutama sata asukasta. Mitä muistan kuulleeni, Ranskassa puuhataan parhaillaan departementtien lakkauttamista ja niiden tehtävien siirtämistä alueille, mikä olisi historiallisesti katsoen melko mullistavaa sillä nykyisten departementtien historia ulottuu vain pienin muutoksin vallankumouksen jälkeiseen aikaan vuoteen 1790 (ja käsitteenä departementti syntyi jo 1600-luvulla).

Maakunta sopisi Suomessa aluehallinnon pääasialliseksi tasoksi kunnan sijaan. Kuntia on liikaa ja niissä ylläpidetään siksi valtavia päällekäisyyksiä. Suurin osa infrahankkeista lienee luonteeltaan maakunnallisia (vähintään ylikunnallisia osassa maakuntaa) tai sitten valtiollisia. Maakunta olisi vahvempi kokonaisuus pitämään puoliaan rahoituskisassa ja toisaalta keräämään riittävästi verotuloja merkittäviinkin investointeihin. Avainasemassa olisi sopivan tasapainon löytäminen kunnallisen ja maakunnallisen päätöksenteon kesken. Maakunta voisi ottaa osan kuntien tehtävistä sekä kykenisi helpommin (=toivottavasti vähäisemmällä uudella byrokratialla) myös ottamaan vastaan tehtäviä joista valtio luopuu (jo nykyään kunnille säädetään koko ajan uusia velvoitteita joista pienillä kunnilla on vaikeuksia selvitä).

Maakuntien yksi nerokas piirre olisi siinä, että ne korvaisivat myös kuntayhtymät, joita ylläpidetään monia eri tarkoituksia varten (koulutus, sairaanhoito jne.) ja joilla kaikilla on oma erillinen hallintonsa (=oma byrokratiansa), joka on sitäpaitsi kohtuullisen kaukana kunnollisesta demokraattisesta kontrollista.

Luonnollisesti maakunnan hallinto pitäisi järjestää demokraattisesti ja valita edustajat maakuntapäiville (tai miksi niitä kutsuttaisiinkaan) normaaleilla vaaleilla. Lisäksi maakunnalla täytyisi olla verotusoikeus ja muutenkin kohtuullisen laaja itsehallinto. Kunnallinen itsehallinto on nykyoloissa vähemmän tärkeässä roolissa, kun ei kunta kuitenkaan pysty käytännössä päättämään asioistaan ilman valtion sekaantumista niihin säädöksin ja valtionosuuksin.

janihyvarinen sanoi:

Maakunta sopisi Suomessa aluehallinnon pääasialliseksi tasoksi kunnan sijaan.

Klikkaa laajentaaksesi...

Joo. Mutta Suomessa tärkeänä pidetty asia on kunnallinen itsehallinto, eikä sitä pidä mielestäni romuttaa jo perustuslain ja EN:n paikallisen itsehallinnon peruskirjan nojalla. Kuntajakolain pykälässä, jossa sanotaan näin: "Kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta." pitäisi vain enemmän korostaa työssäkäyntialuetta, kun nykyään tuntuu, että tai-sanan jälkeinen asia merkitsee enemmän.

Jos halutaan pitää kiinni työssäkäyntialuettakin pienemmästä paikallisesta itsehallinnosta, täytyy ottaa käyttöön seutuhallinto. Tämä etenkin suuremmilla kaupunkiseuduilla, maaseudulla ei kertakaikkiaan ole varaa pitää 1900-lukulaisen kokoisia kuntia nykyisillä resursseilla ja velvoitteilla.

Olen itse hahmotellut näitä asioita mielessäni, eikä tiedä vaikka näistä jokin opinnäytetyö (kandin tai maisterin paperit) tulisi. Mutta perusperiaatteet, suora kopypaste muistiostani:

Maakunta

- itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö
- maakuntavaltuusto valitaan suorilla vaaleila
- aluekehitysrahojen saaja
- verotusoikeus tai kuntien "jäsenmaksu"
- korvaa maakuntien liitot ja sairaanhoitopiirit ym. maakunnalliset kuntayhtymät

maakuntavaltuusto
- valitaan vaaleilla joko yhden vaalialueen perusteella tai niin, että jokainen kunta on oma vaalipiirinsä, josta valitaan asukasluvun mukainen osuus valtuutettuja

"maaherra" (maakunnan pormestari)

maakuntahallitus

lautakunnat (esimerkki):
esim.
- aluekehityslautakunta (maakuntasuunnitelma ja -ohjelma, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö, elinkeinopolitiikka jne.)
- sosiaali- ja terveyslautakunta (korvaa sairaanhoitopiirin ja erilliset [alueelliset] sote-kuntayhtymät)
- yhdyskuntalautakunta (julkinen liikenne, maakuntakaavoitus, ympäristökeskukset, tiepiirit, [postipiirit])
- sivistyslautakunta (koordinoi seudullisia kirjastopalveluja, järjestää toisen asteen opetuksen ja aikuiskoulutuksen)


Kaupunkiseutu / seutukunta

- itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö
- koostuu työssäkäyntialueesta
- jos työssäkäyntialue koostuu yhdestä kunnasta, ei seutuhallintoa
- verotusoikeus tai kuntien rahoittama
- korvaa seutukunnan laajuiset kuntayhtymät (kaupunkiseudun ky ym.)

seutuvaltuusto
- valitaan vaaleilla

seutuhallitus

seutujohtaja

kaupunkiseudun lautakunnat (esimerkki):

- elinkeinolautakunta (seudullinen elinkeinoelämän edistäminen ja yritysyhteistyö)
- sosiaali- ja terveyslautakunta (entinen kuntien sosiaali- ja terveystoimi)
- yhdyskuntalautakunta (liikennejärjestelmäsuunnittelu, yleiskaavoitus, kaupunkiseudun julkinen liikenne, ympäristönsuojelu)
- sivistyslautakunta (peruskoulutus, kirjastot)

Tässä mallissa peruskunnille jäisi aivan paikallisten asioiden päätöksenteko ja täytäntöönpano. Kunnanosahallintona Tampereella on Alvari-projekti, jolla on oma (minimaalinen) määrärahansa jokaisella Alvari-työryhmällä, joita on tällä hetkellä kaksi: Länsi- ja Etelä-Tampereen. Tulevaisuudessa peruskunnan toimiala olisi jotain Alvarin ja nykyisen kunnan toimialan välillä.