Bussien matkustajaperävaunut

Nämä perävaunut on aika kummallinen juttu, että EU olisi mokomat kieltänyt

Ei nyt ihan kaikkea tarvitse laittaa EU-mörön piikkiin. ;) Länsi-Saksassa kielto astui voimaan jo yli 50 vuotta sitten. Tästä seurasi niveldieselbussien aikakausi. Toinen seuraamus oli se, että päästiin lakkauttamaan lähes kaikki johdinautojärjestelmät (niitä oli siellä yli 60:llä paikkakunnalla). Saatiinkohan kiellosta tekosyy, ettei tarvitsisi korvata veto/perävaunutrollikkakalusto nivelkalustolla?

Tukholman raitioteiden (SS) perävaunujen käyttö jäi melko lyhykäiseksi. Vuoden 1948 trollikkaonnettomuuden jälkeen perävaunujen käyttö kiellettiin Essingen esikaupunkilinjalla 96. Perävaunut siirrettiin eteläisille dieselesikaupunkilinjoille. Kun vihreä linja avattiin vuonna 1950, väheni perävaunujen tarve. Ne poistettiin käytöstä vuonna 1954. Tämän Swetramwayn foorumikeskustelun perusteella Ruotsissa ei koskaan ole astunut voimaan perävaunukieltoa. Toisessa keskustelussa on kuvia dieselbussiperävaunuletkoista: toisessa kuvassa perään on kytketty kolme matkustajaperävaunua ja hännäksi vielä tavaraperävaunu. Tuossahan olisi ideaa 550:lle (Hör här HRT :cool: )
 
Olen alkanut miettiä, että voisikohan bussijunia (saks. Buszug) ainakin kokeilla meillä? Vaikkapa HSL-alueella tai muilla suurilla kaupunkialueilla. Tämä tietysti edellyttäisi muutosta nykyiseen tieliikennelakiin (että perävaunussa saisi kuljettaa matkustajia), mutta onhan näitä muutoksia tehtailtu nykyään rahtipuolellakin.

Minusta tämä MVG:n "Buszug" näyttää ihan pätevältä:

Neuer MVG Buszug: http://youtu.be/8NpwvYXnWzk
 
Olen alkanut miettiä, että voisikohan bussijunia (saks. Buszug) ainakin kokeilla meillä? Vaikkapa HSL-alueella tai muilla suurilla kaupunkialueilla. Tämä tietysti edellyttäisi muutosta nykyiseen tieliikennelakiin (että perävaunussa saisi kuljettaa matkustajia), mutta onhan näitä muutoksia tehtailtu nykyään rahtipuolellakin.http://youtu.be/8NpwvYXnWzk

Olen ehkä tylsä, mutta minusta ennen päätöstä kokeilusta pitäisi löytää alustavat vastaukset ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1) Mikä olisi perävaunujen käyttötarkoitus?
2) Minkä tyyppinen matkustajakysyntä perustelisi juuri perävaunujen käyttöä?
3) Mitkä linjat (nykyiset tai tulevat) olisivat otollisia käyttökohteita perävaunuille?
4) Miksi näille linjoille perävaunut olisivat nivelbusseja parempi kalustovalinta?
5) Miten perävaunut käyttäytyvät kiertoliittymissä ja Helsingin seudulla valitettavan yleisissä hidastetöyssyissä?
6) Miten perävaunut käyttäytyvät talviolosuhteissa?
7) Perävaunujen kustannustehokkuus?

Harmaat aivosolut siis töihin :arrow:
 
Olen ehkä tylsä, mutta minusta ennen päätöstä kokeilusta pitäisi löytää alustavat vastaukset ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1) Mikä olisi perävaunujen käyttötarkoitus?
2) Minkä tyyppinen matkustajakysyntä perustelisi juuri perävaunujen käyttöä?
3) Mitkä linjat (nykyiset tai tulevat) olisivat otollisia käyttökohteita perävaunuille?
4) Miksi näille linjoille perävaunut olisivat nivelbusseja parempi kalustovalinta?
5) Miten perävaunut käyttäytyvät kiertoliittymissä ja Helsingin seudulla valitettavan yleisissä hidastetöyssyissä?
6) Miten perävaunut käyttäytyvät talviolosuhteissa?
7) Perävaunujen kustannustehokkuus?

Harmaat aivosolut siis töihin :arrow:

1) Jossain tuolla maailmalla perävaunut laitetaan ruuhka-aikaan kiinni ja otetaan sen jälkeen pois. Autojen kapasiteetti kasvaa yhdistelmän myötä, jolloin autojen ja kuljettajien kokonaismäärä voisi olla nykyistä pienempi, ja ruuhka-ajan ulkopuolella voitaisiin ajaa pienemmällä kalustolla. Tarkoittaisi myös sitä, että kuljettajille on tasaisemmin hommia pitkin päivää, eikä ehkä tarvitsisi pitää 2–3 tunnin ruokataukoja.
5) Kai se perävaunu seuraa takapyörien jälkiä kiertoliittymissä samoin kuin muuallakin? Hidastetöyssyissäkään ei pitäisi olla mitään erikoista.
 
Olen ehkä tylsä, mutta minusta ennen päätöstä kokeilusta pitäisi löytää alustavat vastaukset ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1) Mikä olisi perävaunujen käyttötarkoitus?
2) Minkä tyyppinen matkustajakysyntä perustelisi juuri perävaunujen käyttöä?
3) Mitkä linjat (nykyiset tai tulevat) olisivat otollisia käyttökohteita perävaunuille?
4) Miksi näille linjoille perävaunut olisivat nivelbusseja parempi kalustovalinta?
5) Miten perävaunut käyttäytyvät kiertoliittymissä ja Helsingin seudulla valitettavan yleisissä hidastetöyssyissä?
6) Miten perävaunut käyttäytyvät talviolosuhteissa?
7) Perävaunujen kustannustehokkuus?

Harmaat aivosolut siis töihin :arrow:
1) Matkustajakapasiteetin lisäys.
2)
3) Esimerkiksi kaavaillut runkobussilinjat tai sellaiset linjat, jotka kulkevat jatkuvasti kapasitettinsa äärirajoilla. Tällaisia mieleeni tulee esim. h67, jota ajetaan tiheällä vuorovälillä A2-kokoisilla busseilla ja silti matkustajakuormat ovat korkeita.
4)
5) Minun nähdäkseni käyttäytyy aivan hyvin. Tätä kaikkea voisi minusta vähintään kokeilla, niin sitten tiedämme.
6) Sama kuin äskettäin. Toki bussijunalla operointi vaatisi asianmukaisen koulutuksen mm. kuljettajille sekä muulle liikenne henkilökunnalle.
7) Tähän en osaa vastata asiantuntevasti.

Tarkoitukseni onkin herättää keskustelua joukkoliikenteen matkustajakapasiteetin kasvattamisesta ja sen eri keinoista. Kokeilemalla selviäisi bussijunien soveltuvuus Suomen olosuhteisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Jotenkin tulee mieleen, että jos perävaunut busseissa olisi fiksu juttu, niitä varmaan olisi aika lailla enemmän ja jatkuvasti. Ei niin, että ne pulpahtavat esille silloin tällöin parin vuosikymmenen välein – kun on taas unohtunut, miksi niistä edellisen kokeilun jälkeen luovuttiin.

Kun perävaunu on teknisesti ja käytön kannalta paljon hankalampi laite bussissa kuin ratikassa, eikä raitioteilläkään enää käytetä perävaunuja (vaikka niitä oli käytössä aktiivisti noin 100 vuotta), niin epäilemättä on joukko syitä, joiden vuoksi bussiperävaunuja ei nyt vain kannata käyttää. Varmaan on myös perustelut sillekin, miksi meillä(kin) perävaunujen käyttö on kielletty ihmisten kuljettamiseen tieliikenteessä.

Tulee nyt tässä mieleen yksi syy, joka tuli esille, kun kyselin Volvon tuplanivelbussien saatavuudesta. Niitä ei saa siksi, että mekaanisella voimansiirrolla ne eivät kestä. Tuplanivelbussi on liian raskas kapine yhdelle vetävälle akselille. Kun bussiin pannaan perävaunu, ollaan samassa tilanteessa. Tämä lienee selitys sille, miksi perävaunuja on aikaisemmin käytetty johdinautoissa: Sähköinen voimatekniikka kestää perävaunun kuorman. Toisaalta johdinautoja on ajettu parittain, eli perävaunukin on ollut moottoroitu johdinauto, jolloin vetovoimaongelmaa ei ole. Mutta moottoroitu perävaunu dieselkäytöllä...

Yksi syy, miksi raitiovaunuissa on luovuttu perävaunuista, on vetovoima ja siitä seuraava kiihtyvyyden puute. Sama pätee busseihin. Kun kiihtyvyys alenee, kiertoaika pitenee ja kierrossa olevien yksikköjen määrä kasvaa. Ainakin osa tavoiteltavista kustannussäästöistä hupenee tämän vuoksi.

Perävaunut tarvitsevat samantapaiset katuverkon rakenteet kuin tuplanivelbussit. Tämä rajoittaa käyttömahdollisuuksia ja tuo kustannuksia. Raitioteillä tällaista ongelmaa ei ollut.

Kapasiteetin säätö kesken liikennöinnin vaatii omat järjestelynsä, henkilökuntansa ja siten kustannuksensa. Bussin perävaunun otto ja jättö ovat hankalampi prosessi kuin ratikan kanssa. Mikä tarkoittaa enemmän aikaa ja kustannuksia.

Sitten on vielä turvallisuus. En tuntenut oloani turvattomaksi Tallinnassa bussin perävaunussa. Mutta täysperävaunuyhdistelmä ei ole mikään huoleton juttu liukkaalla. Etenkin, kun tienreuna on täynnä ihmisiä, erityisesti polanteisen pysäkin kohdalla.

Eiköhän näistä palikoista synny perusteet sille, miksi kokeilujen jälkeen bussiperävaunuista aina luovutaan.

Antero
 
3) Esimerkiksi kaavaillut runkobussilinjat tai sellaiset linjat, jotka kulkevat jatkuvasti kapasitettinsa äärirajoilla. Tällaisia mieleeni tulee esim. h67, jota ajetaan tiheällä vuorovälillä A2-kokoisilla busseilla ja silti matkustajakuormat ovat korkeita.

Tarkoitukseni onkin herättää keskustelua joukkoliikenteen matkustajakapasiteetin kasvattamisesta ja sen eri keinoista. Kokeilemalla selviäisi bussijunien soveltuvuus Suomen olosuhteisiin.

Minusta taas perävaunujen käyttö noilla runkobussilinjoilla tai h67:n tapaisella linjalla olisi typerää pihtaamista noin järjestelmätasolla, kun ruuhkapiikki lienee kuitenkin kohtuullisen lavea, eikä vain 1-2 lähtöä. Jos kerta linja on kuormitettu, niin ajetaan sitten reilusti teleillä/nivelillä ja jos on pakko säästää, niin rationalisoidaan linjastoa sitten poistamalla päällekkäistä tarjontaa ja siirtämällä tarjontaa alipalvelluille yhteysväleille.

Mä puolestani näkisin perävaunuille kiinnostavimpana käyttökohteena esikaupunkialueen (sis. Espoo ja Vantaa) koululaisliikenteen ja muut linjat, joilla on vain parilla lähdöllä suurta kuormitusta. Tällöin perävaunuilla tosiaan saisi hyvin edullista lisäkapasiteettia (verrattuna ylimääräisen vuoron autoon + kuljettajaan) hyvin lyhytaikaiseen kuormituspiikkiin. Laajasalon linjasto lienee tälläinen, samoin Itä-Vantaalla monet linjat ja Espoossa esim. linja e15 ja e42.

Perävaunujen suhteen pitää muuten muistaa logistiikkakin, eli jos niitä ei tosiaan säästösyistä käytetä keskellä päivää, niin ne on varastoitava johonkin ja mieluusti niin, ettei niitä sotketa/rikota. Bussin perävaunussa on sekin ongelma, että niitä ei voi kasata paria-kolmea päätepysäkille ja sitten yksi kuljettaja kävisi ajamassa ne pois, kuten raitiovaunujen (olettaen moottorivaunujen moniajon) kanssa voisi tehdä.

Edellisen viestini aloituskommentillani viittasin oikeastaan siihen, että mun mielestä seudun joukkoliikennepolitiikkaa pitäisi tehdä niin, että ensin sovitaan tavoitteet ja sitten selvitetään keinot niiden toteuttamiseksi. Ja sen jälkeen ruvetaan toteuttamaan näitä keinoja. Bussiperävaunut voivat hyvinkin olla isompi tai pienempi osa ratkaisua, mutta niitä, tai mitään muutakaan, ei saa käyttää siihen, että päästäisiin yli siitä mistä aita on matalin.
 
Tulee nyt tässä mieleen yksi syy, joka tuli esille, kun kyselin Volvon tuplanivelbussien saatavuudesta. Niitä ei saa siksi, että mekaanisella voimansiirrolla ne eivät kestä.

Rautateillä on siirrytty mekaanisesta voimansiirrosta hydrauliseen tai sähköiseen, ilmeisesti juurikin voimansiirron kestävyyden vuoksi. Tietyn rajan jälkeen mekaaninen voimansiirto vaatisi sen verran vankkoja rakenteita, että kannattavuus laskee muiden ratkaisujen alle. Insinöörien laskelmissa kun osa suureista kasvaa neliöön tai kuutioon ja osa ei, niin kaikki ratkaisut eivät skaalaudu kaikkeen.

Herääkin kysymys: miten esimerkiksi sähköinen voimansiirto toimisi nivelbussissa tai perävaunullisessa bussissa? Yksi ongelma olisi varmaankin generaattorin tuoma lisäpaino, joka rautatiekalustossa ollessaan vetävien pyörien päällä on itse asiassa vain hyväksi (tiettyyn rajaan asti). Kumipyörillä lisäpaino olisi vain haitta.
 
Rautateillä on siirrytty mekaanisesta voimansiirrosta hydrauliseen tai sähköiseen, ilmeisesti juurikin voimansiirron kestävyyden vuoksi.
Ilman muuta kehitys rautateillä on ollut tuo. Mutta jos nk. superrekat selvityvät maanteillä käytössä olevilla tunnetuilla voimansiirtoratkaisulla, niin varmasti linja-auto + varsinainen perävaunu selviytyy ihan yhtä lailla.

Sähköinen voimansiirto dieselbussissa ei muuten ole ennenkuulumaton juttu. Joissakin sarjahybrideissä sovelletaan juuri tätä periaatetta. Dieselmoottorin ja generaattorin välillä ei ole kardaani + vaihdelaatikko -yhteyttä.

Itse bussiperävaunuista: Sen verran kuin mitä niillä olen matkustanut, niin kyyti ei ole ollut erityisen pehmeää. Uusia asiakkaita joukkoliikenteeseen varmaankin kannattaa yrittää houkutella hieman toisenlaisin keinoin.
 
Herääkin kysymys: miten esimerkiksi sähköinen voimansiirto toimisi nivelbussissa tai perävaunullisessa bussissa?
Volvon vastauksen jatko kuuluikin, että he voivat tehdä Euroopan markkinoille tuplanivelbusseja hybrideinä tai sähköbusseina. Mutta eivät näe niille markkinoita niin, että suunnittelisivat valmiin tuotteen odottamaan, kiinnostaako jotakin asiakasta.

Jos sitten tälle linjalle lähdetään, niin sähköbussin perävaunu voisi tietenkin olla dummy, eli siinä voisi olla vetävä akseli tai akselit, koska vetoa voi ohjata vetoautosta kuten raideliikenteen sähkökulkuneuvoissa. Teknisesti siis mahdollista, mutta kaupallinen mielekkyys murenisi taas. Sillä perävaunu ei olisi enää mahdollisimman halpa yksinkertainen perävaunu kuten täysperävaunuyhdistelmässä rahtipuolella, vaan kyse olisi ohjaamoa paitsi sähköbussista.

Mutta jos nk. superrekat selvityvät maanteillä käytössä olevilla tunnetuilla voimansiirtoratkaisulla, niin varmasti linja-auto + varsinainen perävaunu selviytyy ihan yhtä lailla.
Ero on kuitenkin siinä, että rekka mantiellä ajaa pitkiä matkoja tasaisella nopeudella, jolloin voimansiirtoketjun kuormitus on vähäinen. Tuplanivelbussi painaa täyden tehon voimansiirtoketjun läpi parin minuutin tai noin puolen kilometrin välein. Sitä se mekaaninen voimansiirto ei kestä.

Antero
 
Tuplanivelbussi painaa täyden tehon voimansiirtoketjun läpi parin minuutin tai noin puolen kilometrin välein. Sitä se mekaaninen voimansiirto ei kestä.
Kaupunkibusseissa ei kovin paljon enää muutamaan vuosikymmeneen muutenkaan ole käytetty ensisijaisena ratkaisuna mekaanisia voimansiirtoratkaisuja, joten väite on vähän erikoinen. Volvo toki yksittäisenä valmistajana on tarjonnut joillekin markkinoille jopa katurikäyttöön robottivaihteistoksi luokiteltavaa i-shiftiään, mutta kyllä muuten kaupunki- ja lähiliikennebussien vaihteistot ovat olleet pitkään hydraulismekaanisia.

Tallinnan perävaunuja vetävät dieselbussit ovat Scania L94:sia normaalilla ZF:n hydraulismekaanisella automaattilaatikolla. Vielä kertaakaan ei ole korviini kantautunut, että voimansiirrossa olisi joku komponentti pettänyt.
 
Kaupunkibusseissa ei kovin paljon enää muutamaan vuosikymmeneen muutenkaan ole käytetty ensisijaisena ratkaisuna mekaanisia voimansiirtoratkaisuja, ...
Kerroin, kuten Volvon edustaja minulle kertoi. Mutta en minä tulkitse ”mekaanisen voimansiirron” tarkoittavan käsikäyttöistä vaihteistoa. Vaikka omasta ajastani kuorma-auto- ja bussiteollisuuden palveluksessa on jo noin 30 vuotta, niin eiköhän edelleenkin ”mekaaninen voimansiirto” tarkoita sitä, että moottorilta saatava pyörimisliike välittyy vetäville pyörille akseleiden ja hammaspyörien välityksellä. Jos siinä välissä on hydraulismekaaninen automaattivaihteisto ja/tai momentinmuunnin, koko järjestelmä on edelleen mekaaninen voimansiirto. Tai ehkä sitten hydraulis-mekaaninen.

Muita kuin mekaanisia voimansiirtoja ovat hydraulinen ja sähköinen. Kumpikin tarkoittaa sitä, että moottorin ja vetävien pyörien välillä ei tarvita mekaanista yhteyttä, kuten kardaaniakselia. Hydraulisessa voimansiirrossa moottori pyörittää hydraulipumppua ja letkut vievät tehon pyörissä oleviin hydraulisiin ajomoottoreihin. Sähköinen voimansiirto toimii samalla periaatteella. Moottori pyörittää generaattoria, teho viedään sähkönä kaapeleita pitkin sähköisille ajomoottoreille, jotka pyörittävät pyöriä. Molempien systeemien etu on, että moottori ja vetävät pyörät voidaan sijoittaa vapaasti toisiinsa nähden. Ja mikä tärkeätä busseissa, moottori ja vetopyörät voivat olla bussin eri osissa, koska teho voidaan viedä nivelen yli. Sekä myös jakaa useammalle kuin yhdelle akselille.

Antero
 
Volvon edustaja on todennäköisesti viitannut omaan robottivaihteistoonsa, joka on itsetoimisesti vaihtava vaihteisto ilman momentinmuuntajaa. Siinä on kyseessä täysin mekaaninen järjestelmä. Momentinmuuntimella varustettuja automaatteja kutsutaan hydraulis-mekaanisiksi vaihteistoiksi. Niitäkin on tehty ja tehdään varsin vaativaankin ajoneuvokäyttöön. Eikä vain tieliikennevälineisiin, vaan myös kiskobusseihin.
 
Takaisin
Ylös