Jokeri taas on niin mittava hanke että sitä voi rinnastaa länsimetroon ja kehärataan, jotka ovat jo päätetty ja seuraavana vuorossa. Jokerin vuoro tulee kunhan sen suunnitelmat ovat ensin tarkentuneet. Samoin Tampereen raitiotiet, jonka käsittely on samalaisessa vaiheessa kuin länsimetro 20-30 vuotta sitten.
Turun raitioteiden uudelleen rakentaminen on kaiketi mahdollista aloittaa kevyemmin lähtökohdin kuin Jokeri tai Tampereen vastaavat.
Toivottavasti et väitä (niin kuin luulen tästä lukevani), että Tampereen raitiotietä pitäisi odottaa vielä 20-30 vuotta. Eihän tuolle ole mitään todellisuuspohjaa. Raitiotien rakentaminen (olkoonkin vaikka sitten pikaraitiotie) ei todellakaan kestä noin kauan. Euroopassakin on käsittääkseni esimerkkejä että muutamassa vuodessa on polkaistu hanke liikkeelle ja valmiiksi asti. Länsimetron puuhaaminen on kestänyt niin kauan koska se on rahoituksellisesti mammuttimainen hanke (myös verrattuna Tampereen raitiotiehen) ja siitä ei saada kokoonsa nähden suhteellisesti riittävän hyvää hyötyä. Ja todellinen syy viivästyksiin siis käsittääkseni on siinä, että sitä vastustetaan juuri tuosta syystä (huono hyöty/kustannus-suhde ei siis automaattisesti yksin saa aikaan viivästystä vaan sen ruokkima poliittinen vastustus).
Se että Turussa on joskus ollut raitiotie ei kai muuten aiheuta automaattisesti sitä, että hanke itsessään olisi yhtään nopeampi kuin Tampereella? Eihän tarkoitus ole rakentaa takaisin menneitä ratikkareittejä sellaisinaan (mikä sekin saattaisi olla vaikeaa kun vuosikymmenten aikana kaupunkiympäristö elää ja muuttuu) vaan uusi nykyaikainen järjestelmä. Samalla logiikalla voisi kai perustella että Tampereelle raitiotien (tai trollikkalinjan) rakentaminen on nopeaa kun vanhoja trollikoiden sähkölinjan tolppia on vielä jäljellä aikamoinen määrä (nykyisin niitä käytetään lähinnä katuvalaistukseen).
Maakunnissa ollaan joka tapauksessa jatkuvasti kateellisia Helsingille,ja se takaa sen että vaikka esim länsimetro tai kehärata ovat nyt saanet valtion tukea, se ei merkitse että aina tulee olemaan niin. Voi mennä 30 vuotta ennen kuin valtio seuraavan kerran tukee millään tavalla Helsingin tai muiden suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennehankkeita. [...] Espoon kaupunkiratahanke nousi tähän keskusteluun lähinnä siksi että se on kokoluokaltaan sellainen että se vielä voisi olla elvytyshanke, ja se työllistäisi varsinkin perinteisiä "betonimyllymiehiä" eikä vain tunnelinrakentajia.
En allekirjoita väitteitä kateudesta, vaikka jotkut kirjoittajat vihjailevat että esim. Espoon kaupunkiradan toteuttamisedellytyksiä söisi "maakuntien kateus". Espoon kaupunkirata on mielestäni sekä järkevä, tarpeellinen että todennäköisesti sopivaa kokoluokkaa. Yhdessä Tampereen ja Turun lähijunaliikenteen kanssa se muodostaisi sopivan raskasraideliikenteen järkevän kehittämisen paketin. Toki päärata Pohjanmaalla kaipaisi kiireellistä kehittämistä ja toisaalta tietyt sähköistyshankkeetkin voivat olla järkeviä, vaikka en olekaan tutkinut niiden yksityiskohtia tarkkaan. Kevytraideliikenteen puolella Jokeri sekä Tampereen ja Turun hankkeet muodostaisivat sopivan paketin.
Luokitellaan nyt sitten ihmisten iloksi nämä Helsingin seudun hankkeet sen mukaan miten hyödyllisinä / haitallisina näen ne. Sitten ei tarvitse arpoa että mahdetaanko jossain muualla kategorisesti olla kateellisia kaikille helsinkiläishankkeille:
- Jokeri --> erittäin järkevä ja kannatettava hanke, samalla mahdollinen tekninen pilotti muille Suomen moderneille raitioteille
- Espoon kaupunkirata --> järkevä ja hyödyllinen
- joskus spekuloitu Martinlaakson radan jatko Klaukkalan suuntaan --> OK, kustannukset lienevät kohtuulliset avoimeen maastoon rakennettaessa
- länsimetro --> suuruudenhullu hanke, huono hyöty/kustannus-suhde, mutta toteuttamisputkessa jo eikä varsinaisesti aiheuta suoranaista haittaa Helsingin/Espoon ulkopuolelle
- kehärata --> huonosti perusteltu hanke lähinnä grynderien hyödyttämiseksi, aiheuttaa käsittämättömän suurta haittaa muulle Suomelle estäessään suoran lentoasemayhteyden pääradalta, torpattava välittömästi vaikka lapiot olisi jo isketty maahan
- pääradan lentoasemalinjaus --> erittäin kannatettava hanke, kokoluokaltaan suurehko muttei niin järjetön kuin kehärata, tarjoaa erinomaiset yhteydet lentoasemalle sekä Helsingistä että muualta Suomesta (pl. Turun suunta), välttämätön koko maan tulevaisuuden kannalta, valtio voisi maksaa tämän vaikka kokonaan
- Helsingin raitioteiden laajennukset --> järkeviä hankkeita, valtio voisi osallistua osuudella jos sama osuus taattaisiin koko maassa kaikille kevytraideliikennehankkeille
- pisara --> jälleen yksi suuruudenhullu hanke, hirveät kustannukset, pieni hyöty, jos tarkoituksena on muka saada tilaa kaukojunille päärautatieasemalla niin siihen on halvempiakin keinoja kuten ohjausvaunujen käyttö (tai vaikka ääritilanteessa kaukoliikenteen päättäminen Pasilaan, jos eivät ohjausvaunut kelpaa)
- Santahaminan metro ja vastaavat hankkeet --> pahasti ylimitoitettu
- Töölö-Pasila-lentoasema -metro --> kahjouden huipentuma, yhteys kalliilla mutta hitaalla junalla lentoasemalle jonne suunnitellaan jo muitakin raideliikenneyhteyksiä
- Helsinki-Tallinna -tunneli --> kunnianhimoinen mutta strategisesti tärkeä ja kannatettava hanke, erityisesti edellyttäen että liikennöitävissä (ja liikennöidään!) myös kaukojunilla vaihdottomasti suoraan eri puolelta Suomea
Tietenkin jonkinlainen alueellinen tasapuolisuus pitää muistaa eli pelkkä Helsingin seudun infraan investoiminen ei ole hyväksyttävää vaan hankkeita pitää toteuttaa myös muualla. Näkisin että mitä kustannustehokkaampia hankkeita Helsingissä toteutetaan, sen useampia niitä voisi toteuttaa. Mammuttihankkeet syövät resursseja muilta hankkeilta. Realistisesti ajatellen en tosin usko että poliitikot ikinä jättävän Helsingin investointeja tekemättä seuraavina vuosikymmeninäkään, lobbaus kun on sen verran kovaa.
Tosin elvyttämisen kannalta tällaisen hankkeet eivät välttämättä toimi kauhean hyvin. Mistä tiedetään että ne kohdistuvat juuri sellaisiin toimintoihin ja sellaisille paikkakunnille jotka sillä hetkellä kaipaavat elvyttämistä? Jo suunnittelujänne on usein niin pitkä, toteuttamisesta puhumattakaan, että suhdanteet ehtivät elää moneenkin kertaan. Eikä elvyttämisen varjolla kannata tehdä mitään järjettömyyksiä vaan panostaa jo valmiiksi järkeviksi todettujen hankkeiden toteuttamiseen.
