Linjasuunnittelun periaatteista:
- Nykyaikaista raideliikennettä suunniteltaessa ei yleensä suunnitella pakkosyöttöä jossa bussilinjat palvelevat vain syöttöä raideliikenteelle, vaan raideliikenteen palvelualueen ulkpuolelle kulkevat bussilinjat ohjataan toiselle reitille esimerkiksi kulkemaan keskustaan toista kautta tai busseilla hoidetaan kehämäisiä tai aluekeskusten välisiä reittejä.
Vaihdot raideliikenteeseen synkronoidaan.
- Reitiltään päällekkäiset joukkoliikennelinjat voivat olla olemassa, jos toinen niistä on pikalinja alueelta toiselle ja toinen peruslinja. Tunnetuin esimerkki tästä on New Yorkin metro, jossa useilla radoilla on neljä raidetta, joista kahdella kulkee "local" joka pysähtyy muutaman korttelin välein ja kahdella express, joka pysähtyy joka noin viidennellä "local" - vuoron asemalla. Berliinissä "express" - palvelun hoitaa S-Bahn ja "local" - palvelun U-Bahn sekä pikaraitiotiet. Ex-itäblokissa, kuten Prahassa tai Pietarissa, metrot on suunniteltu hoitamaan "express" - tasoinen palvelu ja raitiotiet ja johdinautot hoitavat "local" - vuorot. Karlsruhen duoraitiotielinjoilla on "Eilzug" - eli pikavuoroja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että express-palvelulle ei ole aina tarvetta.
- Raidejoukkoliikenteen peruslinjat tulee suunnitella korvaamaan koko saman reitin bussiliikenne. Päällekkäinen perustasoisen bussi- ja raitiovaunulinjan liikennöiminen on pelkkää tuhlausta.
- Samalla radalla tai reitillä voi tietysti olla eri suuntiin haarautuvia linjoja.
Yhteenvetona voisi sanoa näin:
- Perustasoisten linjojen ei tulisi olla keskenään päällekkäisiä.
- Pikalinja ja perustasoinen linja voivat olla päällekkäisiä, mutta pikalinjalle tulee olla tarve.
Helsingin ongelma on sinä, että konseptiltaan "pikalinja" - tyyppisellä metrolla yritetään hoitaa myös peruslinjan tehtäviä pakkosyöttämällä sille matkustajia liityntäbusseilla.
kuukanko sanoi:
Mitään suoraa faktatietoa kummankaan näkemyksen puolesta tai vastaan ei ole
Liityntäliikennekonseptia vastaan puhuu mm. Seppo Laakson väitöskirjasta oleva faktatieto, jonka mukaan sijainti liityntäliikennealueella vähentää asuntojen arvoa muutaman prosentin verrattuna suoriin bussilinjoihin - kun taas sijainti kävelyetäisyydellä raideliikenteestä lisää arvoa selvästi.
Samoin joukkoliikenteen suunnittelussa on vakiintunut käytäntö, että vaihto lasketaan haitaksi ja liikkumisen vaivaa lisääväksi tekijäksi. Näin ollen vaihdollinen yhteys on huonompi kuin yhtä nopea tai hieman pidempi vaihdoton yhteys.