Etätyön vaikutus kaupunkirakenteeseen ja työmatkustukseen

janihyvarinen · 13 Huhtikuu 2011

R.Silfverberg sanoi:
Suomessa jotkut ovat tuudittautuneet siihen uskoon että etätyö olis jotenkin vallankumouksellista, ja että se kääntää muuttoliikkeen takaisin kaupungeista maalle. Jos nämä nyt ymmärtäisivät sen että kaikki eivät halua asua maalla, nykyään varmaan pieni vähemistö suomlaiaisistakaan enää haluaisi. Kaupunkeihin muutetaan ja kaupunkien välillä ihan muista syistä kuin että se on työnteon vuoksi pakko.

Tämä riippuu monesta tekijästä. Aikaisemmin kaupunkiin asettuminen oli pakollinen ehto hyvälle työllistymiselle. Enää ei ole. Se tarkoittaa vapausasteiden lisääntymistä. Jotkut preferoivat maaseutua ja voivat asua siellä. Esimerkiksi omien havaintojeni mukaan Britanniassa monet haluavat asua maaseudulla pienessä kylässä vaikka työskentelisivätkin kansainvälisessä yrityksessä vaativissa tehtävissä. Se kertoo siitä, että palvelut ovat riittävät ja toisaalta kaupungeissa on luotaantyöntäviä piirteitä.

Oma uskomukseni on että suurin osa haluaa asua kaupungissa tai ainakin sellaisen lähellä. Mutta syy ei ole enää pakko vaan oma halua asua mieleisessään ympäristössä ja hyödyntää tarjolla olevia palveluita. Lähiöiden kohtalo on suuri kysymysmerkki: monet niistä nousivat periaatteessa parakkiperiaatteella tarjoamaan asuntoja kaupungissa työskenteleville ihmisille. Miljöö ei ollut kaksinen. Kuka haluaa enää asua jossain Jakomäessä jos työ ei pakota välttämättä tietylle etäisyydelle työpaikasta, jotta päivittäinen työmatka olisi mahdollinen? Jonkin verran muutospaineita kaupunkirakenteeseen voi tulla, mutta niitä ei pysty kaavamaisesti ennustamaan vaan ne riippuvat hyvin paljon tilanteesta.

R.Silfverberg sanoi:
Etätyö on hyvä vaihtoehto yrittäjähenkiselle. Jos pystyy kasvattamaan työllään sellaista lisäarvoa että pesee konttorissa istuvien työpanoksen menen tullen niin etätyö on oikea ratkaisu. Monet etätyötä tekeväthän ovat perustaneet yrityksiä ja myyneet työtään vanhalle työnantajalleen parempaan hintaan.

Etätyö sopii varauksin myös sellaiselle joka on lähestymässä eläkeikää eikä halua kiivetä ylöspäin enää työurallaan, ja joiden lapset ovat jo isoja eivätkä ole kotona häiritsemässä työpäivän aikana. Silloin työn pitö ollea etukäteen suunniteltu ja mitattavissa. Jos hirveän moni tekisi etätyötä niin työnjohdolle se lisää haasteita. Eli käytännössä yritykselle kustannuksia.

Tämä edustaa hyvin vanhakantaista näkemystä etätyöstä / virtuaalityöstä / mobiilityöstä. Sen mukaan ei-kasvotusten tapahtuva työ on jotenkin marginaalinen ilmiö joka marginalisoi sen joka sitä tekee, esimerkiksi estämällä urakehityksen. Samoin taustalla on ajatus siitä, että vain ei-vaativia puoliksi suorittavia (ja näin mitattavia) töitä voitaisiin tehdä etätyönä. Väärin väärin väärin...!

Paljon riippuu tietysti firmasta. Jos johto on nihkeä ja uskoo manageeraukseen selän takana hiillostamalla niin silloin etätyö-/virtuaalityökulttuuria ei voi syntyä. Otollisemmat olosuhteet löytyy firmoista joissa lähtökohtaisesti luotetaan työntekijöihin ja näiden omaan aloitteellisuuteen kontrolloinnin sijaan.

Organisaatiomallikin vaikuttaa. Perinteinen maaorganisaatioihin jakautunut firma ei ole yhtä virtuaalityömyönteinen kuin moderni multinationaali konserni, jossa linjaorganisaatio lävistää juridiset maayhtiöt ja ihmiset työskentelevät suoraan osana monikansallista organisaatiota. Maadimension syrjäyttäminen organisointiperustena nimittäin väkisin johtaa toiminnan hajaantumiseen useaan fyysiseen paikkaan, ja kun näin on, suurin osa työstä tapahtuu joka tapauksessa ilman jatkuvaa kasvokkain tapaamista.

Kommunikaatioteknologia pystyy poistamaan tästä aiheutuvaa kitkaa siinä määrin, että päästään lähelle tilannetta jossa ihmiset työskentelisivät fyysisesti yhdessä -- siitä huolimatta että se ei lähtökohtaisesti ole mahdollista tuollaisessa organisaatiomallissa. Ja kun paikan kahleista on päästy ensin eroon ulkomaisten työkavereiden kanssa, niin tyypillisesti sama toimintatapa leviää pian myös maan sisäisiin kontakteihin, koska ei ole yleensä järkevää että kommunikaatiotavat poikkeavat radikaalisti riippuen sidosryhmien sijainneista. (Aika usein saattaa olla että samassa puhelinpalaverissa on mukana useita ihmisiä, jotka periaatteessa työskentelevät samassa kiinteistössä, mutta joko osallistuvat oman työpöytänsä äärestä erikseen tai sitten jopa kotoa tai työmatkalta käsin.)

Mitä kustannuksiin tulee, niin oikein toteutettuna etätyö / virtuaalityö ei lisää kustannuksia. Itse asiassa sille on laadittu business caseja, jotka perustuvat siihen, että siitä saadaan jonkin verran säästöä. Säästö ei ole tietenkään pääasia vaan toiminnan tehostuminen ja työntekijöille tasapainoisen elämän tarjoaminen. Mutta säästöä voidaan saada esimerkiksi kiinteistökustannuksista. Jos tietty %-osuus työntekijöistä tekee osittaista etätyötä, ei ole järkevää että jokaisella on oma työpiste toimistolla. Firma voi yksinkertaisesti leikata osan työpisteistä pois ja laittaa jäljelle jäävät pisteet vapaaseen kiertoon first come, first served -periaatteella.

Sinänsä hassu pikku yksityiskohta on, että jos työntekijä työskentelee toimistolla, PC:n käyttämän sähkön maksaa firma, mutta jos tämä työskentelee kotona, sähkön maksaa työntekijä itse. Toisaalta työntekijä säästää sekä aikaa että rahaa kun ei tarvitse ajaa työpaikalle. Havaintojen mukaan osa säästyneestä ajasta menee työnteon lisäämiseen ja osa kenties vapaa-aikaan. Molemmat osapuolet voittavat.

Pitkälle viety skenaario olisi sellainen, että toimistoa ei enää varsinaisesti ole vaan pelkkä palvelu- ja tapaamiskeskus. Työntekijät työskentelisivät periaatteessa etänä, mutta toisinaan kävisivät tapaamassa toisiaan kasvotusten toimistolla, joka muistuttaisi enemmän kahvilan ja kokoushuonerykelmän yhdistelmää.

Työnjohdolle asetettava vaatimus on ainoastaan, että osaa tarkastella saavutuksia käytetyn työpanoksen sijaan. Joissakin tehtävissä saavutukset ovat mitattavissa, toisissa ainoastaan epäsuorasti arvioitavissa. Mutta kyllä esimies jatkuvaa kontaktia ylläpitämällä tietää miten alainen tekee työnsä. Jos homma sujuu, niin miksi olisi ongelma että työntekijä ei ole koko ajan silmien alla valvottavana?

Näistä asioista on kirjoitettu paljon. Itsekin olen lukenut muutaman hyvän kirjan aiheesta. Kenties käytännönläheisin tähän moderniin paradigmaan perustuva opus lienee Lattanzi - Korhonen - Gopalakrishnan: Work Goes Mobile: Nokia's Lessons from the Leading Edge. Vaikka tämä on jo puoli vuosikymmentä vanha, se edustaa edelleen edistyksellisintä näkemystä aiheesta, sortumatta silti ylenmääräiseen hypetykseen. Kannattaa lukaista tämä.

R.Silfverberg · 13 Huhtikuu 2011

Myönnän että ennakkoluulojeni takana on että edustan sitä sukupolvea joka ei ole joutunut niin paljon tekemisiin ns kansainväliisten projektien kanssa jossa koko homma olisi saatu toimimaan kitkatta. Kitkaa syntyy kulttuurieroista, kielieroista jne en nyt lähde erittelemään. Jos nekin siivotaan pois niin se fyysinen etäisyys asettaa rajoitteita kanssa. Työpaikoissa, ainakin ne joissa olen ollut eivät asiat toimi niin kiteytyneesto vaan lähinnä mössömäisesti. Kärjistäen ne ihmiset joilla on mahdolisuus ja halua saada aikaan jotain tulevat töihin klo 0700 ja lähtevät 1900. Muut siinä väliltä. jos kaikki hajautettaisiin ja pistettäisiin tekemään töitä johtojen päässä niin hommasta ei tulisi mitään tai ainakin tuottavuus tippuisi hommaa opeteltaessa.

Voi olla että 20-30 vuoden päästä kun sinun ikäiset ja nuoremmat päättävät kaikista asioista työelämässä niin asia on toisin. Mutta silti on paljon sellaisia töitä ja tehtäviä varsinkin ns julkisella sektorilla jossa oma rauhallinen työpiste ja esimies joka on jämäkkä ja opastava on edellytys sujuvalle työlle ja että tuloksia syntyy. Kaikki ihmiset eivät ole luotuja sellaiseen yrittäjämäiseen paahtamiseen vaan jotkut haluavat todellakin vain säännölliset työajat, kahvi ja lounastauot ja konttorin mielellään kaupungin keskustassa jossa voi tavata kavereita työpäivän jälkeen erlaisten aktiviteeettien puitteissa jne.

t. Rainer

janihyvarinen · 13 Huhtikuu 2011

R.Silfverberg sanoi:
Työpaikoissa, ainakin ne joissa olen ollut eivät asiat toimi niin kiteytyneesto vaan lähinnä mössömäisesti. Kärjistäen ne ihmiset joilla on mahdolisuus ja halua saada aikaan jotain tulevat töihin klo 0700 ja lähtevät 1900. Muut siinä väliltä. jos kaikki hajautettaisiin ja pistettäisiin tekemään töitä johtojen päässä niin hommasta ei tulisi mitään tai ainakin tuottavuus tippuisi hommaa opeteltaessa.

Mielenkiintoinen luonnehdinta. Mitenköhän suuri osa työpaikoista on tällaisia jähmeästi toimivia? Ja kuinka moni on sellainen vielä 10 vuoden kuluttua?

R.Silfverberg sanoi:
Voi olla että 20-30 vuoden päästä kun sinun ikäiset ja nuoremmat päättävät kaikista asioista työelämässä niin asia on toisin. Mutta silti on paljon sellaisia töitä ja tehtäviä varsinkin ns julkisella sektorilla jossa oma rauhallinen työpiste ja esimies joka on jämäkkä ja opastava on edellytys sujuvalle työlle ja että tuloksia syntyy. Kaikki ihmiset eivät ole luotuja sellaiseen yrittäjämäiseen paahtamiseen vaan jotkut haluavat todellakin vain säännölliset työajat, kahvi ja lounastauot ja konttorin mielellään kaupungin keskustassa jossa voi tavata kavereita työpäivän jälkeen erlaisten aktiviteeettien puitteissa jne.

Voi kuule... 30 vuoden päästä meikäläinen on jo eläkkeellä.

20 vuoden päästä en sentään todennäköisesti vielä, mutta eiköhän nuoremmat ole menneet jo ohi, kun joskus tuntuvat menevän jo nyt.

Jos julkisen sektorin toimintaa halutaan tehostaa, niin oikeastaan juuri tuohon pitäisi puuttua. En halua että verovaroillani istutaan jossain työpöydän takana verkkaisesti siirtelemässä papereita ja siemailemassa kahvikupposia. Pitäisi juosta ja saada aikaan...! Ihan kuin yksityissektorilla. Ei meillä ole varaa tehottomaan julkiseen sektoriin.

Mutta tulihan se sieltä: elämänlaatuun ja valintoihin liittyvät asiat painavat niilläkin jotka haluavat tehdä töitä fyysisesti toimistolla. Se on vähän kuin päivähoitopaikka.

Eikä siinä ole mitään pahaa. Pystyy keskittymään työntekoon, kun joku muu pyörittää rutiineja ympärillä.

Mutta eiköhän se niin ole, että paras tilanne on jos on valinnanvaraa toimia kuten itse haluaa ja miten kulloinkin sattuu haluamaan.

hylje · 13 Huhtikuu 2011

Tästä päästään kätevästi siihen, mitä työllistämisellä ylipäätään halutaan saada aikaan. Kun työllistetään työllistämisen vuoksi, syntyy suojatöitä. Suojatöitä pitäisi tarjota vähävastuullisilla työpisteillä. Jos suojatöitä siis pitää tarjota. Suojatyöt laitostavat ja laitostuminen laiskistaa. Ei niillä rahkeilla tehdä, vielä vähemmän tärkeitä päätöksiä. Mukavasti harrastetaan konttorin sosiaalisia leikkejä kahvitaukojen väleillä.

Nykyinen palkkauslainsäädäntö tekee ikävä kyllä myös yksityisten alojen työpaikoistakin helposti alustoja suojatöille. Tekeminen kärsii, kun mukana on laitostuneita työkavereita jotka eivät viitsi tehdä.

Etätyö liittyy tekemiseen siinä, että sillä pitäisi mahdollistaa lähes yhtä tehokas yhteistyö kuin yhteisessä tilassa oleminen. Mukaanlukien tekemisen motivaatio: koti on vapaa-ajan käytön vuoksi ristiriitainen paikka työtehon kannalta, mutta useammasta eri haarakonttorista voidaan tehokkaalla etäpalaverilla kerätä niitä jotka tekevät. Konttoreihin saa paitsi tarpeellisen kaluston, myös riittävät tietoliikenneyhteydet monipuoliseen ja tehokkaaseen etätyöhön.

Konttori tulee olemaan hyödyllinen pitkään. Konttori kannattaa sijoittaa mielummin isoon kaupunkiin, koska etäyhteyksillä on hankala löytää ja solmia yhteistyötä muiden yritysten kanssa, ja konttorissa yleinen korkeakoulutettu työntekijä sitäpaitsi tyypillisesti arvostaa ison kaupungin palveluja työn ohessa, sitä edeltäen ja sen jälkeen. Kaupungin absoluuttista kokoa tärkeämpää on tietenkin olemassaolevan työvoiman sijainti sekä saatavilla olevan liiketilan tarkempi sijainti ja hinta, pikkukaupunki lienee usein kilpailukykyinen.

hmikko · 13 Huhtikuu 2011

janihyvarinen sanoi:
Pitäisi juosta ja saada aikaan...!

Juu ei. Olen oikeasti nähnyt ihmisiä, jotka työteliäitä näyttääkseen juoksevat pitkin konttorin käytäviä. Näille pitäis antaa potkut heti pölkkypäisyydestä.

janihyvarinen · 13 Huhtikuu 2011

hmikko sanoi:
Juu ei. Olen oikeasti nähnyt ihmisiä, jotka työteliäitä näyttääkseen juoksevat pitkin konttorin käytäviä. Näille pitäis antaa potkut heti pölkkypäisyydestä.

Heh. Joskus nuorempana taisin itsekin kärsimättömänä ihmisenä pistää juoksuksi toimiston printterillä käydessä. Se kun oli yleensä viereisessä rapussa toimistotarvikevaraston yhteydessä ja matkaa oli jonkin verran. Yleensä näin tosin vain ilta-aikaan kun väkeä oli niukasti paikalla. Päivällä oli vaara kirjaimellisesti törmätä johonkuhun joka yllättäen tulisi huoneensa ovesta ulos...

Mutta juoksemisella tarkoitin siis vertauskuvallisesti sitä, että työtä pitäisi paiskia tarmokkaasti myös julkisella sektorilla.

Mikle · 13 Huhtikuu 2011

Vs: Östersundomin metro pikaraitiotieksi?

Tätä mielenkiintoista keskustelua seuranneena tuli mieleeni joitakin kommentteja:

Tietoliikenneyhteydet todellakin ovat mahdollistaneet aiempaa tehokkaamman etätyön ja jopa poistaneet tarvetta työskennellä fyysisesti tietyssä pisteessä. Aivan kuten janihyvarinen on kirjoittanutkin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä etätyöhän on vahvasti ala – ja tehtäväkohtainen juttu enkä ainakaan minä julistaisi sen perusteella muutosta ihmisten keskittymiseen tietyille seuduille. Etätyömahdollisuudet lisääntyvät, mutta eivät kokonaan poista ”lähityön” tarvetta kuin hyvin hyvin harvoissa tapauksissa (työtehtävissä).
Omasta kaveripiiristäni tiedän pari kaveria, jotka tekevät nykyisin näitä etätöitä. Toisella on parina päivänä viikossa etää ollen loput työpäivät ”konttorilla” ja toinen työskentelee jatkuvasti kotona. Itseasiassa hänen työnantajallaan ei ole minkäänlaista toimipistettä Suomessa. Molempien kavereiden toimiala on telekommunikaatio. Heidän käsityksensä etätyöstä poikkeavat toisistaan; jatkuvasti kotona työskentelevä on onnellinen järjestelystä ja sanoo saavansa enemmän aikaan kotoa tehden kun taas pari etäpäivää tekevä kaveri pitää noita päiviä enemmän tai vähemmän vapaapäivinä..

Pikemminkin itselläni on käsitys, että noin yleisesti työsuhdenetit ja puhelimet ovat lisänneet ihmisten sidonnaisuutta töihinsä vapaalla. Siis sen lisäksi, että käydään työpaikalla ihan fyysisestikin. ”Kun sulla on se läpppäri niin viittikkö vilasta mun exceliä?”
Yhä useampi tulee kotona lukaisseeksi työsähköpostit alkuun ”siinä sivussa” ja kiireellisiin maileihin jopa rustaavat vapailla vastauksia. ”Sori kun mä nyt sunnuntaina häiriten, mutta...”
Sitten työyhteisö alkaa olettaa, että email tavoittaa jäsenensä jatkuvasti ja tärkeitäkin posteja sinkoaa ihmeellisiin vuorokauden aikoihin tietysti urgenttina. Tämä tietenkin on lyhyellä tähtäimellä itse työn kannalta myönteinen asia, mutta työntekijöiden kannalta se ei todellakaan ole sitä vaikka nämä olettavat toistensa vastaavan vapaa-aikoina lähettämiinsä posteihin. Siis mikä ihmeen oravanpyörä?

Itselläni on myös kokemusta ns.ei-toivotusta etätyöstä ja tiedän etten ole suinkaan ainoa. Puhelin kun saattaa soida lähes mihin kellonaikaan tahansa ja kun työpaikan numeroista tulevat puhelut vapaa-aikana tarkoittavat vain jotain sillä hetkellä päällä olevaa vakavaa ongelmaa. Ja ongelmahan voi olla mitä vain jonkun järjestelmän kaatumisesta vaikka onnettomuuteen. Mitä myöhemmin puhelu tulee, sitä enemmän tilanne työyksikössä on amerikkalaisella sotilasslangilla ilmaistuna SNAFU. Puhelimen sulkeminen siis ei auta mitään, koska ongelma olisi käsillä viimeistään seuraavana aamuna ja toisaalta monessa työpaikassa työpaikassa toimintaa on 24/7, joten ongelman vaikutukset alkavat heijastua välittömästi kellonajasta riippumatta. Joissakin tällaisissa tapauksissa tämä pakko-etätyö sitten muuttuu varmasti monella työntekijällä hetkessä lähityöksi, kun hän hyppää autoon ja karauttaa työpaikalle vaikka kello olisi 00:30. Vaikkei hänellä ongelmatilanteen ratkaisuun olisikaan vaikutusta, hänen silti oletetaan ottavan osaa tilanteen koordinoimiseen. Typerää, kyllä.
Tällaiset kaverit siis voivat hyvin käydä uuden tekniikan mahdollistamia palavereita kukin kotoaan, mutta toisella hetkellä täytyy olla hyvinkin läsnä ihan oikeassa tuotantolaitoksessa pähkimässä, että mitäs nyt tehdään. Siinä ei paljon paina se, onko kirjoituspöytä makuuhuoneessa vai olohuoneessa vaiko ehkä molemmissa.
No, ammatinvalintakysymyksiähän nuo..

janihyvarinen sanoi:
Mitä todistusaineistoa löytyy sen väitteen tueksi, että keskittyminen jatkuu kiihtyvästi? Kysyn vaan kun arkihavaintoni omista työympyröistä osoittavat toista.

Nämä todellakin ovat täysin ala -ja tehtäväkohtaisia työympyröistä riippuen. Edellä joitakin omia havaintoja ja kokemuksia työelämästä, tosin varmaankin aivan eri aloilta kuin sinulla. En usko oman tuntuman perusteella parantuvien etätyömahdollisuuksien muuttavan ihmisten keskittymistä samoille alueille tai muuttavan kulkemisiaan kuin vähäisissä määrin. Jos olisin joskus työskennellyt jollakin etätyölle soveltumammalla alalla, käsitykseni varmaan olisi toinen ainakin osittain. Etätyömahdollisuus on kuitenkin tuottavuutta lisäävä ja oikein toteutettuna työntekijääkin palveleva tapa työskennellä, muttei se poista isossa mittakaavassa työssäkäyntitarvetta tulevaisuudessakaan.

---------- Viesti lisätty kello 23:01 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 22:21 ----------

hylje sanoi:
Kun työllistetään työllistämisen vuoksi, syntyy suojatöitä. Suojatöitä pitäisi tarjota vähävastuullisilla työpisteillä.

Pakko kysyä, että minkälaisia töitä ovat nämä vähävastuulliset työt?:smile:
Kaikki työ on arvokasta ja työllistäminen Suomessa niin kallista, että turhaa työtehtävää ei ihan heti tule mieleeni. Se ei toki sulje pois sitä, etteikö sellaisia töitä olisi.

hylje sanoi:
Nykyinen palkkauslainsäädäntö tekee ikävä kyllä myös yksityisten alojen työpaikoistakin helposti alustoja suojatöille. Tekeminen kärsii, kun mukana on laitostuneita työkavereita jotka eivät viitsi tehdä.

Minun mielestäni trendi pikemminkin on ollut se, että rekrytointien onnistumiseksi uhrataan isoissakn yrityksissä paljon paukkuja siis rekrytointipäätösten tekijöiden työaikaa ja rahaa. Pienelle yritykselle epäonnistunut rekrytointi voi olla jopa firman olemassaolonkin kannalta ratkaiseva, mutta isossakin puljussa ammattisairastajat ja vapaa-matkustajat halvaannuttavat toimintaa ja närästävät asiansa kunnialla hoitavia työkavereita. Näiden suhteen on menty aikanaan metsään joko tekemällä alkujaan vääriä rekrytointeja, eikä ole korjattu väärää rekrytointia koeajan puitteissa ja/tai esimiestyö on ollut sekin laitostunutta ja huonoa. Toisaalta, onhan se valitettavasti joskus niinkin, että vätys on vätys eikä muuksi muutu. Moni firma onkin noin viimeisen viiden vuoden kuluessa herännyt tähän ongelmaan ja erilaisia työkyvyn ylläpito-ohjelmia on kehitetty. Nämä ohjelmat sitten ovat herättäneet närää siellä, johon kalikka on kalahtanut. Eli näissä laitostuneissa työntekijöissä ehkä myös johtoportaassa.
Ratkaiseva kysymys on kuitenkin myös työnantajan kannalta työntekijöiden viihtyminen töissään. Jos työtä yritetään pakkotahdittaa tai erilaisten kikkojen kautta työsopimusten ehtoja heikentää tuottavuuden nimissä, ampuu se työnantajaa ennemmin tai myöhemmin itseään jalkaan. Yleensä ennemmin. Hyvät työntekijät joko äänestävät jaloillaan tai "ovat tekevinään töitä, koska firma on maksavinaan palkkaa.."

hylje · 14 Huhtikuu 2011

Vs: Östersundomin metro pikaraitiotieksi?

Mikle sanoi:
Pakko kysyä, että minkälaisia töitä ovat nämä vähävastuulliset työt?:smile:
Kaikki työ on arvokasta ja työllistäminen Suomessa niin kallista, että turhaa työtehtävää ei ihan heti tule mieleeni. Se ei toki sulje pois sitä, etteikö sellaisia töitä olisi.

En tiedä, koska en pidä suojatöiden tarjoamista mukamas oikeina töinä kovin mielekkäänä.

Mikle sanoi:
Minun mielestäni trendi pikemminkin on ollut se, että rekrytointien onnistumiseksi uhrataan isoissakn yrityksissä paljon paukkuja siis rekrytointipäätösten tekijöiden työaikaa ja rahaa. Pienelle yritykselle epäonnistunut rekrytointi voi olla jopa firman olemassaolonkin kannalta ratkaiseva, mutta isossakin puljussa ammattisairastajat ja vapaa-matkustajat halvaannuttavat toimintaa ja närästävät asiansa kunnialla hoitavia työkavereita. Näiden suhteen on menty aikanaan metsään joko tekemällä alkujaan vääriä rekrytointeja, eikä ole korjattu väärää rekrytointia koeajan puitteissa ja/tai esimiestyö on ollut sekin laitostunutta ja huonoa. Toisaalta, onhan se valitettavasti joskus niinkin, että vätys on vätys eikä muuksi muutu. Moni firma onkin noin viimeisen viiden vuoden kuluessa herännyt tähän ongelmaan ja erilaisia työkyvyn ylläpito-ohjelmia on kehitetty. Nämä ohjelmat sitten ovat herättäneet närää siellä, johon kalikka on kalahtanut. Eli näissä laitostuneissa työntekijöissä ehkä myös johtoportaassa.
Ratkaiseva kysymys on kuitenkin myös työnantajan kannalta työntekijöiden viihtyminen töissään. Jos työtä yritetään pakkotahdittaa tai erilaisten kikkojen kautta työsopimusten ehtoja heikentää tuottavuuden nimissä, ampuu se työnantajaa ennemmin tai myöhemmin itseään jalkaan. Yleensä ennemmin. Hyvät työntekijät joko äänestävät jaloillaan tai "ovat tekevinään töitä, koska firma on maksavinaan palkkaa.."

Rekrytoinnin keskeinen ongelma on nimenomaan konsepti siitä, että työpaikka on yksipuolisesti naimisissa työntekijän kanssa. Kokemattomat (nuoriso) ja vähätehoiset (eläkeläiset, liikuntarajoitteiset, kehitysvammaiset) työntekijät ovat rahallinen itsemurha yritykselle kuin yritykselle. Minimipalkka estää epäoptimaalisen työntekijän palkkaamisen saadun hyödyn mukaan. Työmarkkinat ovat käytännössä yksinomaan kokeneen, työikäisen ja työkykyisen ihmisen hallussa.

Tähän massiiviseen epäkohtaan on yksinkertaisia ratkaisuja, mutta niiden sanominen ääneen menisi politikoinniksi. Politikointia lähinnä siinä, että moni Suomessa itsestään selvänä itseään pitävä organisaatio (=suojatyötä) kävisi samalla täysin tarpeettomaksi. Sitäpaitsi ratkaisut ovat paljon vakuuttavampia itse oivallettuna.

Kani · 14 Huhtikuu 2011

Suomalaisessa etätyökeskustelussa tuntuu aina tihkuvan pieni huoli siitä, että keskittyminen hidastuu, kun ihmiset saavat tekniikan avulla entistä enemmän valita, missä haluavat elämäänsä elää. Eli paljastuu, että ihminen ei välttämättä tarvitsekaan keskittymistä, vaan koneisto. Koneistoa edustavat ihmisethän ovat väittäneet, että kaikki keskittyminen tapahtuu ihmisten omasta halusta, eikä vaihtoehtoista kehitystä pidä poliittisesti tukea.

Kuten janihyvarinen sanoo, kasvavaa kysyntää työn paikkasidonnaisuuden vähenemiseen on, ja silloin kun on kysyntää, niin myös ajan mittaan tapahtuu. On totta, että kymmenessä vuodessa ei maailma koskaan voi muuttua kovin paljon, mutta tässä asiassa se on muuttunut melkoisesti. Kymmenen vuotta sitten en tuntenut juuri ketään, joka ei kävisi töissä istuen siellä fyysisesti kahdeksan tuntia päivässä. Nyt yksi ja toinen tuttu on työaikana kuka missäkin, kuten itsekin Etelä-Savon maaseudulla osan viikosta hoitamassa pääkaupunkiseutulaisen kansainvälisen yrityksen asioita. Tällainen ei samassa yrityksessä kymmenen vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan.

Niiden lisäksi, jotka jo elävät näin, on tuttavapiirissä huomattava määrä ihmisiä, jotka haluaisivat siirtää osan tai kaiken työstään etätyöksi. Potentiaali on siis oikeasti merkittävä, ja toteutuessaan se voi muuttaa koko yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, johon tähän asti ei ole kuljettu. On merkittävää, jos 1900-lukulainen ajatus ihmisten matkustamisesta koneiston tarjoaman työn perässä kääntyy pienin askelin ihmiskeskeisempään suuntaan.

Antero Alku · 14 Huhtikuu 2011

Kani sanoi:
Niiden lisäksi, jotka jo elävät näin, on tuttavapiirissä huomattava määrä ihmisiä, jotka haluaisivat siirtää osan tai kaiken työstään etätyöksi. Potentiaali on siis oikeasti merkittävä, ja toteutuessaan se voi muuttaa koko yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, johon tähän asti ei ole kuljettu.

Kun ymmärretään, että ”etätyö” ei tarkoita sitä, että palkansaaja saa jäädä kotiin, huomataan, että maailma on jo täynnä etätyötä. Sitä on se, kun USA:lainen softatalo teettää koodausta Intiassa, suomalainen konsultti käy asiakkaansa luona vain muutaman kerran ja tekee työnsä jossain ihan muualla kuin asiakkaan toimipisteessä tai kun japanilainen autotehdas kokoaa autoja osista, joita valmistavat yhden perheen yritykset ties missä kaukana kokoonpanotehtaasta.

Ihmisten keskittyminen kaupunkeihin johtui joskus esim. siitä, että kaupungissa oli tarjolla toimeentuloa, koska kaupunkiin keskittyivät tehtaat ja hallinto. Nyt on jo toisin. Kaupunkien liepeillä on pääkonttori kun tehdas on satojen kilometrien päässä, ja itse kaupungissa on hallintoa (ml. rahan vallan hallintoa, eli mm. pankkeja). Mutta tärkeämpää on, että kaupungissa on palveluita ja viihdettä, siis sellaista vapaa-ajan viettoa, joka perustuu toisten ihmisten tapaamiseen.

Vapaa-ajan merkityksen näkee myös liikkumisen kehityksestä. Alle 1/3 liikkumisesta tehdään työn tähden. Siis ei työ kaupunkia kokoa, vaan vapaa-aika. Toisille työpaikkakin on sitä. Siellä on tärkeä päästä tekemisiin muiden ihmisten kanssa. Useinhan työ on sellaista, joka tehdään yksin. Ja jotta aika käytettäsiin ”tehokkaasti” eli tekemällä nimenomaan työtä, pitäisikin maksimoida yksinolo ryhmässä. Kolkko esimerkki tästä on työleiri: vartijan tehtävä on huolehtia siitä, etteivät vangit seurustele vaan keskittyvät ja tekevät vain oman työnsä.

Tilastoista täytyy aina ymmärtää, ettei tärkeätä ole se, että jotain tapahtuu samaan aikaan, vaan onko tapahtumilla syy-yhteys. Visionäärit ja ne, jotka onnistuvat luomaan uutta, ymmärtävät syy-yhteydet ja sulkevat silmänsä harhaan johtavilta tilastoilta.

Antero

R.Silfverberg · 14 Huhtikuu 2011

Kani sanoi:
Niiden lisäksi, jotka jo elävät näin, on tuttavapiirissä huomattava määrä ihmisiä, jotka haluaisivat siirtää osan tai kaiken työstään etätyöksi. Potentiaali on siis oikeasti merkittävä, ja toteutuessaan se voi muuttaa koko yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, johon tähän asti ei ole kuljettu. On merkittävää, jos 1900-lukulainen ajatus ihmisten matkustamisesta koneiston tarjoaman työn perässä kääntyy pienin askelin ihmiskeskeisempään suuntaan.

Minun täytyy valitettavasti todeta että etätyö, jos se yleistyisi em kuvatulle tavalla niin se huonontaa joukkoliikenteen palveluja. Ainakin Suomessa. Jos jossain 10 miljoonan asukkaan Suur-Lontoossa 1 miljoona tekee etätyötä, niin se ei näy missään, mutta jos yhden miljoonan Suur-Helsingissä 100.000 tekee, niin se taroittaa että jos päivittäin joukkoliikennettä käyttää 300.000, niin heistä potentiaalisia etätyötekijöitä olisi 50.000 niin se on aika iso kakku. Joka kuudes vuoro jätettäsiiin ajamatta. Ja melko varmaa olisi että etätyön tekijöt asuisivat suur-Helsingin laitamien omakotialueilla, joissa muutenkin joukkoliikennepalvelut ovat huonommat kuin muualla. Se tarkoittaisi linjojen karsimista. JLF:läisenä en periaatteessa haaveile etätyömahdollisuuskista, mutta Volvo- , Volkswagen ja Skoda-omistajien foorumilla asialla lienee vakiokannattajansa.

t. Rainer

---------- Viesti lisätty kello 14:09 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:03 ----------

Antero Alku sanoi:
Vapaa-ajan merkityksen näkee myös liikkumisen kehityksestä. Alle 1/3 liikkumisesta tehdään työn tähden. Siis ei työ kaupunkia kokoa, vaan vapaa-aika. Toisille työpaikkakin on sitä. Siellä on tärkeä päästä tekemisiin muiden ihmisten kanssa. Useinhan työ on sellaista, joka tehdään yksin. Ja jotta aika käytettäsiin ”tehokkaasti” eli tekemällä nimenomaan työtä, pitäisikin maksimoida yksinolo ryhmässä. Kolkko esimerkki tästä on työleiri: vartijan tehtävä on huolehtia siitä, etteivät vangit seurustele vaan keskittyvät ja tekevät vain oman työnsä.

Tilastoista täytyy aina ymmärtää, ettei tärkeätä ole se, että jotain tapahtuu samaan aikaan, vaan onko tapahtumilla syy-yhteys. Visionäärit ja ne, jotka onnistuvat luomaan uutta, ymmärtävät syy-yhteydet ja sulkevat silmänsä harhaan johtavilta tilastoilta.

Tuohon mulla ei ole oikeastaan lisättävää. Mutta jotenkin tuntuu siltä että suurin osa niistä jotka haluavat tehdä etätöitä ovat valinneet sellaiset harrastuksetkin johon ei joukkoliikennettä tarvita. Tai sitten ovat ns sohvaperunoita, vuokraavat DVD:n ennemmin kuin että lähtevät elokuviin tai teatteriin.

t. Rainer

janihyvarinen · 15 Huhtikuu 2011

R.Silfverberg sanoi:
Minun täytyy valitettavasti todeta että etätyö, jos se yleistyisi em kuvatulle tavalla niin se huonontaa joukkoliikenteen palveluja. Ainakin Suomessa. Jos jossain 10 miljoonan asukkaan Suur-Lontoossa 1 miljoona tekee etätyötä, niin se ei näy missään, mutta jos yhden miljoonan Suur-Helsingissä 100.000 tekee, niin se taroittaa että jos päivittäin joukkoliikennettä käyttää 300.000, niin heistä potentiaalisia etätyötekijöitä olisi 50.000 niin se on aika iso kakku. Joka kuudes vuoro jätettäsiiin ajamatta. Ja melko varmaa olisi että etätyön tekijöt asuisivat suur-Helsingin laitamien omakotialueilla, joissa muutenkin joukkoliikennepalvelut ovat huonommat kuin muualla.

Missaat nyt sen pointin, että perinteinen työmatkaliikenne on ruuhkaliikennettä, jossa vuorotarjonnan harveneminen tuskin on ongelma. Ongelma on pikemminkin se, että lyhyttä ruuhkapiikkiä varten tarvitaan hirveästi resursseja, jotka ovat turhan panttina muina aikoina. Jos siis ruuhkaliikenteestä katoaa yhtäkkiä vaikka 50 000 ihmistä, niin sehän tasaa kapasiteettitarvetta päivän sisällä. Päästään eroon kalliista normaalin perusvuorotarjonnan päälle tulevista ruuhkavuoroista. Minusta tämä kuulostaa terveeltä kehityssuunnalta joukkoliikenteen näkökulmasta.

Ja miksi muuten etätyöntekijät asuisivat omakotipelloilla? Eiköhän aika moni ole valinnut tuon asumismuodon kompromissina kaupungin (suhteelliselle) läheisyydelle verrattuna maaseudun rauhaan. Jos päästään eroon päivittäisestä työmatkailusta, voidaan asuinpaikka valita vapaa-ajan tarpeiden mukaan. Vapaa-aikaa ajatellen omakotitalo pellolla ei ole välttämättä ideaali vaan miellyttävämpää voisi olla asua hieman pienemmän kaupungin keskustan tuntumassa, palvelujen lähellä, isossa avarassa ja suhteellisen edullisessa asunnossa. Tilaahan omakotitaloista kai lähinnä haetaan?

R.Silfverberg sanoi:
Mutta jotenkin tuntuu siltä että suurin osa niistä jotka haluavat tehdä etätöitä ovat valinneet sellaiset harrastuksetkin johon ei joukkoliikennettä tarvita. Tai sitten ovat ns sohvaperunoita, vuokraavat DVD:n ennemmin kuin että lähtevät elokuviin tai teatteriin.

No onpas taas stereotypia. Omalta osalta voin sanoa, että vaikka teen pääosin etätyötä, en halua eristäytyä minnekään pellolle tai maaseudun "rauhaan". Haluan asua mahdollisimman lähellä keskustaa, hyvien yhteyksien varrella ja tietysti riittävän väljästi. Tällä hetkellä sopiva kompromissi on löytynyt. Vaikka minulla ei ole varsinaisia kodin ulkopuolisia harrastuksia, se ei johdu millään lailla etätyöstä. Vaikka teen päivän töitä kotona, hilppaisen varsin mielelläni keskustaan ostoksille, hakemaan noutoruokaa (yleensä sushia itselle, intialaista vaimolle) tai muuten vaan. (Elokuvissakin kävimme erittäin mielellään vaimon kanssa ennen lapsen syntymää. Nyt ei ole juuri päässyt kun lapsenvahtia on hankala löytää.) Viime aikoina olen kulkenut enemmän bussilla, kun kerran auto meni rikki tuossa kolmisen viikkoa sitten.

R.Silfverberg · 15 Huhtikuu 2011

janihyvarinen sanoi:
Missaat nyt sen pointin, että perinteinen työmatkaliikenne on ruuhkaliikennettä, jossa vuorotarjonnan harveneminen tuskin on ongelma. Ongelma on pikemminkin se, että lyhyttä ruuhkapiikkiä varten tarvitaan hirveästi resursseja, jotka ovat turhan panttina muina aikoina. Jos siis ruuhkaliikenteestä katoaa yhtäkkiä vaikka 50 000 ihmistä, niin sehän tasaa kapasiteettitarvetta päivän sisällä. Päästään eroon kalliista normaalin perusvuorotarjonnan päälle tulevista ruuhkavuoroista. Minusta tämä kuulostaa terveeltä kehityssuunnalta joukkoliikenteen näkökulmasta.

Se ehkä sitoisi vähemmän kalustoa mutta käytännössä etätyö on useimpien kohdalla vaihtoehto autoilulle. On kuitenkin iso joukko ihmisiöä jotka eivät pysty tekemään etätyötä, esim kaupan, palvelualan ja terveydenhoitoalan. Heillä on aika kiinteät työajat ja se aiheuttaa työmatkaruuhkia ja joukkoliikenteen kuormitushuippuja. Etätyön tekijät ovat vain pois siitä potentiaalista joka saataisin ehkä muuten pysymään kaupungissa jos joukkoliikenne toimisi hyvin ja asuminen olisi kohtuuhintista (utopiaa?)

janihyvarinen sanoi:
Ja miksi muuten etätyöntekijät asuisivat omakotipelloilla? Eiköhän aika moni ole valinnut tuon asumismuodon kompromissina kaupungin (suhteelliselle) läheisyydelle verrattuna maaseudun rauhaan. Jos päästään eroon päivittäisestä työmatkailusta, voidaan asuinpaikka valita vapaa-ajan tarpeiden mukaan. Vapaa-aikaa ajatellen omakotitalo pellolla ei ole välttämättä ideaali vaan miellyttävämpää voisi olla asua hieman pienemmän kaupungin keskustan tuntumassa, palvelujen lähellä, isossa avarassa ja suhteellisen edullisessa asunnossa. Tilaahan omakotitaloista kai lähinnä haetaan?

Jos etätyö yleistyisi niin se johtaisi kaupunkirakenten hajaantumiseen tavalla tai toisella. Enemmistön kohdalla se tarkoittaisi omakotitaloa pellolla, vanhempien ja korkeammassa asemassa olevien kohdalla sitä että asutaan kokonaan maaseudulla jossain vanhassa kartanossa tai kokonaan toisessa kaupungissa, osassa tapauksia ulkomailla, veroparatiisimaissa tms. Tietysti kansainvälisten suuryritysten johtajat asuvat jo nyt missä huvittaa mutta ajattele jos vaikka keskisuuren suomalaisen teollisuusyrityksen johto asuisi koko vuoden jossain Costa del Solilla tai Phuketissa ja lentäisi kerran viikossa Suomeen. Hirveän ekologistako? Mutta ovat etätyömahdollisuudeet johtaneet siihenkiin että osa töistä tehdään Intiassa ja pikkupomot käyvät aina siellä. Eli loppujen lopuksi jos rehellistä mielipidetä kysyy minulta, niin etätyötä pitäisi verottaa jos se johtaa sellaisiin ilmiöihin että se lisää pitkien matkojen matkustamista.

t. Rainer

Kani · 15 Huhtikuu 2011

En osaa ajatella mitään liikkumista itsetarkoituksena, en myöskään joukkoliikennettä. Vaikea on myös ymmärtää, että meitä etätyön tekijöitä syyllistetään epäekologisuuden takia. Jos emme tiettyinä päivinä viikossa liiku mihinkään, se ei voi olla ympäristöä tuhoavaa. Turhan liikkumisen vähentäminen on yleisesti hyväksytty keino mm. ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Turhien liikkujien vähentäminen pienentää myös ruuhkia ja parantaa elinympäristöä. Etätyötä tekevä voi olla myös autoton ja joukkoliikenteen käyttäjä. Ja kuten janihyvarinen sanoo, joukkoliikenteen järjestämiselle on vain eduksi, jos kysyntäpiikit tasoittuvat. Siihen suuntaan vie myös väestön ikääntyminen, joka lisää keskipäivän kysyntää.

En myöskään tavoita pointtia, miten etätyötä tehtäisiin lähinnä jostain kaukaisesta kartanosta, kun sitä voi yhtä hyvin tehdä, vaikka työpaikka näkyisi kodin ikkunasta. En aisti tässä muuta kuin jotain kummallista primitiivistä kateutta etätyötä ja ihmisten luonnollista yksilöllisyyttä kohtaan. Ei kai ihmiselämän tarkoitus ole järjestelmä, vaan ihminen, ja ihmisen etu voi olla myös järjestelmän etu.

R.Silfverberg · 15 Huhtikuu 2011

Kani sanoi:
En myöskään tavoita pointtia, miten etätyötä tehtäisiin lähinnä jostain kaukaisesta kartanosta, kun sitä voi yhtä hyvin tehdä, vaikka työpaikka näkyisi kodin ikkunasta. En aisti tässä muuta kuin jotain kummallista primitiivistä kateutta etätyötä ja ihmisten luonnollista yksilöllisyyttä kohtaan. Ei kai ihmiselämän tarkoitus ole järjestelmä, vaan ihminen, ja ihmisen etu voi olla myös järjestelmän etu.

Jos nyt tekee niin läheltä etätyötä että työpaika näkyy ikkunasta, niin mikä estää menemästä silloin työpaikalle töihin? Ja kuinka moni etätyön tekijöistä on sellaisessa asemassa että voi tehdä niin? Sellaiset tapaukset mielestäni ei ole oikeata etätyötä vaan jotain muuta. Kyllä minä käsitän etätyöllä sitä että tehdään nimenomaan etäisestä pisteestä, joko kotoa tai työantajan järjestämästä etäpisteestä töitä siksi että työmatka töihin on liian pitkä tai on joku muu fyysinen este kuten jokin sairaus tai vamma mikä estää menemästä työpaikalle .

t. Rainer