Etätyön vaikutus kaupunkirakenteeseen ja työmatkustukseen

Jos nyt tekee niin läheltä etätyötä että työpaika näkyy ikkunasta, niin mikä estää menemästä silloin työpaikalle töihin? Ja kuinka moni etätyön tekijöistä on sellaisessa asemassa että voi tehdä niin? Sellaiset tapaukset mielestäni ei ole oikeata etätyötä vaan jotain muuta. Kyllä minä käsitän etätyöllä sitä että tehdään nimenomaan etäisestä pisteestä, joko kotoa tai työantajan järjestämästä etäpisteestä töitä siksi että työmatka töihin on liian pitkä tai on joku muu fyysinen este kuten jokin sairaus tai vamma mikä estää menemästä työpaikalle .

No, minulla esimerkiksi on noin 5 km fyysiselle työpaikalle, mutta ei siellä ole mitään muuta kuin työpiste, josta käsin kävisin samat puhelin- ja nettipalaverit, jotka voin hoitaa kotoa yhtä hyvin. (Sikäli se muistuttaa päivähoitopaikkaa, että se on paikka jonne voi mennä ja missä on mahdollisuus saada ruokaa ruoka-aikana, tosin rahaa vastaan. Muuten eroja kotoa työskentelyyn ei juuri ole. No, ehkä nopeampi verkkoyhteys, mutta se ei käytännössä ratkaise mitään.)

Autolla tuo matka menee 10-15 minuutissa ruuhka-ajan ulkopuolella (ruuhka-aikana ennen Pirkkalan ohitusmoottoritien valmistumista meni pahimmillaan 50 min) ja bussilla voi laskea puolisen tuntia. Ei se ole ollenkaan mahdoton matka päivittäin kuljettavaksi. Mutta kotona työnteko on tehokkaampaa, koska ympäristö on rauhallinen.

Ei tarvitse myöskään pukeutua siististi vaan voi olla vanhoissa verkkareissa (ainakin niin pitkään kun PC-videoneuvottelut eivät yleisty -- huolestuttavaa kyllä, pari kertaa sellaisesta on ollut vähän oiretta) eli aamulla säästää aikaa, jonka voi käyttää vaikka rauhalliseen aamiaiseen ja lehdenlukuun, mikä energisoi työpäivää varten. Eikä ulos lähtö kovilla pakkasilla ole mitään herkkua muutenkaan.

Samoin lapsen vienti päiväkotiin on helpompaa jos ei välttämättä tarvitse väkisin raahautua keskustaan asti: niillähän on aika tiukat aikarajat eli klo 8.30 mennessä pitää olla päiväkodissa, jos haluaa aamiaista lapselle siellä, ja vastaavasti klo 17.00 mennessä on ehdottomasti haettava pois jos ei halua lastensuojelun asiakkaaksi. Ei sovi kauhean hyvin nykyisen työelämän rytmiin, eikä varsinkaan kun sidosryhmät ovat pääasiassa CET-aikavyöhykkeellä eli tunnin jäljessä Suomesta jo kellon mukaan ja toisen tunnin kulttuurisesti. Aikaisemmin työskentelinkin yleensä klo 10-18, mutta nyt päiväkodin rytmin vuoksi työpäivä jää (muita maita aikaisemmasta aloituksesta huolimatta) hiukan kesken, ja usein sitä täytyy jatkaa vähän aikaa erikseen illemmalla, jotta pysyy deadlineissa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjoitit Rainer, että etätyötä tekevät autoilijat omakotitaloissa ja murehdit, että se vähentää joukkoliikennettä. Ei sovi ihan yhteen.

Minun pointtini asiassa oli, että etätyö ja työmatkaliikenne eivät ole kaupunkirakenteen ja liikenteen haaste, koska 2/3 matkoista tehdään muun kuin työn tähden. Ja nykyään on se tilanne, että niissä muissa matkoissa jyrää auto. Jos halutaan vaikuttaa autoiluun, pitää pohtia ihan muuta kuin työmatkoja.

Kuten Janihyvärinen oikein totesi, työmatkailun väheneminen on ainoastaan eduksi joukkoliikenteelle. Kalliiksi joukkoliikenteen tekee kysynnän vaihtelu ja erityisesti yksisuuntaisuus. Ja se on pahimmillaan keskustakeskeisessä kaupunkirakenteessa, jossa ei ole työaikojen joustoja. Aamulla ajetaan kiireesti samaan aikaan töihin ja tyhjänä toiseen suuntan. Ja kohta varikolle odottamaan iltapäiväruuhkan alkua.

Työssäkäynti lisää myös tarvittavien rakennusten määrää. Ensin meillä on 35 m^2 asuntoa per asukas. Sitten 12 m^2 työpaikkaa. Moni toimistotyötä tarjoava firma suosii etätyötä säästääkseen vuokrakuluissa. On aloja, joilla toimistolla on työpisteitä vähemmän kuin työntekijöitä. Koska ei kannata pitää tyhjää tilaa työntekijöille, jotka ovat harvoin paikalla.

Kuten Kani kirjoitti, tavoite on kaikessa vähentää liikkumisen tarvetta. Erityisesti autolla liikkumisen tarvetta. Käytännössä on 50 vuotta lisätty liikkumisen tarvetta. Se on auto-, öljy- ja rakennusalalle eduksi. Ja USA:ssa alan firmat ovat edistäneet liikkumistarvetta määrätietoisesti kasvattaakseen markkinoitaan. Välillä se ainakin näyttää samalta myös täällä.

Antero
 
Kirjoitit Rainer, että etätyötä tekevät autoilijat omakotitaloissa ja murehdit, että se vähentää joukkoliikennettä. Ei sovi ihan yhteen.
..............

Kuten Kani kirjoitti, tavoite on kaikessa vähentää liikkumisen tarvetta. Erityisesti autolla liikkumisen tarvetta. Käytännössä on 50 vuotta lisätty liikkumisen tarvetta. Se on auto-, öljy- ja rakennusalalle eduksi. Ja USA:ssa alan firmat ovat edistäneet liikkumistarvetta määrätietoisesti kasvattaakseen markkinoitaan. Välillä se ainakin näyttää samalta myös täällä.

Pidän kiinni kannastani että oikeaa etätyötä on sellaista jota tehdään fyysisesti vähintään muutaman kymmenen kilometrien päässä työpaikaltaan ja että se on vaihtehto työmatkapendelöinnille. Vaikka etätyöstä varmaan on hyötyä silloin kun sitä tekevät tosi motivoituneet ammattilaiset ja jos se vähentää henkilöautoilua todellisuudessa, niin ok, mutta
harvaan asuttuun Suomen oloissa, jos se yleistyisi niin ettei juuri kenenkään tarvitsisi tulla joka aamu työpaikalleen, se heikentää joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Joidenkin mielestä sekin on hyvä asia mutta sen vaan sanon että vaikka joukkoliikennettä käytetään paljon vapaa-ajan matkoihinkin, niin pragmmaattisimmat politikot ja päättäjät eivät ainakaan haluaisi tukea sellaista joukkoliikennettä jolla ei tehdä työmatkoja. Lopputulos olisi Suomen amerikkalaistuminen, eli se että kaikilla työelämässä toimivilla on henkilökohtaisessa käytössään oleva auto. No niinhän asia käytännössä on jo nyt kehäkolmosen ulkopuolella ehkä pääradan vartta ja Tamperetta ja Turkua lukuunottamatta.

t. Rainer
 
Pidän kiinni kannastani että oikeaa etätyötä on sellaista jota tehdään fyysisesti vähintään muutaman kymmenen kilometrien päässä työpaikaltaan ja että se on vaihtehto työmatkapendelöinnille.

Kaikella kunnioituksella, mutta käsitteitä uudelleen määrittelemällä on mahdollista todistaa mikä tahansa väite todeksi. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä työelämän todellisuutta, josta olen puhunut.
 
Kaikella kunnioituksella, mutta käsitteitä uudelleen määrittelemällä on mahdollista todistaa mikä tahansa väite todeksi. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä työelämän todellisuutta, josta olen puhunut.

Se työelämän todellisuus, josta olet puhunut, on ollut monelle arkea jo kauan sitten. Oma äitini teki jo 80-luvulla silloiset työtehtävänsä kokonaan etänä. Silloin riitti piirustuspöytä, puhelin ja postilaitos. Itse tein ensimmäiset kesätyöni etänä 90-luvulla. Tietokone ja sähköposti. Sittemmin olen voinut hoitaa suurimman osan työtehtävistäni etänä jokaisessa työssäni.

Tämän etätyöonnelan kanssa vain on pahasti ristiriidassa se, että matkapäiviä tuppaa kertymään ja muutto pk-seudulta pienempään keskukseen on täysin poissuljettu vaihtoehto. Elämä Helsinkiä pienemmässä taajamassa olisi työn vuoksi liian vaikeaa ja lisäksi olisi väärä lounas-, kahvi-, illallis- ja illanviettoseura. Tässä on kuitenkin tarkoitus pysyä työelämässä, ehkä edetäkin jonnekin.

Optimisti tietysti ajattelee, että josko paljon koohkattu sosiaalinen media vihdoin vapauttaisi meidät paikasta. Realisti näkee, että koohkattu on aiemminkin.
 
Tämän etätyöonnelan kanssa vain on pahasti ristiriidassa se, että matkapäiviä tuppaa kertymään ja muutto pk-seudulta pienempään keskukseen on täysin poissuljettu vaihtoehto. Elämä Helsinkiä pienemmässä taajamassa olisi työn vuoksi liian vaikeaa ja lisäksi olisi väärä lounas-, kahvi-, illallis- ja illanviettoseura. Tässä on kuitenkin tarkoitus pysyä työelämässä, ehkä edetäkin jonnekin.

Tämä on validi pointti. Itselleni Tampere on hyvä paikka, koska se on riittävän suuri ollakseen mielenkiintoinen asuinympäristö (mm. erinomainen palvelutarjonta) ja minulla on juuret täällä.

Mitä verkostoitumiseen tulee, niin on mahdollista olla fyysisesti "tapahtumien keskipisteessä" ja silti olla verkostoitumatta. Kaikki eivät koe tarvetta siihen tai muuten jaksa. Kenties sosiaalinen media toisaalta helpottaa jatkossa verkostoitumista ilman sidosta fyysiseen paikkaan? Kuka tietää.

Nykyisessä työssäni en kyllä pystyisi verkostoitumaan sen paremmin Helsingissäkään. 10 vuotta sitten toiminnan painopiste oli kyllä siellä, mutta ei ole enää vaan se on hajaantunut pitkin Eurooppaa. Olen Tampereella käytännössä virtuaalisesti tasan yhtä keskellä tapahtumia / syrjässä (miten sen haluaakin nähdä) kuin olisin Helsingissä.
 
Takaisin
Ylös