Harmi kun Puolustusvoimat pelkää HELI-rataa.
Eipähän näihin Sebastinin trollauksiin yleensä kannata lähteä mukaan, mutta kun ylempänä on kirjoitettu kaikenlaista puppua, niin jokunen asiallisempikin kommentti tekee kyllä mieli kirjoittaa:
Nimittäin Pietarin radan linjaamiselle Salpausselälle sisämaahan noin sata kilometriä Suomenlahden rannikosta on kyllä alunperin ollut vahvat puolustuspoliittiset syyt, mutta itäradan rantalinjausta kammonneet ”pelkurit” eivät todellakaan kuuluneet itsenäisen Suomen puolustusvoimiin vaan he olivat 1800-luvun Venäjän tsaarinarmeijan upseereita.
Ja sikäli nuo 1800-luvun loppupuolen sotilashenkilöt olivatkin aivan oikeassa, että silloisella sotatekniikalla Pietarin radan rannikkolinjaus olisi ollut esim. Britannian tai Saksan meri- ja maavoimien vuoksi huomattava turvallisuuspoliittinen uhka Venäjälle nimenomaan Karjalan Kannaksen ja Pietarin suuntaan, koska tuohon aikaan laivasto, rautatiet ja tykistö olivat merkittävimpiä tekijöitä suurissa sotilasoperaatioissa (sillä esim. vielä Suomen vapaussodankin aikoina 1918 oli rautatie keskeisin suurten sotajoukkojen siirtoväline).
Kuitenkin jo toisen maailmansodan alkuun mennessä oli sotateknologia kehittynyt siten, että esim. ilmavoimien tukema panssarivaunujen ja motorisoitujen jalkaväkiyksiköiden nopea toiminta mahdollisti mm. saksalaisten Blitzkrieg-menestyksen kaltaiset saavutukset, jolloin maantieyhteydet ja muut etenemiskelpoiset tasankoreitit olivat jo usein strategisesti rautateitä merkittävämpiä.
Ja jos ottaa huomioon kaiken myöhempien vuosikymmenien kehityksen ilmasodankäynnin hävittäjä-, täsmäpommitus-, helikopteri- tai ohjusteknologiassa, niin esim. taistelukoneesta tai sukellusveneestä ammuttavalle risteilyohjukselle ei enää ole kovin suurta eroa siinä, sijaitseeko tuhoamiskohteena oleva rautatie kymmenen vai sadan kilometrin päässä rannikolta.
Sitä paitsi se Salpausselälläkin kulkeva rautatielinjaus oli tietyissä vaiheissa 1940-50 –luvuilla aivan riittävän suuri turvallisuusriski itsenäiselle Suomelle, koska Neuvostoliitolla oli rautateillä vapaa kauttakulkuoikeus Hangon ja Porkkalaan sotilastukikohtiin (eli kun esim. puna-armeijan sotilaita ja aseita täynnä olevat junat seisoivat mm. Kouvolan, Lahden, Riihimäen tai Pasilan asemilla eikä Suomella ollut näihin mitään valvontaoikeutta, niin kansainvälispoliittisessa keskustelussa kyllä hieman spekuloitiin, oliko Suomi miehittämätön maa vai ei...).
Eli sotilaspoliittiset kriteerit eivät siis nykymaailmassa ole kovin keskeisiä HELI-radan rakentamiselle, mutta miksi ylipäätänsä pitäisi turhaan rakentaa toinen rinnakkainen rata Helsingistä itään, koska myös rakennusteknisesti Salpausselän harjuseutujen maapohjat ovat ilmeisesti olleet paljon parempi paikka ratalinjaukselle kuin Suomenlahden rannikkoseutujen vesijättöiset savipellot (nimittäin eikö esim. rantaradalla Turun suunnassa savimaan painuminen ole jatkuvasti toistuva ongelma?).