Sami Koskinen
Suljettu tunnus
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 134
Oikeastihan järkevintä olisi jatkaa rakentaa raitiotie Itäkeskukseen (samalla voidaan sulkea Kulosaaren ja Siilitien asemat sekä avata Kurkimäen ja Korsholmantien asemat) ja toiseksi järkevintä, jos metroa tiheämmin ajettavaa bussirallia on pakko ajaa, jatkaa Hettoniemeen päättyvä linja Laajasaloon tai Roihuvuoreen korvaten bussin 82 tai 89, ja Itäkeskukseen päättyvällä linjalla korvata linja 90 tai 96 (jopa kahden vaihdon poistuminen), mutta molemmat muutokset vähentäisivät kruununjalokiven matkustajamääriä.
Eikö metro ole kallis ja huono siksi, että se on suuri investointi? Nyt investointi on tehty ja sitä hyödyntämällä voidaan edullisesti nopeuttaa matkoja. Saksalaisellakin ratikan keskinopeudella Kontulasta keskustaan linkuttaminen olisi melkoisen paljon nykytilannetta tuskallisempaa.
Ehkä 58:n ja 59:n näennäisen lyhyyden takana ei ole myöskään metroa suojelevaa salaliittoa. Liian pitkien sekaliikenteessä kulkevien linjojen toteuttaminen ilman riittäviä väyläratkaisuja kun näyttää olevan ongelmallista: Helsingin 65A ja 66A ovat koko historiansa ajan (ainakin Salomonkadun tunnelin tuhoamisen jälkeen) kulkeneet äärimmäisen epäennustettavasti. Autoja liikkuu kolmen nipussa, jolloin yhteisellä osuudella matkustaja joutuu odottamaan yllätyksekseen kolmen vuorovälin verran. Nykyiset metron liityntälinjat kulkevat hyvin tarkasti ohitusaikojensa mukaan. Riskinä Vuosaaren keskustayhteyden ja Pasilan tason poikittaisliikenteen hoitamisessa samalla bussilinjalla voisi hyvinkin olla Pasilan ruuhkien heijastuminen Vuosaareen, mistä matkustajat eivät varmaankaan pitäisi.
Itse olen sitä mieltä, että ruuhkan huippukuorma on tuhlaileva tapa mitoittaa matkustajakapasiteettia. Vielä vähemmän istumapaikkakuorman mukaan. Ruuhkahuipun litistäminen pidemmäksi ajaksi ja siten keskimääräisen kuorman kasvattaminen on kaikin puolin järkevää. Matkustaja on itsenäinen yksilö, joka osaa päättää suunnittelijaa paremmin sietääkö hän itse tungosta metrossa, muuttaako hän liikkumisaikojaan vai käyttääkö hän kalliimpaa liikennevälinettä.
Siltähän se varmaan sieltä nettilibertaarikuplasta näyttää. Meitä muita kuitenkin usein painavat Babylonin taakat, kuten työajat tai muiden ei-niin-itsenäisten yksilöiden kanssa sovitut menot, eikä matkan tekemisen ajankohta siten ole aivan vapaasti päästä revittävissä. Miten muuten selität teorioissasi henkilöautoilun ruuhkapiikit - katuverkon välityskykyhän on lähes vakio vuorokauden- tai vuodenajoista riippumatta. Silti ihmiset, joille oletat vapaan tahdon ja joita kammottavan virkamiehen suunnittelemat aikataulut eivät paina, lähtevät jokaisena arkipäivänä samaan liikkeelle.
Voisihan toki kioskin myyjä sanoa työvuoron vaihtuessa, että päätti käyttä suurta vapauttaan tulla töihin kolme varttia myöhemmin. Jos ymmärrät työurien kehityksestä mitään, ymmärrät varmaan kioskin myyjän työuran päättyvän pian.