Helsingin ratapihan ahtaus

Varikolle menevä juna ei ole myöskään sen nopeampi, peruutetaanko sitä, vai ajetaanko sitä ohjausvaunupäästä kasvot kulkusuuntaan. Molempien nopeus on max 35 km/h, muutoin tulevat jarrujenkoettelukuviot yms protokollat suoritettaviksi, jotka vievät aikaa nopeushyötyä enemmän. Ohjausvaunuilla voidaan nopeuttaa ainoastaan kääntyviä junia, jotka kääntyvät takaisin maakuntaan. Tämän takia hidas vaihtotyöyksikkö on saatava HETI pois junien tieltä, siis linnunlaulussa.

Tätä minä en oikein käsitä: maakuntiin voidaan ajaa normaalia nopeutta, mutta varikolle ei voida ajaa kuin 35 km/h, periaatteessa sama juna. Kaiken järjen mukaan on täsmälleen yhtä helppoa tai vaikeaa kääntää juna ja laittaa se vaikka Jyväskylään kuin Ilmalaan.

Lisäksi Ilmalan varikon vastaanottokyky on rajallinen. Junaliikenne on sen luontoista, että tiettyyn aikaan Ilmalaan on yhtäaikaisesti todella paljon junia tyrkyllä, eikä sitä voida järjestellä tasaisesti eri ajankohdille. ... Kun 10 junaa on tulossa Ilmalaan, tulee jonoa, odotusta, kunnes kaikki on saatu omille raiteilleen. Uudistuva Ilmalan ratapiha varmasti nopeuttaa järjestelyä, mutta ei poista jono-ongelmaa, tosin lyhentää jonotusaikaa. Jonotusta kuitenkin on, eikä pääraiteilla ole aikaa jonottaa, siksi huoltoraide.

Tämä on tietenkin oikea ongelma ja välttämön edellyt ajattelemalleni järjestelylle on, että Ilmala todellakin pystyy vastaanottamaan kaikki junat. Käytännössä kait niin, että Ilmalassa olisi tilaa jonottamiselle. Mitään periaatteellista estettä on vaikea nähdä, käytännössä tarpeen saattaisi olla tehdä kalliitakin muutoksia Ilmalassa, koska varikkoalue on ajateltu juuri nykyisenlaisille järjestelyille. Tästä minun on turha kirjoittaa enemmän, koska en tunne Ilmalan järjestelyitä. Mutta itsestään selvää on, että varikolle menevät junat eivät voi jäädä odottamaan kaukoliikenteen raiteille.

Lisäksi pääraiteilla on pidemmät turvavälit kuin huoltoraiteilla, ihan junien turvallisuuden takia. Siellä kuitenkin liikkuu junia 70-80 km/h nopeuksilla, heti linnunlaulusta pohjoiseen päin. Helsingin ja Pasilan väliin mahtuu ainoastaan 1 juna kerrallaan, kun huoltoraiteelle niitä mahtuu useampia samalle välille, johtuen hitaammasta maksiminopeudesta.

Tällä seikalla ei ole väliä. Maakunnista Helsinkiin voi tulla vain sen verran junia kuin ratakapasiteetti antaa myöten. Täysin identtinen toiseen suuntaan menevä raide riittää poistamaan saman määrän junia kuin toista raidetta pitkin tuli. Lähtevistä osa vain ohjataan Ilmalaan, osa jatkaa takaisin muualle Suomeen.

Nojoo, mitäpä näitä enempää perustelemaan. Näin on viisaammat sen ajatelleet varmasti...

En hetkeäkään kuvittele, ettei tätäkin kuviota olisi ainakin mietitty. Normaalisti tämmöisissä muutoksissa ei ole paljoa järkeä, koska jo tästä melko pintapuolisesta pohdiskelustakin näkee todellisen ongelman: jotta tuollainen muutos voitaisiin tehdä, tarvitaan a) ohjausvaunut kaikkiin juniin, b) Ilmalan ratapihan uudelleenjärjestely, c) Helsingin aseman ratapihan uudelleenjärjestely, d) kulunvalvonnan ja asetinlaitteen uusinta ja e) monien käytäntöjen muuttaminen. Siis koko järjestelmä pitäisi kerralla uusia. Juuri nyt vain ratapihan ahtaus koetaan niin suureksi ongelmaksi, että sen takia harkitaan noin miljardin maksavan Pisaran rakentamista tai sen vaihtoehtona uuden terminaalin rakentamista Pasilaan, terminaalin, jolta myös pitää olla yhteydet Ilmalaan. Etteikö vaan jo nämä uudet yhteydet tulisi yhtä kalliiksi, kuin rakentaa ehdottamani muutokset.

Kokonaistilanteen hahmotan näin: jos liikenne ratapihalla yhäkin kasvaa, on pakko luopua nykyisestä sinällään hyvästä peruskonseptista, missä Ilmalan ratapihan "suu" tulee aivan pääasemalle. Suuremmalla liikennemäärällä on pakko lähteä siitä, että Helsinki ei voi olla juuri yhdenkään junan tekninen pääteasema, vaan kaikki junat junat kääntyvät siellä. Huoltoraideparista ei tietenkään kannata luopua niin kauan kuin tuota raideparia ei tarvita johonkin muuhun, eikä siitä voidakaan luopua ennen kuin ohjausvaunuja on tarpeeksi. En siis todellakaan sano, että nykykonsepti olisi jotenkin huono. Sitä ei vain voi enää soveltaa suuremmilla liikennemäärillä.
 
En hetkeäkään kuvittele, ettei tätäkin kuviota olisi ainakin mietitty. Normaalisti tämmöisissä muutoksissa ei ole paljoa järkeä, koska jo tästä melko pintapuolisesta pohdiskelustakin näkee todellisen ongelman: jotta tuollainen muutos voitaisiin tehdä, tarvitaan a) ohjausvaunut kaikkiin juniin, b) Ilmalan ratapihan uudelleenjärjestely, c) Helsingin aseman ratapihan uudelleenjärjestely, d) kulunvalvonnan ja asetinlaitteen uusinta ja e) monien käytäntöjen muuttaminen. Siis koko järjestelmä pitäisi kerralla uusia. Juuri nyt vain ratapihan ahtaus koetaan niin suureksi ongelmaksi, että sen takia harkitaan noin miljardin maksavan Pisaran rakentamista tai sen vaihtoehtona uuden terminaalin rakentamista Pasilaan, terminaalin, jolta myös pitää olla yhteydet Ilmalaan. Etteikö vaan jo nämä uudet yhteydet tulisi yhtä kalliiksi, kuin rakentaa ehdottamani muutokset.

Suuri osa yllämainituista muutoksista on joka tapauksessa tehtävä seuraavan 20 vuoden kuluessa. Pisara tulee sitten noiden lisäksi. Toki Pisaran rakentaminen helpottaa paljon muita muutoksia ja tuo lisäkapasiteettia sekä pelivaraa. Tällä hetkellähän Helsinki - Pasila - Ilmala on lumisena talvipäivänä ehkä 150 % kuormituksella. Eli ei toimi ilman, että suuri määrä vuoroja peruutetaan tai on paljon myöhässä.

Asiasta toiseen, onko Ilmalasta muuten rakenteilla uusi yhteys pääradan raiteille vai mitä Hartwall areenan nurkalla louhitaan?
 
On tästä vielä hiukan matkaa siihen, että I ja K käyttävät vain kahta raidetta eikä mitään vararaiteita ole. Teesisihän on ollut, että Helsingissä riittää olla yhtä monta raidetta kuin niitä tulee Pasilasta.
No niillehän riittää yksikin raide, jos vuoroväli on kylliksi kääntöaikaa pidempi... Itse asiassa 2 raidetta ja niiden välinen ristikko ennen laitureita on hankalampi tapaus kuin yksi raide. Jätän lukijan pohdittavaksi, miksi asia on näin. Se pohdinta on hyvin valaisevaa sen kannalta, että ymmärtää, miten junaliikenne pääteasemalla toimii.

Olennaistahan tässä asiassa on, että VR-Yhtymä on halunnut valtion maksavan miljardin siitä, ettei yhtymä joudu käyttämään oman ilmoituksensa mukaan 0,6 miljoonaa vuodessa vaihtotöiden poistamiseen. Ilman korkoja valtion kannattaa maksaa VR-Yhtymälle vaihtotyönpoistokorvausta 1600 vuotta.

Se on sitten toinen juttu, onko Pisarasta ja sen kustannuksista jotain muuta hyötyä. Siitä odotin näyttöä YVA:sta ja hankesuunnitelmasta. Ja odotan edelleen.

Antero
 
Suuri osa yllämainituista muutoksista on joka tapauksessa tehtävä seuraavan 20 vuoden kuluessa. Pisara tulee sitten noiden lisäksi. Toki Pisaran rakentaminen helpottaa paljon muita muutoksia ja tuo lisäkapasiteettia sekä pelivaraa. Tällä hetkellähän Helsinki - Pasila - Ilmala on lumisena talvipäivänä ehkä 150 % kuormituksella. Eli ei toimi ilman, että suuri määrä vuoroja peruutetaan tai on paljon myöhässä.
Niinhän se valitettavasti on.

Asiasta toiseen, onko Ilmalasta muuten rakenteilla uusi yhteys pääradan raiteille vai mitä Hartwall areenan nurkalla louhitaan?
Autojunien lastauspaikkaa.

t. Rainer
 
Totisesti minä sanon teille: ihme on tapahtunut.

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunk...naliikennetta_jarjestellaan_uusiksi_ruuhkien/

No, se siitä raamatullisuudesta mutta jos uutisesta jotain voi päätellä, niin elokuusta alkaen Helsingin asema ei enää toimi tyhjien junarunkojen säilytyspaikkana, mikä säästää kaksi raidetta kokonaan muuhun käyttöön. Kapasiteettia säästää myös se, että tietyn linjan junat lähtevät jatkossa aina omalta, tietyltä raiteeltaan.

Ilmeisesti HSL on YTV:tä tiukempi neuvottelukumppani VR:lle kun tällainen mahdottomuus tulee nyt mahdolliseksi. Ja ilmeisesti HSL:llä on myös edeltäjäänsä enemmän rahaa, sillä kyllähän junien liikennöintikorvauksetkin varmaan kasvavat, kun päivällä ajellaan pidemmillä junilla kuin ennen.
 
TJa ilmeisesti HSL:llä on myös edeltäjäänsä enemmän rahaa, sillä kyllähän junien liikennöintikorvauksetkin varmaan kasvavat, kun päivällä ajellaan pidemmillä junilla kuin ennen.
Tänä vuonna noin 175 000 euroa. Pysyviksi muutettuina toimenpiteet aiheuttavat HSL:lle noin 600 000 euron lisäkustannukset vuodessa, kertoo HSL.
 
Ilmeisesti HSL on YTV:tä tiukempi neuvottelukumppani VR:lle kun tällainen mahdottomuus tulee nyt mahdolliseksi.

Tai sitten VR:n kirjanpitäjä on huomannut, että peruttujen vuorojen maksamattomat korvaukset viimeiseltä kahdelta talvelta peräti vaikuttavat tuloihin. Lompakko on tunnetusti hyvä konsultti.
 
Takaisin
Ylös