Helsingin sisäisten linjojen numerointilogiikka

Ja hyvä muistaa että liki kaikki jotka eivät tiedä mihin ovat menossa menevät sinne jonkun apin avulla, kerran kun seurasin ulkomaaalaisetkin tänne Nuuksioon tulivat jonkun kartan avulla jossa bussi pallo liikkui.... Silloin numeroinnilla ei ole mitään väliä tai logiikalla enää....
 
Ja hyvä muistaa että liki kaikki jotka eivät tiedä mihin ovat menossa menevät sinne jonkun apin avulla, kerran kun seurasin ulkomaaalaisetkin tänne Nuuksioon tulivat jonkun kartan avulla jossa bussi pallo liikkui.... Silloin numeroinnilla ei ole mitään väliä tai logiikalla enää....
Ulkomaalaiset turistit harvemmin tuntevat Helsingin tai suomalaisten kaupunkien ja kuntien postinumeroita.
 
Kuten kirjoitin jo toisessa ketjussa, suhtaudun hyvin skeptisesti linjojen uudelleennumerointiin huvin vuoksi. Eikä linjan 24 muuttaminen linjaksi 38 edes ole loogista mielestäni, koska 30 ja 37 palvelee Runeberginkatua ja 24 ei, kun taas 2x-sarjan logiikka on ollut kantakaupungin ja sen lähialueiden linjat, jotka eivät kulje Runeberginkatua, Mannerheimintietä tai Hämeentietä.
Linjan 24 numeron voisi vaihtaa 25:ksi ja linjan 25 numeron vaihtaa 36:ksi. Aiemmin mainitsin oman esimerkin lähibussien numeroinnista ja sitä hioten nykyisen linjan 36 voisi muuttaa P42:ksi (Alunperin sanoin 42P).
 
Niin, olihan meillä joskus brändätyt ja selkeästi postinumerologiikalla numeroidut Jouko-linjat. Miksihän niitäkin piti lähteä sitten taas muuttamaan?
 
Foorumilla on innokkaasti suunniteltu linjanumeroiden uudelleenjärjestelyjä. On myös paljon puhuttu Helsingin sisäisistä linjoista. Minusta tuollainen käsite voitaisiin jo unohtaa. Kuntarajat ovat vain kunnallishallinnollisia rajoja. Joukkoliikenteessä meillä on yhtenäinen HSL-alue, joka on jaettu vyöhykkeisiin. Kaikki linjat, U-linjoja lukuun ottamatta, ovat HSL:n sisäisiä linjoja. Linjanumeroidenkaan määrittelyssä ei kuntarajoilla pitäisi olla mitään merkitystä.
Linjanumeroitahan on juuri vähän aikaa sitten muutettu, jotta on päästy eroon samoista tunnuksista HSL-alueella. Tämä on ollut erittäin hyvä ja tarpeellinen uudistus.
Itsekin olen innokas logiikan kannattaja, ja olisi oikein kiva, jos linjanumerot noudattaisivat selkeää johdonmukaisuutta. Tunnisteiden uudenlainen määrittely puhtaalta pöydältä voi kuitenkin helposti onnistua vain jossain tietokonepelissä. Käytännössä se on vaikeata ja kallista, kun vastassa on aina jo vakiintunut käytäntö. Myllätäänkö siis suuri määrä tunnisteita uusiksi loogisuuden nimissä vanhoista numeroista välittämättä, vai tyydytäänkö nykytilaan epäjohdonmuksisuuksista huolimatta? Vaikka kuinka rakastankin loogisuutta, niin pidän vakiintunutta käytäntöä kaikkine puutteineenkin parempana.
Olen huomannut, että tavalliset matkustajat eivät numeroiden logiikkaa ymmärrä, eivätkä ole siitä kiinnostuneita. Heille riittää tieto, että vaikkapa Jollakseen pääsee bussilla 85.
Liian tiukat aluemäärittelyt ovat hankalia, jos reittiä esimerkiksi jatketaan 20-alueelta 30-alueelle. Muutetaanko numero vain siksi, että loogisuus säilyy, vai säilytetäänkö vanha tunnus, vaikka se onkin sitten epäjohdonmukainen?

Mitä tulee Lähibussien numerointiin, niin niissähän on nimenomaan pyritty siihen, että ne olisivat "tavallisten" linjojen kaltaisia,. Näin toivotaan, että kaikki ihmiset käyttäisivät niitä, silloin kun reitit ja aikataulut sopivat. Erilliset P- tai muut tunnukset vain ruokkivat erilaisuuden tunnetta.
Lähibusseista yleensäkin voisin niitä ajaneena kirjoittaa enemmänkin, mutta se jääköön toiseen kertaan.
 
Ehkä voitaisiin antaa kaikille Helsingin sisäisille linjoille kolminumeroinen tunnus. Kaksinumeroiset olisi varattu raitiolinjoille, sekä joillekin keskustan bussilinjoille. Sataluku määräytyisi ulosmenotien mukaan. Raitiolinjat ulottuisivat kauas lähiöihin kuten esim. Keski-Euroopassa, ja osa niistä kulkisi tietyissä paikoissa maan alla ja osa kulkisi kokonaan omalla väylällä Raide-Jokerin tapaan. Yöbussit voisivat olla 900-sarjassa ja yöraitiolinjat 90-sarjassa.
 
Ehkä voitaisiin antaa kaikille Helsingin sisäisille linjoille kolminumeroinen tunnus. Kaksinumeroiset olisi varattu raitiolinjoille, sekä joillekin keskustan bussilinjoille. Sataluku määräytyisi ulosmenotien mukaan. Raitiolinjat ulottuisivat kauas lähiöihin kuten esim. Keski-Euroopassa, ja osa niistä kulkisi tietyissä paikoissa maan alla ja osa kulkisi kokonaan omalla väylällä Raide-Jokerin tapaan. Yöbussit voisivat olla 900-sarjassa ja yöraitiolinjat 90-sarjassa.
Mitä konkreettista hyötyä tästä olisi? Numeroinnin laaja uudistaminen vain hankaloittaa joukkoliikenteen käyttöä. Toki mielestäni yksittäiset poikkeamat logiikasta pitäisi korjata, mutta yleisesti nykyinen logiikka toimii mielestäni hyvin.
 
Linja 16 lopetetaan Kruunusiltojen liikennöinnin aloittaessa, joten sillekään ei kannata enää muutoksia tehdä, vaikka linjanumero ei sovi nykyisten kanssa juuri mitenkään yhteen
Onko Kruununhaan osuus tarkoitus korvata 55:llä? Ja kyllä Korkeasaaresta ja Mustikkamaalta lienee edelleen tarvetta päästä Kulosaaren metroasemalle ja siitä Itä-Helsinkiin, joten minä perustaisin 81:lle joka toisella vuorolla kulkevan variantin 81K Korkeasaareen sen aukioloaikoina.
 
^Eiköhän turha bussikoukkaus jää tekemättä, onhan tuo ratikka sen verran kätevä muutenkin. Samoin vähemmän raskasta liikennettä muutenkin kapealla Mustikkamaan tiellä....
 
Takaisin
Ylös