HS siirtyi tabloidiin

Casessa Aamulehti vs. Tampereen raitiotie on kyllä aika vahvoja epäsuoria viitteitä siitä, että kyseessä eivät ole kenenkään yksittäisen toimittajan omat henkilökohtaiset mielipiteet tai maailmankuva vaan nimenomaan toisen päätoimittajan Jorma Pokkisen näkemykset ja sitä kautta lehden virallinen linja.

Kirjoituksessani tarkoitus ei tietenkään ollut poissulkea sitä mahdollisuutta, että lehti vetää julkisesti tai ei-julkisesti omaa linjaansa toimittajiaan ohjaten. Ajatus oli lähinnä, että täysi objektiivisuus on mahdottomuus, sillä vaikka toimittajat olisivat vapaita tekemään juttuja, ohjaavat heidän omat mieltymyksensä vähitään jutuntekemistä ja sen aiheen valitsemista. Tahtomatta tai tahdon kanssa.

Minulla ei ole ongelmaa sen suhteen jos yksittäisellä toimittajalla on mielipiteitä ja tämä tuo ne esiin. Mutta lähes monopoliasemassa oleva maakunnan ykköslehti on niin vahva mielipidevaikuttaja, että on epäilyttävää ellei jopa epäeettistä että lehti vetää omaa linjaansa suhteessa julkisiin hankkeisiin, ja vielä epäsuorin keinoin kuten juttujen näkökulmia valikoimalla ja toista näkemystä törkeästi mollaten.

Mikä muuten mielestäsi on Aamulehden linja ratikan kanssa ollut? En lue printtiä aktiivisesti, mutta verkkoa seuraan ainakin kohtalaisesti. Aamulehden laadusta voi toki jankata vaikka maailman tappiin saakka, kuten vaikka Hesarinkin, mutta itselleni on verkkojulkaisun puolivillaisen seuraamisen seuraksena syntynyt mielikuva siitä, että Aamulehdellä olisi intressejä saada raiteet kaupungin kaduille. Kirjoituksesi pohjalta sain kuitenkin käsityksen, että olet asiasta eri mieltä. Sainko oikean käsityksen? Kuitenkin päällimmäisenä mielikuvana minulla on Aamulehden muokatut kuvat raitiovaunuista Tampereen kaduilla ja otsikot hurmoshenkisestä ratikkakokouksesta valtuustossa. Sen sijaan esimerkiksi Paunulla ja muilla linja-autoalan yrityksillä taitaa olla ratikan kanssa luonnollisesti sukset ristissä ja sitä en tiedä, millaiset suhteet Aamulehdellä näihin yrityksiin on.

Sanoisin myös, että tällä foorumilla vähän turhan hanakasti puhutaan jotain tiettyä agendaa ajavasta journalismista, kun kyse on vain huonolaatuisesta journalismista.

Tämä on varmasti totta. Jo yksistään viitsimättömyys hankkia useita näkökulmia tai perehtyä asiaan kunnolla johtavat helposti huonoihin tai jopa vääriin mielikuviin asioista ja sitä kautta huonoon journalismiin. Esimerkiksi Hesarin kuppainen metrouutisointi ei välttämättä johtuisi tunnelinkaivajien ja päätoimittajien salaisesta hyvävelikerhosta, vaan siihen voisi johtaa jo ihan pelkkä asianosaisen viranomaisen (HKL) lausuntojen kritiikitön kuuntelu ja uskominen. Hesarille materiaalia ja todistetta kuitenkin tuottaa kaupungin toinen, ruotsinkielinen, sanomalehti, mutta ei vain kerta kaikkiaan näytä Sanomataloa kiinnostavan. Sieltä puuttuu täysin kriittinen asenne metrosekoiluun ja tietämättömyydestä se ei ainakaan voi enää johtua. Tämä yksistään herättää kysymyksen, että mistä kaikesta muusta lehti ei ole kiinnostunut vaikka minä olisin. Mihin kaikkeen muuhun lehti soveltaa "älä puutu" -ohjeistustaan ja laiminlyö näin mahdollisuuttaan toimia kuuluisana "vallan vahtikoirana"? Mistähän ihmeen syystä tämä linja johtuu?
 
Nyt jo on ikävä vanhaa Hesaria, sen verran huonolta tämä uusi koko tuntuu. Kun mutu-arviolta sisällöstä on tippunut 30 %, niin pitäisi tilaushintaakin tiputtaa vastaavasti. Ehkä Hesari itsekin pian huomaa hölmöilynsä, vaikuttaa ilmoitusten määräkin ja samalla ilmoitustulot tippuneen reilusti. Tällaisen pikkujutun olen pannut merkille, ennen oli päivittäin kaavakuvat dollarin ja R-kruunun parin kuukauden kurssikehityksestä. Varsinkin kruunukäyrän avulla oli helppoa todeta, milloin kannattaa vaihtaa risteilyeväsrahat.Nyt näitä käyriä ei enää löydy. Ainoa parannus, mitä olen keksinyt, on että sudokujen määrä on tuplattu yhdestä kahteen. Olen sentään ollut Hesarin tilaajana ainakin 39 vuotta, että vähän kanttia on arvostellakin.
 
Esimerkiksi Hesarin kuppainen metrouutisointi ei välttämättä johtuisi tunnelinkaivajien ja päätoimittajien salaisesta hyvävelikerhosta, vaan siihen voisi johtaa jo ihan pelkkä asianosaisen viranomaisen (HKL) lausuntojen kritiikitön kuuntelu ja uskominen.

Eikö noin ole vähän joka aiheen kanssa sanomalehdistössä? Toimittajilta harvemmin löytyy kunnon asiantuntemusta mihinkään asiaan, joten jutut syntyvät suurimmaksi osaksi leikkaamalla ja liimaamalla eri organisaatioiden tiedotteista. Kun oikein panostetaan, niin sitten haastatellaan juttuun vielä muutama kommentti, mutta ei mitään syvällistä. Lehdistön kannalta harmi, että nykyään asioista kiinnostuneet löytävät tiedotteet itsekin organisaatioiden nettisivuilta.
 
Turhaa täällä Hesaria mollaatte - yksistään. Kun katsoo muita medioita, on sidokset selviä. Aamulehti on Kokoomuksen äänenkannattaja ja MTV3 on Keskustalainen, näin karkeasti sanottuna. Iltalehti on Uuden Suomen perillinen - ja myöskin keskustaan ja kokoomukseen kallellaan. Hesari on sentään rehellisesti oikealla ja vasemmalla - sekä keskellä ja vihreä.
 
Eikö noin ole vähän joka aiheen kanssa sanomalehdistössä? Toimittajilta harvemmin löytyy kunnon asiantuntemusta mihinkään asiaan, joten jutut syntyvät suurimmaksi osaksi leikkaamalla ja liimaamalla eri organisaatioiden tiedotteista. Kun oikein panostetaan, niin sitten haastatellaan juttuun vielä muutama kommentti, mutta ei mitään syvällistä. Lehdistön kannalta harmi, että nykyään asioista kiinnostuneet löytävät tiedotteet itsekin organisaatioiden nettisivuilta.

Kyllä minä tästä ihan samaa mieltä olen, käytin vain foorumin aiheeseen liittyvää, täällä hyvin tunnettua tapausta, esimerkkinä. Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että uutisia tuotetaan copypasteamalla viranomaisten, yritysten tai muiden yhteisöjen tiedotteita yhtään sen kummemmin pureskelematta tai miettimättä. Uusi Suomi taas toimii esimerkkinä siitä, että uutisia tuotetaan tiivistämällä tekstejä heidän omasta blogipalvelustaan tai napataan "asiantuntijalausunnot" uutisten kylkeen sieltä. Kaiken kaikkiaan asiantuntijat eli journalistit tuottavat itse koko ajan sisältöä vähemmän ja sama materiaali kiertää julkaisusta toiseen. Se taas vaikeuttaa luonnollisesti hyvän kokonaiskuvan saamista kun on loppujen lopuksi vain yksi näkökulma asioihin ja on muutenkin raivostuttavaa ja ärsyttävää.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mikä muuten mielestäsi on Aamulehden linja ratikan kanssa ollut? En lue printtiä aktiivisesti, mutta verkkoa seuraan ainakin kohtalaisesti. Aamulehden laadusta voi toki jankata vaikka maailman tappiin saakka, kuten vaikka Hesarinkin, mutta itselleni on verkkojulkaisun puolivillaisen seuraamisen seuraksena syntynyt mielikuva siitä, että Aamulehdellä olisi intressejä saada raiteet kaupungin kaduille. Kirjoituksesi pohjalta sain kuitenkin käsityksen, että olet asiasta eri mieltä. Sainko oikean käsityksen? Kuitenkin päällimmäisenä mielikuvana minulla on Aamulehden muokatut kuvat raitiovaunuista Tampereen kaduilla ja otsikot hurmoshenkisestä ratikkakokouksesta valtuustossa. Sen sijaan esimerkiksi Paunulla ja muilla linja-autoalan yrityksillä taitaa olla ratikan kanssa luonnollisesti sukset ristissä ja sitä en tiedä, millaiset suhteet Aamulehdellä näihin yrityksiin on.

Aamulehti karnevalisoi koko ratikka-asian mm. tekemällä siitä naurettavia juttuja (kts. erityisesti äänestyskysymystä). Vähän taustaa saa tästä blogista ja tämä Jaén-kuvio avattiin jo täällä ennen tuota AL:n "uutista", mutta silti AL katsoi tarpeelliseksi koettaa sumuttaa haastattelemalla juuri sikäläisiä ratikanvastustajia, jotka mollasivat poliittisia vastustajiaan ja ratikkaa siinä sivussa. (Toki myös Yle teki saman virheen.)

Jutut hurmoshenkisistä valtuuston kokouksista ovat samaa karnevalisointia. Ei siellä mitään hurmoshenkeä oikeasti ollut vaan asiallisia puheenvuoroja ratikan puolesta ja höyrypääkommentteja sitä vastaan, mutta AL katsoi tarpeelliseksi otsikoida juttunsa "hurmoshenkisyydellä" antaakseen mielikuvan, että koko valtuusto oli joutunut jonkun hulluuskohtauksen valtaan.

Pääkirjoituksissa ratikka mainitaan aina silloin tällöin, ja samalla leimataan se "haihatteluksi", "unelmoinniksi" yms. ekohippeilyksi sekä tietysti epärealistiseksi, kalliiksi, kannattamattomaksi, turhaksi, vaaralliseksi enkä enää muistakaan kaikkia valheita viimeisen vuosikymmenen ajalta. Muistaakseni pari vuotta sitten lehti päätti juhlistaa jouluaattoa ja joulurauhaa kirjoittamalla yhden erittäin tulikivenkatkuisen parjauspääkirjoituksen ratikkaprojektista. Aivan käsittämätöntä touhua. Ja turha mainitakaan että eräät ratikan merkittävimmät vastustajat, valtuutetut Erkki Axén ja Matti Höyssä (jopa vielä ollessaan varavaltuutettu) saavat haastattelujaan lehteen paraatipaikalle isojen kuvien kera.

AL kyllä haastatteli allekirjoittanutta ja kolmea muuta henkilöä muutama vuosi sitten ratikka-aiheesta, mutta silloin toimittaja kertoi että hänen tarkoituksensa on selvittää, että miksi ihmeessä te oikein sellaisen ratikan kaupunkiin haluatte. Pääsimme vähän pienemmällä porukalla myös kerran kahvittelemaan vastaavan päätoimittaja Jouko Jokisen kanssa ja esittämään laskelmia ratikan kustannuksista ja tuotoista suhteessa kaupungin budjettiin. Jokinen vaikuttaa sinänsä asialliselta henkilöltä, mutta hänen käytännön vaikutuksensa lehden linjaan näyttää jääneen vähäiseksi kun käytännössa toimitusta johtaa sekundapäätoimittaja Pokkinen. Noista ajoista Tampereen ratikankannattajien välit Aamulehteen ovat viilenneet huomattavasti kun alkoi valjeta että sinne voi koettaa tunkea faktaa ja taustoitusta vaikka kuinka paljon, mutta ainoa mitä tulee ulos on karnevalisointia, solvauksia ja valheita. Sittemmin olen lopettanut tilaukseni ja koettanut kannustaa mahdollisimman montaa muuta lukijaa tekemään samoin.
 
Noista ajoista Tampereen ratikankannattajien välit Aamulehteen ovat viilenneet huomattavasti kun alkoi valjeta että sinne voi koettaa tunkea faktaa ja taustoitusta vaikka kuinka paljon, mutta ainoa mitä tulee ulos on karnevalisointia, solvauksia ja valheita.

Kiitoksia tilanneanalyysistä, olihan tuo varsin masentavan kuuloista. Onhan se aika keljua, että syötetään puolueellista, jopa valheellista materiaalia ja vain toisen puolen näkemystä mukamas puolueettomana informaationa. Valitettavasti se on nykyään yhä mahdollista, vaikka esimerkiksi internetin olisi luullut muuttavan sellaisen mahdottomaksi.
 
Valitettavasti se on nykyään yhä mahdollista, vaikka esimerkiksi internetin olisi luullut muuttavan sellaisen mahdottomaksi.

Ainoa huonompi tilanne kuin uutisten lukemattomuus on se, että lukee uutiset vain yhdestä lähteestä.

Internet tekee kyllä lähteiden monipuolistamisesta helppoa. Mutta se ei tee sitä itsestään. Vaihtoehtolähteet pitää osata haluta ja löytää.
 
Valitettavasti se on nykyään yhä mahdollista, vaikka esimerkiksi internetin olisi luullut muuttavan sellaisen mahdottomaksi.

Karkeasti sanottuna nettisukupolvi ei äänestä, varsinkaan kunnallisvaaleissa, ja ahkerimmin äänestävät kansanosat lukevat uutisensa paperilta. Itse olen jonkin verran yllätyksekseni huomannut, että yli kuuskymppiset vanhempani kyllä käyttävät nettiä asioimiseen pankissa ja verkkokaupoissa, harrastusyhdistysten sivujen seuraamiseen ja esim. lomamatkavaihtoehtojen etsiskelyyn, mutta eivät lue sitä kautta uutisia tai blogeja.
 
Vs: Automaattinen metro

Minä luulen, että HS tabloidiuudistuksineen käy kuolinkamppailuaan.

Itseltäni taisi päästä ääneen "oho", kun satuin näkemään tabloidi-Hesarin ensimmäisen kerran jossain. Onnettoman pieni ja laiha lappu todella näytti jo puolikuolleelta.

Tabloidikoko sinänsä on tietysti kätevä ja laihtumisessa on sikäli näköharhaa, että muinaisesta, jättipaksusta, postilaatikon tukkineesta broadsheet-Hesarista suurin osa oli mainoksia ja luokiteltuja ilmoituksia, jotka eivät mitenkään automaattisesti tehneet journalismista sen parempaa tai runsaampaa kuin lehdessä nyt on.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Takaisin
Ylös