Niinkö todella on? Jos näin on, miten voidaan tehdä mitään kustannusarvioita?
Aina voi tulla jotain todella yllättävää, kuten Kluuvin ruhje aikanaan metroa rakennettaessa.
Kluuvin ruhje ei tokikaan tullut yllätyksenä kenellekään. Ruhjeen takiahan on seudun rakennuksia paalutettu syvälle jo 1800-luvulla. Metron linjausvaihtoehtojen pohdinnassa yhtenä tekijänä oli juuri ruhje. Ruhjeen läpäisystä lähetettiin tarjouspyynnöt hyvissä ajoin, jotta se ei jäänyt kriittiselle polulle.
Mitä yleensä kustannusarvioiden pitävyyteen tulee, niin eivät ne ole ammattitaitokysymyksiä lainkaan. Homma menee niin, että ensin päätetään hanke kabinetissa ja sen jälkeen ruvetaan miettimään, miten organiseerattaisiin rahat. Yleisin keino on myydä hanke valtuustoille niin alhaiseksi vedetyllä summallä kuin kehdataan. Valtuuston hyväksynnän jälkeen sitten ruvetaan päivittämään kustannusarviota askel kerrallaan milloin milläkin verukkeella, koska tiedetään että jo päätettyä hanketta ei kuitenkaan koskaan peruta. Kyse on siis aivan tahallisesta toiminnasta. Oikeastaan ainoa relevantti kysymys on, ketkä kulloinkin hyötyvät ja miten.
Esimerkiksi länsimetrossa yksi veruke oli, että paloturvallisuusmääräykset olivat tiukentuneet sitten itämetron rakentamisen. Ikään kuin tämä ei olisi ollut kenenkään tiedossa.