Ideointia Suomen suurnopeusrataverkosta

Vs: Kajaanin juna- ja bussiliikenne Helsinkiin

Imatrasta jatkomatkustajia Joensuuhun on sen verran vähemmän, että jos ei haluta tätä nopeaa junaa käyttää turhaan hitaammalla rataosalla, laitetan sinne yhteysjuna Joensuuhun.

Toisin kuin Kouvola, Imatra ei ole henkilöliikenteen solmukohta eikä siellä tule sälyttää matkustajille turhia junanvaihtoja. Mikäli junavuorojen lukumäärää ei kasvateta, kaikki Kouvola-Joensuu-rataosan henkilöliikenteen junayhteydet tulee säilyttää nykyisen oloisina eli vaihdottomina!
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Kajaanin juna- ja bussiliikenne Helsinkiin

Mahtuvatko tuolle radalle ne nopeat junat jos seassa on myös hitaampia matkustajajunia sekä tavarajunia?
Rataosa joutuu remonttiin ja sen kapasiteettia lisätään. Seinäjoelta pohjoiseen (kuinka pitkälle?) tulee toinen kiskopari. En tiedä, riittääkö kapasiteetti siltikään. Eikös tuolla radalla suurin kuormitus ole öisin?

Mikä estää tekemästä vaikkapa niin, että rata parannetaan huippunopeaksi esimerkiksi välillä Lahti-Imatra. Imatrasta jatkomatkustajia Joensuuhun on sen verran vähemmän, että laitetan sinne yhteysjuna Joensuuhun.
Hieno idea. Tässä hieman jatkokehitelmiä:
  • Jos nopeat junat pysähtyvät myös Joutsenossa, ei rataa tarvitse parantaa kuin Lappeenrantaan saakka. Lyhyillä osuuksilla Lappeenranta-Joutseno ja Joutseno-Imatra ei suuresta nopeudesta ole hyötyä.
  • Tuon yhteysjunan (taajamajuna) pitäisi kulkea Lappeenrannasta saakka, jotta Lappeenrannasta Joensuuhun matkustavien ei tarvitsisi vaihtaa junaa. Oletan, että Lappeenrannasta Joensuuhun matkustavia on enemmän tai lähes yhtä paljon kuin Helsingistä Joensuuhun matkustavia.
  • Suuren kapasiteetin kallis suurnopeusjuna voisi kulkea Parikkalaan. Tässä matkustajat vaihtaisivat junaa Joensuuhun tai Savonlinnaan. Näin vältettäisiin kalliin junan ajaminen vajaatäytöllä ja vajaanopeudella Joensuuhun.
  • Jotta saataisiin myös suoria yhteyksiä Joensuun ja Helsingin välille, voisi suosituimmat junavuorot ajaa ilman vaihtoja.
 
Vs: Kajaanin juna- ja bussiliikenne Helsinkiin

  • Tuon yhteysjunan (taajamajuna) pitäisi kulkea Lappeenrannasta saakka, jotta Lappeenrannasta Joensuuhun matkustavien ei tarvitsisi vaihtaa junaa. Oletan, että Lappeenrannasta Joensuuhun matkustavia on enemmän tai lähes yhtä paljon kuin Helsingistä Joensuuhun matkustavia.
  • Suuren kapasiteetin kallis suurnopeusjuna voisi kulkea Parikkalaan. Tässä matkustajat vaihtaisivat junaa Joensuuhun tai Savonlinnaan. Näin vältettäisiin kalliin junan ajaminen vajaatäytöllä ja vajaanopeudella Joensuuhun.
Jatkokehittelin ajatusta. Nopea juna voisi siis pysähtyä sinne Imatralle. Yhteysjunat Lappeenrannasta Savonlinnaan ja Joensuuhun toteutettaisiin Sm4-tyyppisillä junilla, jotka on sisustettu InterCityjen tapaan ja joissa on välipala-automaatit. Juna jakautuisi kahtia Parikkalassa, toinen runko Savonlinnaan ja toinen runko Joensuuhun. Sm4:n kiihtyvyyksillä voitaisiin avata uudelleen myös suljettuja hiljaisempia asemia Joensuun oikoradalla. Tosin, tässä ajatuksessa tuntuu vähän hölmöltä se, että Lappeenrannan ja Imatran välillä olisi junatarjontaa sekä taajamajunina että huippunopeina junina, koska matkustajamäärät tuskin perustelisivat kaksinkertaista tarjontaa. Ehkä ne huippunopeat junat voisi päättää Lappeenrantaan ja järjestää välittömän vaihdon jatkojuniin. Lappeenranta on kuitenkin sen verran merkittävä yliopistopaikkakunta, että sinne on oltava suora yhteys Helsingistä. Imatralle ei ehkä niinkään.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: TGV rakennettava Helsinki-Tampere-Oulu -välille

Aluekehityksen kannalta olen ennenkin muistaakseni puhunut Etelä-Suomen metropolialueesta, joka käsittäisi Helsingin seudun, Lahden, Tampereen ja Turun, ja muodostaisi ainakin kärkiensä osalta yhtenäisen työssäkäyntialueen. (Selektiivinen etätyö toimisi mahdollistajana tälle, jolloin ihan joka päivä ei välttämättä tarvitsisi kulkea fyysisesti työpaikalle.) Oulu olisi erillään tästä, mutta pitäisi yhdistää siihen nopealla junayhteydellä, joka mahdollistaisi päivämatkustuksen mennen-tullen. Muut alueet yhdistettäisiin näihin alueellisesti sopivan tasoisin keinoin jotta taattaisiin edes jonkinlainen elinkelpoisuus/kehityskelpoisuus suurimmassa osassa maata.

Kyllä, Helsingin seutu, Tampere, Lahti ja Turku muodostavat yhtenäisen kaupunkiklusterin joka tarjoaa (lähinnä helsinkikeskeisesti) mahdollisuuden pendelöidä palavereihin yms junalla. Mutta Oulu on liian kaukana junapendelöintiin, ei auta vaikka juna kulkisi "supernopeasti". Lentokoneella lentää Oulusta tunnissa Helsinkiin. Rakennetaan nyt vain se lentokenttäjuna tai metro, niin että kentältä pääsisi 10 min vuorovälein Stadiin vartissa.

Juna on rahvaan kulkuväline, eikä rahvas käytä junaa kuin mummolaan mennessä, ja silloin on aikaa... Bisnesmies lentää tunnin ja matkustaa junalla korkeintaan sen varttitunnin.
 
Hölynpölynhöpötystä

R.Silfverberg sanoi:
...ja ymmärtääkseni...asia on näin, vai tietääkö joku paremmin?
Käytän tätä viittausta tässä aivan sattumanvaraisesti. Tämä ei ole Raineriin mitenkään kohdistunut! Olit vain ainoa henkilö, joka tunnustaa tässä keskustelussa omaavansa tuollaiset inhimilliset piirteet ja sopi tuo lause siis tähän oivallisesti. Toiset vakiojutustelijat nimittäin tässä, kuten muutenkin rautateiden paikallisliikennettä ruotivissa eräissä toisissa säikeissä, painavat kuvitelmiensa kanssa päälle kahtapuolta ja jyräten kuin panssarivaunu. He eivät kuitenkaan kerro tietojensa perustuvan samanlaisiin Rainerimaisiin taustoihin ja tunnusta sitä tosiseikkaa, että seulovat historiaa jälkijättöisesti sivustaseuraajan mandaatilla ja "ymmärtääkseen"... Ainoa turvansa on jokin joskus rautatieharrastajan yksintein tekemä tutkimus. Enemmän tutkittua tietoa - tai suoraa tietoa joltain aikalaiselta eletystä toimintamaailmasta.

PNu saa minulta ansaittuja plussapisteitä rautatietietämyksestään, koska sieltä näyttää löytyvän paljon oikeaa, asiallista ja kiihkotonta tietoa.

Sitten havainto: Muutaman päivän kun on foorumilta poissa, ei kapasiteetti vain riitä vastailemaan kaikkeen harhamaan. Pitäisi ottaa homma aivan kokopäiväiseksi, mutta kun se ei ole mahdollista. Niin paljon on taas seulomatonta höpöä tänne rautatieosioon kirjoitettu. Tietokoneen ruudulla se vain valitettavasti näyttää asiaan vihkiytymättömän mielestä "oikealta", vaikka se oikeasti on sellaisesta kaukana.
 
Vs: TGV rakennettava Helsinki-Tampere-Oulu -välille

Oulu on liian kaukana junapendelöintiin, ei auta vaikka juna kulkisi "supernopeasti". Juna on rahvaan kulkuväline, eikä rahvas käytä junaa kuin mummolaan mennessä, ja silloin on aikaa... Bisnesmies lentää tunnin ja matkustaa junalla korkeintaan sen varttitunnin.
Ja tällä perusteellako junayhteyttä Oulun ja Helsingin välillä ei tarvitse kehittää? Suomessa eniten matkustajia on juuri Ouluun menevässä junassa (joko IC53 tai IC55), joten mielestäni juuri Oulun yhteyksiä pitäisi kehittää. Minulle on aivan sama, käyttävätkö näitä ruuhkaisia junia bisnesmiehet vai opiskelijatypyt, kunhan vain maksavia asiakkaita riittää.

Lisäksi huomauttaisin, että Tampere on myös suuri ja tärkeä kaupunki, josta bisnesmiehet (ja opiskelijat) haluavat matkustaa Ouluun ja takaisin. Lentoyhteydet Tampereen ja Oulun välillä ovat perin huonot, joten nopea juna on hyvä matkustusväline.
 
Vs: TGV rakennettava Helsinki-Tampere-Oulu -välille

Mutta Oulu on liian kaukana junapendelöintiin, ei auta vaikka juna kulkisi "supernopeasti". Lentokoneella lentää Oulusta tunnissa Helsinkiin. [...] Juna on rahvaan kulkuväline, eikä rahvas käytä junaa kuin mummolaan mennessä, ja silloin on aikaa... Bisnesmies lentää tunnin ja matkustaa junalla korkeintaan sen varttitunnin.

Itse en olisi näin pessimisti. Monessa maassa kotimaan lentovuoroja on todistettavasti menestyksellä korvattu junilla. Ja myös pitkillä väleillä. Ranskalaisessa TGV:ssä istuu bisnesmiehiä tummissa puvuissa laptopit sylissä ihan kuin lentokoneessa. Sama alkaa olla totta myös aamun 7.02 Pendolinossa Tampereelta Helsinkiin (jos kohta Suomessa yleisin pukeutumiskoodi on vapaampi villapaita/kauluspaita-linja). Lentokentillä menee aikaa odotteluun niin pitkään, että keskustasta keskustaan ajava juna saa olla matkalla aika paljon hitaampi ja silti kokonaismatka-ajassa ero ei ole merkittävä.

Tärkein syy on kuitenkin se, että tämän keskustelun yksi lähtökohta oli, että raakaöljyn kallistuminen ja/tai ehtyminen tulee kohtuullisella todennäköisyydellä aiheuttamaan lentopolttoaineen radikaalin kallistumisen lähivuosina ja -vuosikymmeninä. Ehkä biopolttoaineista saadaan tähän helpotusta, mutta en usko että hintataso pysyy silti nykyisenä. Myös päästörajoitukset (=päästökauppa) tulevat nostamaan lentämisen hintaa. En sano tätä agitaatiomielessä, sillä en pidä itseäni ympäristöaktivistina, mutta puhtaasti talousnäkökulmastakin tarkasteltuna kyseessä lienee kohtuullisen todennäköinen tulevaisuuskuva. Ja jos taloudesta puhutaan, niin silloin tosiasioiden tunnustaminen ja niihin reagoiminen jo etukäteen on suurinta viisautta.

Voi siis olla, että tulevaisuudessa lentäminen rajoittuu vain välttämättömiin (työ)matkoihin (bye bye lomat Kanarialla tai Goalla -- liian kallista!) sekä yhteyksille, joille ei ole olemassa taloudellisempaa vaihtoehtoa (kuten junayhteyttä). Kaukoreiteillä todennäköisesti lennetään viimeisenä, sillä matka esim. USA:han joko laivalla Atlantin yli tai junalla Siperian poikki Beringinsalmen rannalle ja sieltä yli Alaskaan ovat äärimmäisen raskaita ja hankalia. Keski-Euroopassa kaikki "helposti toteutettavat" yhteydet korvataan junalla todennäköisesti melko nopeasti. Voi vain arvata kannattaako silloin Oulusta lentää Helsinkiin palaveeraamaan: kotimaan reitit ovat aivan ensimmäisenä teurastuslistalla, koska niille löytyy varsin kelvollinen junavaihtoehto.

Kysymys on siitä, että jos ja kun näin käy, on parempi jos suurnopeusrata on tehty jo valmiiksi hyvän sään aikana. Nopealla radalla Oulu on samalla (lähes kohtuullisella) ajallisella etäisyydellä Helsingistä kuin esim. Madrid lentäen -- ja hitaalla radalla lähes yhtä kaukana kuin Azorit (ja kauempana kuin Dubai). Nykyisen valtiollisen rakenteen tietäen lienee itsestäänselvää, että vuorovaikutussuhteita eli tarvetta liikkua on enemmän Helsingin ja Oulun välillä kuin Helsingin ja Madridin tai Helsingin ja Azorien (tai Dubain) välillä. Tai kääntäen voidaan todeta, että jos Oulu ja muu Pohjois-Suomi jätetään oman onnensa nojaan Euroopan ja maailman periferiaan ilman kunnollisia maan sisäisiä yhteyksiä, ei siellä kohta asu kuin susia.

Täytyy tietenkin huomioida, että tuollaisissa oloissa osa matkustuksesta korvautuu luonnollisesti etäyhteyksillä kuten puhelin- ja videokonferensseilla, mutta uskoakseni jo Suomen sisäisen hallinnon toimiminen edellyttää, että maan jokaiseen asuttuun kolkkaan pääsee fyysisesti jotenkin kohtuullisessa ajassa.

Vakavasti otettava tarve suurnopeusyhteydelle on olemassa, ja sen rooli vain korostuu tulevaisuudessa. Sen rakentaminen olisi hyvin kaukonäköistä politiikkaa.
 
Vs: TGV rakennettava Helsinki-Tampere-Oulu -välille

Kysymys on siitä, että jos ja kun näin käy, on parempi jos suurnopeusrata on tehty jo valmiiksi hyvän sään aikana. Nopealla radalla Oulu on samalla (lähes kohtuullisella) ajallisella etäisyydellä Helsingistä kuin esim. Madrid lentäen -- ja hitaalla radalla lähes yhtä kaukana kuin Azorit (ja kauempana kuin Dubai).
Huomioi myös se, että lentäessä joutuu viettämään suuren osan matka-ajasta terminaaleissa ja liityntäliikenteen parissa, ennen kuin pääsee keskustasta keskustaan. Ja junan valtti lentokoneisiin nähden on sekin, että esim. GPRS- tai 3G-yhteyttä voi käyttää etätyöskentelyyn (tai ihan vain huvitteluun) matkan aikana.
 
"Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan", kuuluu viestinnän tutkija Osmo A. Wiion laki. Öljyn hinta on laskenut alimmilleen puoleentoista vuoteen, vaikka jotkut tässä taannoin veikkasivat (en muista mediaa), ettei "halpa öljy" enää palaa. Uskon, että öljyn tuottajahinta tulee jatkossakin olemaan aaltoilevaa ja joskus poukkoilevaakin, mutta en usko, että siitä muodostuu lentoliikenteen estettä vielä pitkään aikaan. Sen sijaan on "lähes käsittämätöntä", että lentoliikenteen on sallittu näin pitkään ja sallitaan edelleen ajaa (lähes?) verottomalla polttoaineella. Tähän uskon tulevan muutoksen. Huomattavatkaan haittamaksut tuskin kuitenkaan vähentävät lentämistä (lähinnä hillitsevät kasvua), sillä lentokoneiden valmistajat kehittävät tekniikkaa niin, että päästöjä saadaan alemmaksi per matkustaja. Hintojen nousua hillitsee myös halpalentoyhtiöiden aikaansaama kilpailun lisääntyminen. Tämä kilpailu on saapumassa myös kaukoidän lentoihin.

Toisaalta elintason nousun myötä ihmisillä on enemmän varaa käyttää matkustamiseen, mikä sallii kalliimman polttoaineenkin hyödyntämisen. Käsittääkseni biopolttoaineita voidaan hyödyntää suihkuturbiinitekniikallakin ja hiilestä saataneen lentopolttoainettakin nykyiseen verrattuna ehkä tuplahinnalla satoja vuosia. Elintason nousuhan koskee mitä suurimmassa määrin myös voimakkaasti kehittyviä maita, kt. Kiinaa. Siellä matkustetaan vielä vähän lentokoneella per asukas, mutta tilanne varmasti tulee muuttumaan.

Kannatan kyllä nopean raideliikenteen kehittämistä Suomessa, mutta rauhallista tahtia, esimerkiksi siten, että keskeisimmillä reiteillä ratoja peruskorjattaessa otetaan huomioon liikennöinti nykyistä suuremmilla nopeuksilla.
 
"Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan", kuuluu viestinnän tutkija Osmo A. Wiion laki. Öljyn hinta on laskenut alimmilleen puoleentoista vuoteen, vaikka jotkut tässä taannoin veikkasivat (en muista mediaa), ettei "halpa öljy" enää palaa.
Sen verran, mitä minä olen viestimien kautta ymmärtänyt on, että öljy kallistuu koko ajan (toki pienin notkahduksin), mutta bensan hinta elää omaa elämäänsä ja on nyt pienimmillään pitkiin aikoihin.
 
"Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan", kuuluu viestinnän tutkija Osmo A. Wiion laki. Öljyn hinta on laskenut alimmilleen puoleentoista vuoteen, vaikka jotkut tässä taannoin veikkasivat (en muista mediaa), ettei "halpa öljy" enää palaa. Uskon, että öljyn tuottajahinta tulee jatkossakin olemaan aaltoilevaa ja joskus poukkoilevaakin, mutta en usko, että siitä muodostuu lentoliikenteen estettä vielä pitkään aikaan. [...] Toisaalta elintason nousun myötä ihmisillä on enemmän varaa käyttää matkustamiseen, mikä sallii kalliimman polttoaineenkin hyödyntämisen. Käsittääkseni biopolttoaineita voidaan hyödyntää suihkuturbiinitekniikallakin ja hiilestä saataneen lentopolttoainettakin nykyiseen verrattuna ehkä tuplahinnalla satoja vuosia.

Wiion laki on muistissa, tosin en soveltaisi sitä kauhean suoraviivaisesti. Silloin kuin ennustetaan suurta muutosta, ensin yleensä ylireagoidaan, kunnes oikea suunta löytyy pitkällä aikavälillä. Toisaalta kun ennustetaan tasaista kehitystä, niin silloin voi käydä niin että aliarvioidaan muutospaineet.

Itse olen skeptinen kaikkien sellaisten konsensusennusteiden suhteen, joilla todistetaan, että nykyinen meno jatkuu suunnilleen samanlaisena tulevaisuudessakin. Voi olla, että näin käy, mutta mikäs siinä sitten haittaisi: nykytilassahan osataan ihan hyvin elää näine hyvinemme. Sen sijaan jos otamme tiettyjä kehitystrendejä ja ekstrapoloimme niitä, voi olla että ne johtavat kriisiytymiseen tavalla tai toisella. Silloin meidän täytyy kysyä itseltämme miten sellaiseen kriisiin voisi sopeutua. Sopeutuminen voi olla viisasta jopa siinä tapauksessa, että kriisiytymiseen asti ei ikinä päästä.

Lyhyesti sanottuna status quon jatkumisen todisteleminen on vähän kuin pistäisi pään pensaaseen: ei siitä varsinaisesti haittaa ole niin kauan kuin mikään ei uhkaa todellisuudessa, mutta jos uhkaa, niin se on varmin keino olla varautumatta mihinkään ennen kuin on liian myöhäistä. Esimerkkejä tällaisesta ajattelusta:

- 1800-luvun loppu: suurkaupunkien suurin liikenneongelma ovat hevosenjätökset
- 1900-luvun alku: eivät naiset kuitenkaan osaa äänestää, kun eivät mitään ymmärrä politiikasta
- 1960-luku: Concorde on tulevaisuuden liikenneväline ja yliäänimatkustus pian arkipäivää
- 1970-luku: Kekkonen on korvaamaton ja YYA-sopimus on Suomen turva aina ja iänkaikkisesti
- 1980-luku: Neuvostoliitto kestää ikuisesti
- 1990-luku: markka on vahva ja suomalaiset rikkaita Euroopan japanilaisia
- 2000-luku: internetissä markkinoiden kasvu on ikuista ja eksponentiaalista
- 2010-luku: kyllä sitä polttoainetta vielä riittää tai ainakin uusia energianlähteitä keksitään juuri kun entiset ehtyvät (?)

Tässä energiasopassa on niin monta lusikkaa, että sitä on vaikea hahmottaa. Yhtäältä jotkut sanovat että öljy loppuu, ja ennen loppumistaan kallistuu. Toiset sanovat, että laskipa kuitenkin eilen. Jotkut sanovat, että voihan sitä riittääkin, mutta sitten tulevat päästöt esteeksi. Ja jotkut sanovat, että kyllä niistä päästöistä opitaan pääsemään eroon. Siunatuksi lopuksi jotkut vielä sitten ennustavat, että joku vielä toistaiseksi tuntematon tekniikka tulee ja pelastaa.

Uusia teknologioita kyllä kehitetään, mutta minusta tuntuu hieman itsekkäältä ajatella, että käytetään vaan huolettomasti kaikki öljy ensin loppuun itse ja annetaan tulevien sukupolvien valmistaa hiilestä polttoainetta kalliilla seuraavat parisataa vuotta. Entä sitten sen jälkeen? Miksi meidän sukupolvemme olisi se, jolla on oikeus syödä loppuun vuosimiljoonien aikana kertyneet luonnonvarat ja jättää tulevat sukupolvet selviämään kekseliäisyydellään. Voihan olla että parinsadan vuoden päästä öljylle on paljon arvokkaampiakin käyttökohteita kuin toimia polttoaineena. Jos vaihtoehtoa ei olisi, niin sitten kai sitä voisi omaksua hällä väliä -mentaliteetin. Mutta kuin vaihtoehtoja on ja ne kaiken lisäksi saattaisivat potentiaalisesti tarjota paremman elämänlaadun, minusta olisi järjetöntä jatkaa vain tuhlaamista. Vähintään pitäisi ottaa askeleita siihen suuntaan, että yritetään etsiä ratkaisuja sen sijaan että tuudittaudutaan väärään turvallisuudentunteeseen. Lisäksi ratkaisujen (sekä teknologisten että yhteiskunnallisten) etsiminen luo taloudellista toimeliaisuutta ja onnistuessaan voi synnyttää yleisen hyvinvoinnin lisäksi menestyvää liiketoimintaa.

Puhe elintason jatkuvasti noususta kuulostaa myös hieman myytiltä. Ei elintaso aina nouse: viime sodat aiheuttivat valtavan romahduksen, jättämättä huomiootta lama-aikoja. Joillakin mittareilla hyvinvointi kyllä paranee, mutta ei kaikilla: ei voida siis sanoa että jatkuva hyvinvoinnin parantuminen olisi peruuttamaton luonnonlaki -- se vaatii työtä.

Se mikä minua sykähdyttää toisinaan kun perehtyy johonkin historialliseen aikakauteen on että eivät ihmiset silloin olleet tietämättömiä, tyhmiä tai köyhiä sinänsä. Kaikki on niin suhteellista. Pintaa raaputtamalla löytää ilmiöitä jotka ovat edelleen olemassa, mutta muuttaneet muotoa. Esim. sanomalehdet ja kirjastot olivat vähän kuin aikansa internet. Keskiajalla turismi pukeutui pyhiinvaelluksen kaapuun. Ja vastaavaa. Funktio ratkaisee, ei ulkomuoto, ja ihmiset kautta aikain ovat yleensä olleet pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia laveasti tarkasteltuna. Eli ei se hyvinvoinnin näkökulmasta ratkaise elintasoa kuinka paljon resursseja onnistuu tuhlaamaan vaan se kuinka paljon hyvinvointia saa aikaan käytössään olevin resurssein.

Menee kyllä jo vähän sivuun aiheesta... :)
 
Rakennutetaan Helsingistä Turkuun suorinta mahdollista reittiä rataa. Perustus niin hyväksi, että voi vaikka 300 km/h ajaa. Mahdollisia reittiä mm. moottoritien vieressä. Kyllä siinä maata piisaa ja jos ei piisaa nii laitetaan sitten siltaa tai maan alle. Pysähdykset Veikkolaan ja Saloon, ainakin. Kyllä sopii sitten "Italian herkun" siinä huristella..
 
Vs: Kajaanin juna- ja bussiliikenne Helsinkiin

  • Tuon yhteysjunan (taajamajuna) pitäisi kulkea Lappeenrannasta saakka, jotta Lappeenrannasta Joensuuhun matkustavien ei tarvitsisi vaihtaa junaa. Oletan, että Lappeenrannasta Joensuuhun matkustavia on enemmän tai lähes yhtä paljon kuin Helsingistä Joensuuhun matkustavia.
  • Suuren kapasiteetin kallis suurnopeusjuna voisi kulkea Parikkalaan. Tässä matkustajat vaihtaisivat junaa Joensuuhun tai Savonlinnaan. Näin vältettäisiin kalliin junan ajaminen vajaatäytöllä ja vajaanopeudella Joensuuhun.
  • Jotta saataisiin myös suoria yhteyksiä Joensuun ja Helsingin välille, voisi suosituimmat junavuorot ajaa ilman vaihtoja.

Joensuu-Helsinki väliä vaihtelevalla intensiteetillä vuodesta 1979 kulkeneen subjektiivisen havainnoijan syvällä rintaäänellä uskallan väittää, että reilu enemmistö (arvio yli75%) matkustajista Joensuusta/Joensuuhun on etelämpää kuin Lappeenrannasta. Vastaavasti Parikkalasta tulevien/postuvien osuus on aika pieni. Helsingistä tulijoitten ylivoimaisesti tärkein kohde on Lappeenranta.

Jos junaa pitää vaihtaa, niin Lappeenrannassa, mutta tuo on kuitenkin #¤&sijainen vaihtoehto sille, että voisi matkustaa Joensuu-Helsinki -välin niillä Pendolinon tai IC:n suurimmilla mahdollisilla nopeuksilla
 
Takaisin
Ylös