Tietysti se on perinteisesti niin, että joukkoliikenne on sellainen välttämätön pakko, joka tehdään köyhille ja kipeille. Kaikille niille, joilla ei jostain syystä ole mahdollisuutta liikkua omatoimisesti eli käyttää omaa autoa.
Näin vuonna 2019 kuitenkin jotenkin soisi, että tuo ajatusmaailma pikku hiljaa muuttuisi. Että joukkoliikenne nähtäisiin muuallakin kuin juhlapuheissa ihan aidosti vaihtoehtona. Että silläkin kaupunkilaisella, jolla on todellinen mahdollisuus valita, tuo valinta osuisi kuin itsestään joukkoliikenteeseen. Koska se on helppoa, koska se on edullista, koska se on mukavaa, koska se on luotettavaa, koska sieltä saa istumapaikan, koska se kulkee tiheästi, koska se kulkee nopeasti...
Mutta eihän se ole. Harvassa ovat ne matkat, joilla joukkoliikenne on oikeasti kilpailukykyinen sellaisenkin henkilön mielestä, joka vaatii siltä korkeaa laatutasoa.
Silti minua hämmästyttävät esimerkiksi Suden kaltaiset kommentit. Sitä jotenkin kuvittelisi, että juuri Joukkoliikennefoorumille kirjoittajat tahtoisivat, että joukkoliikenne olisi hyvää. Mutta ei, istumapaikalla ei ole mitään väliä. Kyllä sen köyhän bussiin joutuneen sietää seistä. Voi voi.
Miten me saisimme Höselin virkamiehet, pääkaupunkiseudun johtavat poliitikot ja joukkoliikenteen käyttäjät ymmärtämään, että joukkoliikenteellä on edessään loistava tulevaisuus vain, jos siitä pyritään tekemään jotain muuta kuin se mitä se nyt on? Miten ihmeessä kaupunkibulevardit voivat toteutua ja toimia, jos niidenkin varsilla joskus asuville oma auto on ainoa laadukas kulkuväline?
