Tavallisten asuintalojen alakerroissa sijaitsevat kaupat on hoidettava kadulta käsin jos halutaan säilyttää nykyinen palvelutaso myös lähiöalueilla. Mielestäni paras jakeluaika on aamupäivästä ruuhkien jälkeen, mutta ennen ruokatunteja, jolloin liikenteessä on mahdollisimman vähän autoja.
Minullakin on jakeluliikenteestä omakohtaista kokemusta 1970-luvun alkupuoliskolta. Tuli ajetuksi Hartwallin jakelua sekä kantakaupunkiin että esikaupunkeihin.
Silloin systeemi toimi juuri kuten Jazu arvelee olevan parasta. Kantakaupunkijakelu tapahtui niin, että oltiin keskustassa klo 8 aikoihin ja klo 11 mennessä piiri oli hoidettu. Keskustaa varten oli pieniä Bedfordeja, jotka mahtuivat osaan porttikongeista, missä oli uudehkoja rakennuksia joiden lastaussillat olivat pihan puolella.
Iltapäivisin ajettiin lähiöt. Niihin mentiin usein 3-akselisilla, ja suurimpiin myymälöihin korit siirrettiin kuormalavoilla. Vaikka kuormaa oli 2-4 kertaa niin paljon kuin kantakaupungin autoissa, piiri oli selvä parissa tunnissa. Toki ajomatkat olivat pidemmät, joten aika lähdöstä varastolle paluuseen oli suunnilleen sama.
Olennainen ero nykyiseen nähden oli, että auton ja myymälän välillä ei kuljettu rullakoilla vaan nokkakärryillä. Niissä kun on suuret (20-25 cm) ilmakumipyörät, ne eivät melunneet, ne sietivät katukivetyksen ja jopa portaita. Rullakot eivät siedä mitään muuta kuin lastaussillan pienine kovamuovipyörineen.
En näe 35 vuotta vanhalle systeemille mitään muuta estettä kuin ahneuden, joka on mahdollista kauppakeskuskulttuurin ansiosta. Tietenkin kivijalkajakelu on kalliimpaa per tuote, kuten koko kivijalkakauppa. Mutta jakelu ja lähikauppa on kuitenkin halvempaa kuin vielä pienempiin yksiköihin jaettu nykyinen jakelu eli henkilöautonouto. Sen kustannus ei ole tuotteen hinnassa, mutta kuluttaja maksaa senkin, vaikkei sitä välttämättä ymmärrä.
Ja tuo 35 v. vanha systeemi on se, mikä toimii Keski-Euroopan kävelykeskustoissa. Niissä jakeluliikenne on sallittua tyypillisesti suunnilleen klo 10–11 asti. Sitten alue suljetaan mekaanisesti. Tosin senkin jälkeen jakelu on mahdollista ja sitä tapahtuu, mutta usein juuri nokkakärryin ja jakeluauto on kävelyalueen rajalla.
Summaan vielä, että 1970-luvulla siis kantakaupunkijakelu tapahtui vapaaehtoisesti aamupäivällä. Silloin liikenne oli vähäisintä ja asiakkaita ei vielä liikkeissä ollut. Eli kauppiaallakin oli aikaa ottaa vastaan ja sijoittaa myymäälään. Hartwallilla duuni tehtiin urakalla. Työpäivä oli esim. 6:30–11:30. Totta, vain 5 tuntia, mutta se oli tehokasta työaikaa. Sen jälkeen mentiin lounaalle ja kotiin, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ahkerimmat ottivat iltapäiväksi lähiökeikkoja ja tienasivat suunnilleen puolikkaan työpäivän lisää. Silti olivat kotona ”normaaliin” aikaan.
Tämän kaiken kokeneena minua suorastaan huvittaa kymmenien miljoonien investoiminen maanalaiseen jakelutunneliverkkoon. Vain sen tähden, että voidaan ajaa liian suurilla autoilla, mihin aikaan vaan ja käyttää rullakoita. Ja kukahan senkin tunnelin maksaa? Aivan oikein, me kuluttajat.
Antero