- Liittynyt
- 20 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 1,394
Tässä kuva Wienin nopean raideliikenteen verkosta:
http://homepage.univie.ac.at/horst.prillinger/ubahn/m/largemap-s.html...Järjestelmän ero Helsingin seutuun on suuri. Helsingin seudulla täyseristetyt ratkaisut, eli junat ja metro, hoitavat liikkumistottumukset Helsingin seudulla 2012 raportin mukaan noin 34 % matkoista, katuratikan osuus on noin 13 % ja bussien noin 54 %.
Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että tunnusomaisin piirre ja selvin ero Helsinkiin on, että kaikki liikennemuodot muodostavat yhden yhtenäisen verkon, jonka silmäkoko on pieni. Metrolinjoilla, raitiotielinjoilla ja keskikaupungin bussilinjoilla ei ole erillistä roolia. Varsinkin koillissektorilla reitistö muodostuu hyvinkin kauniiksi hämähäkinverkoksi, jossa säteittäislinjat kulkevat alle kilometrin etäisyydellä toisistaan ja poikittaiset reilun kilometrin. Esimerkiksi noin Westbahnhofin tasalta pohjoiseen säteittäisinä yhteyksinä on ensin U3, sitten on raitiotielinja 49 sitten bussilinja, jonka numeroa en enää muista, sitten raitiotielinjoja ja lopulta U4. Poikittaisyhteyksiä taas ovat ensin Rinstrassen ratikat, U2, bussilinja A13, raitiovaun 5, metro U6, raitiovaunu 9, bussi A10, S-bahn S45 ja lopuksi raitiovaunu 10. Kun metron asemia on tiheässä, niin kaikki linjat palvelevat suunnilleen samalla tavalla. Lopputulos ei ehkä ole alunperin tarkoituksella tällaiseksi suunniteltu, mutta tosiasiassa pohjalla on ensin linjaverkosto ja sen palvelutaso, eli tiheä silmäkoko ja alle 15 minuutin vuoroväli, yksittäiset linjat on sitten toteutettu sen mukaan, paljonko on matkustajia. Liityntäliikennettäkin on jonkin verran, mutta liityntäbussit voivat syöttää yhtä hyvin raitiotieasemaa kuin metroakin. Luonnollisesti paikallisjunat syöttävät metroa ja tämä selittää ison osan erilaisesta kapasiteettitarpeesta. Metroa on rakennettu selvästi korvaamalla koko lailla yksi yhteen vilkkaimpia raitiotiereittejä. Jonkinlainen esimetrokin löytyy, kun kaakon suunnassa on raitiotietunneleita ilman mitään selvästi nähtävää syytä ja myös U2 kulkee osan matkaa alkuaan tällaista tunnelia.
S-bahn -verkosto tosiaan myös on paikallisesti tärkeä osa verkkoa. Tärkeä on varsinkin niin sanottu runkoyhteys Meidlingistä Florisdorfiin, jota pitkin suuri osa s-bahn -linjoista kulkee. Tällä osuudella liikenne on metromaista. Tärkeä on myös vanhan Stadtbahnin uloin osa Vorstadtbahn, jota nykyään liikennöidään S-bahn -linjana S45 vartin vuorovälillä. (S tarkoittaa tässä Schnellbahnia, jota ei pidä sotkea vanhaan Stadtbahniin.) Muutoin liikenne on melko harvaa, joillain osuuksilla vain kerran tunnissa. Tyypillisesti kuljetaan ehkä kaksi tai kolme kertaa tunnissa. Tämä johtuu osin siitä, että S-bahnilla ei oikeastaan ole omaa muusta rataverkosta eristettyä rataa tuota runko-osuutta ja vanhaa Vorstadtbahnia lukuunottamatta. Joskin runko-osuudella kulkee myös regional- ja regional express -junia, joista osa kulkee Slovakiaan ja Tsekkeihin. Mutta asialla ei ole niin väliä, kun ero R- ja S-junien välillä on veteen piirretty ja runko-osuudella kaikki junat pysähtyvät kaikilla asemilla joka tapauksessa. Toisaalta S-bahn -reitit kulkevat paikoitellen teollisuusraiteilla (hiljaisella nopeudella) tai eri pääratoja yhdistävillä yhdysradoilla. Vastaavasti Vorstadtbahnilla kulkee silloin tällöin muun liikenteen seassa tavarajuna. Kokonaisuutena itävaltalaiset käyttävät rataverkkoaan integroituna kokonaisuutena. Poikkeuksena on muutamat suurnopeusradat, jotka on tarkoitettu vain pikajunille. S-junat ovat yhdessä R-junien kanssa edellä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta seudullista liikennettä ja sellaiseksi tietenkin kohtalaisen tiheää vuoroväliltään. Seudullinen rataverkko on tiheä myös siinä mielessä, että se yhdistää oikeastaan kaikki isommat paikkakunnat koko Ala-Itävallassa ja Burgerlandissa. Tilanne olisi sama, jos Uudellamaalla kulkisi juna jokaista Karkkilaa suurempaan paikkaan vähintään kerran tunnissa.
Saksaan jos vertaa, niin joukkoliikennejärjestelmää on rakennettu paljon epäsystemaattisemmin, mistä hyvänä esimerkkinä on juurikin tuo S-bahn, joka ei ole oikein lintu eikä kala. Myös edellä Petterin linkkaama "nopeiden" yhteyksien kartta on hyvä esimerkki tästä: metro ei ole kovin nopea, mutta toisaalta S-bahn taas kulkee monin paikoin kovin harvoin. Kartan käyttökelpoisuus on siis melko kyseenalainen, kun kaupungilla liikkuva tarvitsisi metrokartan täydennykseksi mieluummin raitiotieverkoston ja senkin täydennettynä keskikaupungin busseilla, ja Ala-Itävaltaan matkustava taas tarvitsisi S-bahn -linjojen lisäksi myös tiedot R ja REX (itävaltalainen vastine RE:lle) -junista. Ilmeisesti idea S- ja U-bahnien yhteisestä linjakartasta on otettu suoraan Saksasta miettimättä sen kummemmin, mitä se tarkoittaa Wienin seudulla. Berliinissähän esimerkiksi vastaava schnellverbindungen -kartta on oikein hyödyllinen, varsinkin kun mukana yleensä on myös raitioteiden ja linja-autojen X-linjat.
---------- Viestit yhdistetty klo 23:34 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 23:28 ----------
Näppituntuma Münchenistä on, että kyllä siellä ihan selkeästi on aamu- ja iltaruuhka. Ei pidä kuvitella, että meikäläinen kulttuuri olisi jotenkin omituinen erityistapaus. Tarkat kellonajat voivat toki poiketa hieman. Uskoakseni aamuruuhka muistuttaa hyvinkin Suomea, iltaruuhka voi olla jonkin verran myöhemmin.
Suomessahan terävän iltaruuhkan on poistanut kauppojen pitkät aukiolot. Ja samoin tietenkin Pohjoismaissa, Pohjois-Saksassa ja oikeastaan protestanttisessa Euroopassa yleensä. Mutta ainakin saksankielisissä katolisilla alueilla kaupat sulkeutuvat tylysti puoli kahdeksalta, mikä pakottaa ihmiset myös lopettamaan työt ja hoitamaan asiointinsa samaan aikaan illalla.