Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Jossain selvityksissä oletettu 600 metrin vaikutusalue metroasemalle on mitä ilmeisimmin erittäin voimakkaasti alimitoitettu.
Edellä lainattuna tämän ketjun kahdesta ensimmäisestä viestistä jouluna 2009. Siinä on väite ja mahdollisesti tarkoituksella aikaan saatu väärinymmärrys. Sillä otetaanpa tähän vielä aloitusviestin alkuosassa lainattu:Se, että suuri osa matkustajista kävelee metroasemille jopa kilometrin päästä ei tee siitä hyväksyttävää.
Hylje on ymmärtänyt metroselvityksen väittämän siten, että kilometrin päästä vielä puolet matkustajista kävelisi metroasemalle. Asiahan ei ole näin, eikä edes ole selvää, mitä metroselvityksen väittämä oikeastaan tarkoittaa.Metron yöliikenneselvitys sanoi:Nykyisin noin kaksi kolmasosaa Itä-Helsingin väestöstä asuu metroasemien vaikutusalueella. Arviolta noin puolet käyttäjistä kävelee asemalle vielä kilometrin etäisyydeltä.
Anni Suomalainen teki diplomityön aiheesta Kävelyetäisyys metroasemalle. Työssään Suomalainen toteaa tämän YTV/HSL/HKL-aieistossa usein esiintyvän väittämän, mutta osoittaa, ettei se pidä paikkaansa.
Avain asiaan on tämä kuva:
Metrolla ei todellakaan matkusta puolet kilometrin päässä metroasemista asuvista. Ei myöskään puolet kilometrin päässä asuvista joukkoliikenteen käyttäjistä kävele metroasemalle.
Kuva osoittaa, että niistä, jotka kävelevät metrolle, 15 % kävelee kilometrin tai enemmän. Se on kaukana siitä, että puolet metrolle kävelijöistä tulisi enintään kilometrin päästä, eli puolet vielä pidemmältä.
Tilastoarvo, joka kuvaa sitä, miten pitkältä kävelee metroasemalle puolet niistä, jotka asemalle kävelevät, on mediaani. Mediaani on 400 metriä. Siis puolet asemalle kävelijöistä kävelee enintään 400 metriä.
Suomalaisen diplomityön kysymys on löytää vastaus kysymykseen siitä, mitä voidaan pitää metroaseman välittömänä, kävellen palveltavana palvelualueena. Ensimmäinen jatkokysymys tähän on, mihin pannaan raja siitä, mikä määrä metroasemaa kävellen käyttävistä katsotaan käyttäjiksi, joita palvellaan, ja mitä osaa käyttäjistä pidetään sellaisina, että vaikka he kävelevätkin, sitä ei voi laskea enää palveluksi.
Suomalainen päätyy työssään tilastoaineiston perusteella siihen, että 600–700 metrin linnuntie-etäisyys on lähiöalueella metroaseman palvelualue. Se tarkoittaa kävelymatkana noin 800–900 metriä. Tältä kävelyetäisyydeltä tulee 70–80 % niistä, jotka nyt kävelevät metroasemille. Eli metroaseman palvelualue on se, jolta kertyy 70–80 % aseman käyttäjistä.
Jos lasketaan Suomalaisen työn tulosten ja joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden perusteella, kilometrin päästä metroasemasta asuvista noin 2 % suostuu kävelemään metroasemalle. Eli käytännössä ei juuri kukaan. Edellä siteerattu metroraportti antaa ymmärtää, että metroaseman käyttäjistä vielä puolet tulisi kilometrin päästä. Todellisuus on noin 7 %.
Metron väitetyllä suosiolla ei siis ole mitään perustetta.
Mutta Suomalaisen tutkimus sisältää hupaisan yksityiskohdan. Suomalainen kysyi sekä metroasemalle kävelleiltä että haastattelemiltaan asiantuntijoilta, mitä he pitivät hyväksyttävänä kävelymatkana. Tulos oli, että metroasemalle kävelleet eivät suostuneet kävelemään niin pitkää matkaa kuin arvelivat muiden suostuvan. Vastaajien mielestä puolet ihmisistä suostuisi kävelemään kilometrin, mutta heidän itsensä tulos oli 400 metriä. Myös asiantuntijat vastasivat, että puolet asemalle kävelijöistä tulee enintään kilometrin päästä. Suomalaisen haastattelemat asiantuntijat ja asemalle kävelevät maallikot olivat siis yhtä viisaita luulossaan siitä, miten kaukaa ihmiset suostuvat metroon kävelemään.
Antero