JOUKKOLIIKENTEEN PYSÄKKIEN SIJOITTAMINEN
Joukkoliikenteen pysäkin vaikutusalue
Aikaisemmassa keskustelussa on ikään kuin lähtökohtana, että asutus ja työpaikat ovat jo valmiina, minkä jälkeen mietitään, minne pysäkit tulevat, ja miten sitten pysäkkejä käytetään. – Tässä on tilanne on toisinpäin: Pohdin, miten asutus pitäisi sijoittaa, jotta pysäkeille tulisi mahdollisimman paljon matkustajia.
Täsmällinen matka-arvio vaatisi tutkimuksia. Onko niitä tehty?
Jaottelu voisi olla esim. tällainen:
Yli yksi km: kiireettömät, terveet kuntoilijat
600 – 1 000 m: vähän kiireiset, terveet kuntoilijat
400 – 600 m: Vähän laiskat ja terveet ilman kantamusta. Salkun, salkkumikron yms. kantajat terveistä kuntoilijoista.
300 – 400 m: Vanhukset, lapset, lapsiperheet ja huonokuntoiset. Kauppakassin yms. kantajat.
0 – 300 m: Vammaiset, esim. pyörätuolin käyttäjät, sokeat
Joka tapauksessa pysäkinkäytön maksimoimiseksi pysäkin ympäristön asutus pitäisi vyöhykkeistää sen mukaan, miten asukkaalla on liikuntakykyä tai liikuntamahdollisuuksia (lapsiperhe). Pysäkin lähellä etusija asumiseen pitäisi antaa vammaisille, vanhuksille ja lapsiperheille. Vuokra-asumisessa tämä onnistuu säännöksillä. Mutta miten se onnistuisi omistusasunnoissa?
Kaivattiin yllä olevaan selvennyksiä ja tarkennuksia.
Tarkoitin kauppakassilla muovikassia. Sitä on näppärä käyttää kauppatavaroitten kantamiseen, koska se lopulta päätyy roskapussiksi. Näin ei tarvitse ostaa erikseen roskapusseja. – Mutta raskas muovikassi painaa ikävästi sormia, joten sitä ei mielellään kanna pitkiä matkoja.
Toisaalta voisi käyttää kangaskassia pitkillä matkoilla, koska se ei paina sormia niin kovasti kuin muovikassi. – Paras vaihtoehto olisi kuitenkin selkäreppu, jota voi käyttää kilometrikaupalla raskaitten ostosten kantamiseen ilman ongelmia.
Lapsena käytin polkupyörää kauppakassien kuljettamiseen. Mutta silloin tarvitaan vähäistä autoliikennettä ja 20 km/h nopeusrajoitusta, jotta lapsen olisi turvallista liikkua tiellä autojen seassa.
Tämän opetuksena on, että lisäpohdinnalla löytyy ratkaisuja, joilla voidaan pidentää kohtuuvaivaisia kantomatkoja. Mutta usein niitä ei pohdita, vaan vain käytetään helposti mieleen tulevaa ratkaisua. Ehkä myös kulttuurisyyt (vrt. selkäreppu aikuisella) voivat estää käyttämästä käteviä pitkän matkan kantoratkaisuja. Taitava mainoskampanja selkärepun käytöstä tavaroitten kantamiseen voisi johtaa siihen, että edes 1 – 2 kilometrin matkaa kävellen ruokakauppaan ei pidettäisi liian pitkänä, jos sen tekee terve aikuinen ilman lapsia.
Tarkoitin etäisyyksillä kävelymatkoja . En käyttänyt linnuntietä, koska sen muunnoskerroin kävelymatkaksi vaihtelee huomattavasti: Pysäkiltä katsoen suoran kävelytien varrella olevan talon asukkaan (Nyt ei lasketa mukaan portaitten kävelyä eikä pihan ylitystä.) kävelymatka pysäkille on oikeastaan sama linnuntiematka. Huonosti sijaitsevassa talossa asuvalla kävelymatka pysäkille voi olla yli kolme linnuntiematkaa.
Kuitenkin pysäkin ympäristön sopivalla suunnittelulla päästään siihen, että pysäkin ympäristön rakennukset sijaitsevat enintään tietyn matkan päässä pysäkistä, ja että kuitenkin pysäkin ympäristö on kokonaan hyötykäytössä:
• Käytetään ruutukaavaa, jossa kunkin vierekkäisen rakennuksen väliin mahtuu jalankulkutie.
• Muodostetaan pysäkin kohdalle ruutu esim. 600 m:n matkan perusteella. Sen tien suuntainen pituus on 600 m + 600 m. Sen pituus kohtisuoraan tietä vasten on 600 m.
• Em. ruudun kahdesta nurkasta, jotka eivät ole tien vieressä, erotetaan kummastakin pieni ala. Pienet alat ovat sen muotoisia ja kokoisia, että kun ne poistetaan ruudusta, jäljelle jääneessä ruudun osassa on joka rakennukseen matkaa enintään 600 m pysäkiltä.
• Ruudussa poistetussa nurkka-aloissa voi olla lasten leikkipuisto, tavallinen puisto tai muunlainen virkistysalue. Virkistysalueella ei ole kiire sekä kävely sinne ja siellä on osa virkistymistä.
• Nurkka-aloissa voi olla myös melko harvoin tarvittava myyntipiste tai palvelu, esim. kenkäkauppa. – Jos tietyntyyppisestä tavaraa tai palvelua tarvitsee käydä ostamassa enintään kerran kuukaudessa, niin silloin ei haittaa, vaikka sinne on vähän pitempi matka ja matkaan kuluu aikaa vaikka 15 minuuttia pysäkiltä.
Pyörätuolinkäyttäjät yms. eivät voi käyttää portaita. He tarvitsevat korotettuja pysäkkejä ja matalalattiaisia joukkoliikennevälineitä.
Toisaalta lähijoukkoliikenteessä olisi melko kallista korottaa joka ikinen pysäkki, koska pysäkkien pitää kattaa koko alue. Lisäksi pysäkkejä pitäisi saada vaihdetuksi helposti, halvalla ja nopeasti, jotta linjojen uudelleenreititys sujuisi helposti.
Toisaalta on olemassa katuja, joitten sijainnin perusteella tiedetään, että niitä pitkin kulkee joukkoliikennereittejä vielä vuosikymmenten päästä. – Näillä kaduilla voisi olla korotettuja pysäkkejä. Ja näitä katuja pitkin voisi kulkea myös matalalattiaiset joukkoliikennevälineet.
Sitten käytännön huomautuksia:
Joukkoliikenteen kokonaissuunnittelussa pitäisi ottaa huomioon niin paljon erilaisia asioita, että suunnittelu helposti karkaa käsistä, koska tilanne on liian monimutkainen. – Silloin tulee houkutus käyttää liiallisia yksinkertaistuksia, kuten esim. pysäkkiympyrän säde mittaamaan pysäkin palveluetäisyyttä. Tällaiset yksinkertaistukset piilottavat ongelmia, joille pitäisi löytää ratkaisu.
Joukkoliikennefoorumi on hyvä paikka joukkoliikennesuunnittelulle, koska se mahdollistaa yhdessä suunnittelun, johon osallistuu erilaisia kokemuksia ja erilaisia taitoja osaavia ihmisiä. – Yhden ihmisen suunnittelukyvyllä on rajansa: Ei ole aikaa perehtyä jokaiseen tarvittavaan asiaan. Ei ole kokemusta jokaisesta seikasta, joka pitäisi ottaa huomioon. Ei tule vain muistaneeksi kaikkea, mitä pitäisi ottaa huomioon.
Joukkoliikennesuunnittelu on oikeastaan vähän väärä ilmaisu, koska siitä tulee mielikuva, että valmiiksi rakennettuun ympäristöön sitten lopuksi suunnitellaan joukkoliikenne. – Parempi ilmaisu on yhdyskuntasuunnittelu, joka tavoittelee jalankulun, polkupyörän käytön ja joukkoliikenteen käytön maksimoimista. Nimittäin yhdyskunnan rakenteesta riippuu paljon em. tavoitteen toteutuminen.
Laaja-alainen kokonaisuus, joka sisältää paljon erilaisia seikkoja, joilla voi olla monimutkaisia keskinäisiä riippuvuuksia, pitää jakaa osa-alueisiin suunnittelua varten. Usein on haastava tehtävä jakaa kokonaisuus mielekkäisiin osa-alueisiin.
Minulla on sellainen tuntuma, että pysäkin palvelualueen yhdyskuntasuunnittelu olisi sopiva osa-alue, kun kokonaisuus jaetaan mielekkäisiin osa-alueisiin. Tässä yhteydessä kokonaisuutena on yhdyskuntasuunnittelu, jonka tavoitteena on jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käytön maksimointi.
