Maailmalla taitaa olla joitakin kaksikerrosbussikaupunkeja, joissa päättäjillä on jonkinlainen päähänpinttymä, että kaupunkibussi on kaksikerroksinen. Muunlaista mallia ei sitten ajatellakaan. Vähän samaan tapaan kuin Suomessa monilla on päähänpinttymä, että raitiotie on vain Helsingin keskustassa ekä sitä muualle voi ajatellakaan.
Omat kokemukseni kaksikerrosbusseista ovat 60-70-luvun vaihteen Tukholmasta ja 80-luvun Wienistä ja Bombaysta. Tietysti turistina oli kiva katsella korkealta kaupunkimaisemia, mutta eipä se portaiden kiipeily niin kivaa ollut, että sitä päivittäin haluaisi harrastaa. Sitä paitsi yläkerta ei ollut mitenkään viihtyisä, vaan tuntui matalalta ja ahtaalta ainakin saman ajan yksikerrosbusseihin verrattuna. Tukholmalla ja Wienillä ei ollut mitään entisaikojen rasitetta, että aina ennenkin olisi ollut kaksikerrosbusseja. Yksikerroksiset on niissä ilmeisesti ajan mittaan todettu paremmaksi vaihtoehdoksi. Bombayssa taas kaksikerroksisuus taisi olla britti-imperiumin peruja, ei mitenkään paikallinen innovaatio.
Tietysti tässä on vielä sellainenkin mutta kuin kalustosta huolehtiminen, ainakin Nyky-Helsingissä. Varsinkin sen kaupungin omistaman osakeyhtiön autot ovat monesti sellaisessa kunnossa kuin huolto- ja siivoushenkilökunta (jos sellaista enää edes on) ei olisi koskaan vaivautunut ovesta sisälle eikä ainakaan bussin perälle asti. Minkähänlaisia mukavia sikolättejä ne kaksikerrosauton yläkerrat samanlaisella hoidolla olisivatkaan? Tietysti syytä on matkustajissakin, mutta valmiiksi rähjäinen tuppaa ränsistymään entisestään alle aikayksikön.
Ja eikö meillä korjaamotilat ja pesukoneet (jos niitä on) ole mitoitettu yksikerroskalustolle. Jossain muistan nähneeni kuvia Tukholman kaksikerrosbussien käsinperusta pitkillä harjoilla ja letkuilla, mutta sellaiseen ei kai tänä päivänä Helsingissä ole varaa: mieluummin annetaan rapistua, niin "säästetään".
