Kaksikielinen kilvitys pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä

Tarkoitatko ehkä sellaista muovista kilpeä, joka näkyy mm. tässä kuvassa tuulilasin takana (tässä autossa oikea linjakilpikin näyttää kyllä toimivan).
Tallinnassa, nämä elektroniikkajärjestelmät myös ilmoittaa pysäkit.
Ennen Euroopan parlamentin vaaleja, nämä järjestelmät myös ilmoitti, että joukkoliikenne on maksutonta 7. kesäkuuta. Sen jälkeen asiantuntijat halusivat poistaa tämän viestin, mutta vahingossa poistanut kaiken järjestelmän, myös pysäkit ja reitit. Joten kuljettajien oli käytettävä muoviset linjakilpit, mutta ei ollut tarpeeksi, joten jotkut kuljettajat kirjoitti reitin numero paperille ja laita se tuulilasiin. Onko tämä tapahtui Helsingissä liian?
Tarkoittaako "kasskaspu" jotakin?
"Kass" tarkoittaa "kissa" viron kielessä, ja Kaspu on mun lempinimi (oikea nimeni on Kaspar) :).
Vikoja niissä kuitenkin esiintyy ihan linja-ajossakin, esim. linjalla 3B tai 3T oleva vaunu saattaa kilven mukaan olla vain 3 (sama koskee 7A/7B:tä), joskus määränpääteksti puuttuu mutta numero sentään on, joskus halliin menevä vaunu on muka linjalla -1.
En ymmärtänyt hyvin. Jos linjakilpi osoittaa 3 sijasta 3T tai 3B, raitiovaunu mennäko sen reitille vai ei?

Ja en ole ymmärtänyt hyvin - eivät busseja mennä niiden reittiä, jos niiden linjakilpi on epäkunnossa, ja mikä on käyttää sitä?

Onko Helsinkissä koskaan ollut muoviseitä tai pahviseitä linjakilpejä? Onko kellään kuvia niistä?
 
Viimeksi muokattu:
...joten jotkut kuljettajat kirjoitti reitin numero paperille ja laita se tuulilasiin. Onko tämä tapahtui Helsingissä liian?
Helsingissä linjakilpiä (busseissa) ei ohjaa sama järjestelmä, joka hoitaa pysäkki-informaation. Bussien edessä, sivulla ja takana olevat kilvet huolehtii kuljettaja. Mikäli kilvitys joskus ei toimi yhtäkkisessä tilanteessa halutulla tavalla, voi kuljettaja laittaa tuulilasiin erillisen paperin, mutta tällainen ei ole mitenkään jokapäiväistä (ainakaan kovin jatkuvana ilmiönä).

Nähdäkseni raitiolinjojen 3B ja 3T vaunuissa kirjain saattaa puuttua lähinnä hallireiteillä (vaunun tullessa hallista linjalle esim.). Raitioliikenteessä vaunujen kilvityksen hoitaa ensi sijassa Helmi eli järjestelmä, joka huolehtii myös pysäkki-informaatiosta ja liikennevalojen tilaamisesta yms.
 
Kiitos näistä vastauksista! Aiheena on paljon selkeämpi minulle nyt.
Mutta silti, digitaalisiin järjestelmiin ei ole noin ikuisesti ... Mikä oli käytetty ennen heitä?
 
Mutta silti, digitaalisiin järjestelmiin ei ole noin ikuisesti ... Mikä oli käytetty ennen heitä?
Ennen sähköisiä kilpiä käytettiin nauhakilpiä (rullakilviksikin niitä kutsutaan). Ja nauhakilpiähän on edelleen käytössä aika laillakin vähän vanhemmassa kalustossa.

HKL:n (ja sen seuraajan) bussien kilpihistoriassa voidaan havaita ainakin kolme päävaihetta: 1) peltikilvet 2) nauha- eli rullakilvet 3) sähköiset (eli "digitaaliset") kilvet.

Sinisten bussien osalta peltikilvistä siirryttiin nauhakilpiin vuoden 1969 hankintaerän myötä. Nauhakilvistä siirryttiin sähköisiin kilpiin käytännössä 1990-luvun lopulla. Nauhakilpiä oli ollut jonkun verran käytössä 1950-luvullakin, mutta ne eivät busseissa kestäneet. Vuoden 1968 bussit olivat siis peltikilvillä ja sellaisina ne liikkuivat poistamiseensa eli vuoteen 1978 saakka.

Helsingissä bussiliikennettä ovat harjoittaneet muutkin liikennöitsijät kuin HKL. Niiden kalusto on ollut aikanaan hyvinkin paljon liikennelaitoksen kalustosta poikkeavaa, ei ainoastaan kilpiensä puolesta. Ennen 1970-80-lukuja muiden yhtiöiden autot eivät olleet useinkaan edes "oikeita kaupunkiautoja".
 
Selkeyden ja valtaväestön edun tulisi kuitenkin olla ensi sijaisena. Joukkoliikennehän on tarkoitettu joukoille ja joukkoja siellä on tavoitteena palvella parhaiten, marginaaliryhmiä mahdollisuuksien mukaan. Suomea osaamattomat ruotsinkieliset ovat melko marginaaliryhmää, tahdottiin näin tai ei.
Eivätkö suomenruotsalaiset keskimäärin ole varakkaampia joten voisi kuvitella että autottomia ruotsinkielisiä on vähemmän kuin suomenkielisiä.
 
Eivätkö suomenruotsalaiset keskimäärin ole varakkaampia joten voisi kuvitella että autottomia ruotsinkielisiä on vähemmän kuin suomenkielisiä.
Varallisuus ei välttämättä korreloi autollisuuden saati joukkoliikenteen käytön mukaan; esimerkiksi ullanlinnalainen ruotsinkielinen seurapiirirouva käyttää huomattavasti todennäköisemmin joukkoliikennettä (kolmosen ratikkaa) kuin suomenkielinen karvaperseduunari Kontulasta, joka käy Herttoniemessä pienteollisuuslaitoksessa töissä. Karvaperseduunarillakin olisi mahdollisuus käyttää metroa.

Kielikysymys on ensisijaisesti oikeuskysymys, ei pragmaattinen "mitä kannattaa näyttää". Jos kieliä ei olisi laissa määrätty virallisiksi, liikenteen tilaajalla tai harjoittajalla olisi vapaat kädet määrätä kilvityksessä käytetystä kielestä.
 
Eivätkö suomenruotsalaiset keskimäärin ole varakkaampia joten voisi kuvitella että autottomia ruotsinkielisiä on vähemmän kuin suomenkielisiä.

Nykyään se että omistaa auton ei ole mikään varallisuuden mitta. Käytetty auto on niin halpa että kellä tahansa jolla on vähänkin tuloja, on varaa ostaa sellainen.

Ruotsinkielinen väestö on epätasaisesti jakautunut maassamme, ja ne jotka eivät asu pk-seudulla, asuvat suurimmalti osin seuduilla joissa ei ole raideliikennettä, eli lounais-Suomen saaristossa, etelä-Pohjanmaalla, ja Uudenmaan rannikkoseudulla. Siksi ehkä joukkoliikenteellä, tai ainakaan raideliikenteellä liikkuminen ei ole niin "veressä" heillä. Ainoa yhtenäinen ruotsinkielisten perinteisesti asuttama seutu jota raideliikenne jotenkin kattaa on länsi-Uusimaa. Nykyisin valitettavasti rantaradan ja jopa Hangon radan junien henkilökunan ruotsin taito on pahasti rapistunut.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös