Vs: Pysäkkikuulutukset
Tässä muutama reflektion tältä puolelta Suomenlahtea:
Suomi on historiallista syistä kaksikielinen, Suomi kuului osana Ruotsin valtakuntaa germaaniseen kieliperheeseen yli 600 vuotta ja lähes kaikki päättäjät olivat ruotsinkielisiä siihen aikaan. Eikös jopa 'Maamme laulu' kirjoitettu ensin ruotsiksi?
Suomenkieli ei ole koskaan ollut virallinen kieli itse riikinruotsin alueella, ainoastaa Valtakunnan itäpuolella (nykyinen Suomi).
Ruotsin vähemmistölaki joka turvaa eri kielien ( suomi, meänkieli, saamenkieli, jiddisch ja romani + elekieli) käyttöoikeuden tietyillä alueilla, esim suomenkieli muutamassa Pohjoisuotsin kunnassa (Kiruna, Pajala jne) mutta muualla ei voi vaatia suomenkielen käytön oikeutta viranomaisten yhteyksissä, esim oikeuslaitos, veroviranomaiset).
Nykyinen hallitus on toki lisännyt suomenkielisten käyttöaluetta myös Mälardalenin alueelle, mutta en tiedä milloin tämä tulee olemaa todellisuutta.
Joten maiden kielipolitiikkaa on mahdotonta verrata sellaisenaan koska lähtökohdat ovat niin erilaiset.
Ehdotan, että toimitaan samalla tavalla kuin valtaosassa muitakin maita, eli kuulutukset ja kyltit vain maan valtakielellä. Ylimääräiset kielet vain sekoittavat. Onko järkeä häiritä 95 % matkustamista vain 5 % tarvitsemalla kielellä, kun vieläpä nämä 5 % osaavat suomeakin niin hyvin, että todellisuudessa tarvetta ruotsin kielelle ei ole. Sillä, kun suomenruotsalaiset vaativat härkäpäisesti kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman "och samma på svenska" -kääntämistä, niin he aiheuttavat todellisuudessa haittaa ja häiriötä kaikille. Jos he itsekin ymmärtävät suomea, niin ketä varten niitä ruotsinkielisiä kylttejä ja kuulutuksia tehdään, historialliseksi reliikiksikö? Virossakin on ymmärretty, että virolaiset puhuvat viroa. Venäjäksi näkee hyvin harvoin mitään, vaikka kolmasosa virolaisista puhuu äidinkielenään venäjää. Samoin Ruotsissa on vaikea löytää mitään suomeksi, vaikka siellä on suomenkielisiä satojmenlahtea tuhansia. Siellä on vuosikymmenien ajan kielletty jopa suomen puhuminen koulujen välitunneilla. Ja Ruotsihan on se onnela, josta mallit tänne Suomeenkin haetaan, joten miksi ei tätä?
Tässä muutama reflektion tältä puolelta Suomenlahtea:
Suomi on historiallista syistä kaksikielinen, Suomi kuului osana Ruotsin valtakuntaa germaaniseen kieliperheeseen yli 600 vuotta ja lähes kaikki päättäjät olivat ruotsinkielisiä siihen aikaan. Eikös jopa 'Maamme laulu' kirjoitettu ensin ruotsiksi?
Suomenkieli ei ole koskaan ollut virallinen kieli itse riikinruotsin alueella, ainoastaa Valtakunnan itäpuolella (nykyinen Suomi).
Ruotsin vähemmistölaki joka turvaa eri kielien ( suomi, meänkieli, saamenkieli, jiddisch ja romani + elekieli) käyttöoikeuden tietyillä alueilla, esim suomenkieli muutamassa Pohjoisuotsin kunnassa (Kiruna, Pajala jne) mutta muualla ei voi vaatia suomenkielen käytön oikeutta viranomaisten yhteyksissä, esim oikeuslaitos, veroviranomaiset).
Nykyinen hallitus on toki lisännyt suomenkielisten käyttöaluetta myös Mälardalenin alueelle, mutta en tiedä milloin tämä tulee olemaa todellisuutta.
Joten maiden kielipolitiikkaa on mahdotonta verrata sellaisenaan koska lähtökohdat ovat niin erilaiset.