Valitettavan usein kun se pelkkä lipun myyminen tuntuu ylivoimaiselta, kuten täällä moni muukin on havainnut... Mikä tähän ratkaisuksi? Henkilöliikennekonduktööri kun voi jättää töitään tekemättä ilman, että kukaan siihen puuttuu. Kollegat eivät vasikoi, kuskeja ei joko kiinnosta asia lainkaan tai eivät halua pilata ilmapiiriä.
Valitettavan usein huomioidaan poikkeava tapaus, mutta ei normaalia toimintaa. Esimerkkeinä voisi pitää suomalaisten tapaa havaita asioita "junat ovat aina myöhässä" tai "koko kesän on satanut". Olenko vain niin sinisilmäinen, että uskon omiin kokemuksiini työkavereiden tekevän myös työnsä? Tarkkailukeinoja nimittäin löytyy, kuten myyntivertailut, asiakaspalautteet jne. Mikäli niitä ei käytetä tai niihin ei reagoida, niin tulee mieleen se eräs pilapiirros, jossa ratamiehet katselivat ajolankoja.
Mikäli todella väität, että VR Lähiliikenteen konduktööreistä "valitettavan usein" lipunmyynti tuntuu ylivoimaiselta, niin uskallan olla eri mieltä. Toki jokaisessa ammattikunnassa on omat persoonat, joista toiset menevät riman ali ja toiset tavoittelevat uusia ennätyskorkeuksia. Vaikka tasalaatuista palvelua olisi mukava tavoitella, niin sellaiseen ei tulla ikinä pääsemään ihmisten tehdessä töitä ennen kuin ihminen kloonataan. Eräs herra Saksassa yritti tasalaatuisuutta tuossa 1900-luvun alkupuoliskolla, vaan toteutumatta jäi - onneksi ja paha sai palkkansa. Tärkeää on myös muistaa, että ammattikunnassa on ihmisiä 1950-1990 luvuilta. Jokaisella on erilaiset taustat (koulutus, kotikasvatus ja jopa kotimaa). Yksi käy ulkomailla Tallinnassa ja toinen kiertää maapallon. Maailmaa voi katsoa monella eri tavalla ja silti päätyä työssään samaan tulokseen kuin toinen, eri tavalla tekemällä.
Epäkohtiin tulee puuttua, mikäli sellaisia havaitsee. Jos niihin ei puutu, on sama kuin ummistaisi silmänsä ongelmilta. Miksi sitten kuitenkin puhuu/kirjoittaa niistä toisaalla, jos ei puutu niihin siellä missä ongelma on..? Kuten vikailmoitusvihkosta voi lukea "vain ilmoitettu vika voidaan korjata" eli ilmoittamaton vika voi jäädä korjaamatta tai kollegan ilmoitettavaksi.
Takaisin lipunmyyntiin. Vuosien varrella myyntityöhön kehittyy tietynlainen rytmitys jokaiselle omien kokemusten perusteella. Seuraavassa esimerkki vaikka K-junasta Sm1/2-kalustolla:
Helsinki: 10min ennen lähtöä junalla, lähtöasematarkastus ja lähtövalmiusilmoitus. Valmis lähtöön-opasteen antamisen jälkeen lipunmyyntityöhön. Hki-Psl välillä 1-2 osastoa myyty.
Pasila: "Sivu selväksi" ja myyntiä 3 osastossa, josta yksikön pohjoispäähän asti tekemään matkustajaturvallisuustarkastus. Myös wc:n tarkastus (toiminta+paperit) ja lämpöjen säätö tarvittaessa.
Oulunkylä: Soittokello (Sso) soi jälleen ja kohti Helsingin päätä, myyntiä 1-2 osastossa.
Malmi: Sso ja eteläpään osaston myynti. Tarvittaessa ohjaamossa käynti (vaihtorahat, käsidesi, lippurulla, nenän niisto yms).
Puistola: Sso ja lipunmyynti koko vaunu.
Tikkurila: Sso ja pohjoispään tarkastus toistamiseen. Huomioitu, että Tkl-Kvy välillä riittää ongelmia.
Hiekkaharju: Sso ja lipunmyynti 1-2 osastoon.
Koivukylä: Sso ja lippuja.
Rekola: Sivun selväksi tarkastaminen laiturilta (pidempi juna ei näy kokonaan mutkassa)
Korso: Sso ja lipunmyynti.
Savio: Sso ja tilanteen mukaan lipunmyynti.
Kerava: Määräasematarkastus, tarvittaessa rungon vaihto ja taas mennään...
Tuossa eräänlainen malli. YTV-alueen reissuilla tuli vierailtua ohjaamossa 0-2 kertaa matkan aikana riippuen ajankohdasta, asiakkaista ja asioista. Järjestelmästä johtuen joku 1-2 aseman (1-4min) välin matkustava saattoi päästä liputta joskus, mutta yksi henkilö ei voi revetä joka paikkaan. Jokainen juna on erilainen, mutta parissa vuodessa kyllä oppii missä lippuja menee ja missä niitä kannattaa jopa tarkastaa itse.
Itse kannatan konduktöörien olemassaoloa (etenkin sellaisten, jotka tekevät hommansa), mutta jos asiat tapahtuu syystä tai toisesta kustannustehokkaammin muilla ratkaisumalleilla, kannattaa niitä ilman muuta tutkia.
Ensimmäisestä kommentista täysin samaa mieltä. Motivoituneesta henkilökunnasta hyötyvät kaikki - työnantaja, työkaverit ja asiakkaat. Kustannustehokkuudesta olen eri mieltä - halvalla ei ole saatu hyvää kovinkaan monessa paikassa. Kalliimmaksi se on yleensä käynyt loppupeleissä.
---------- Viesti lisätty kello 9:07 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 8:53 ----------
Inspiraationa erityisesti 4c-vaihtoehdolle oli mm. Newarkin lentokentän Airtrain-yhteyden rahastus (samanlainen lienee toiminnassa JFK Airtrainissä). Jos menee junalla Newarkin kentälle New Yorkista, jäädään pois lentokentän rautatieasemalla, josta kulkee peoplemover-tyyppinen Airtrain pysäköintilaitoksiin ja terminaaleihin.
Mietiskelin tuossa illalla tämän "peoplemoverin" vaihtoehtoa lähiliikenteeseen ja epäilen ongelmakohdaksi tulevan järjestelmän hitauden suurten matkustajavirtojen asemilla. AirTrain-asemilla matkustajamäärät ovat huomattavasti pienemmät (kymmeniä/juna) kuin lähijuna-asemilla (satoja/juna). Järjestelmä ei ole huono, mutta kun kuvittelee Helsinkiin saapuvan vaikka aamuruuhkassa 3-5 yksikön lähijunan noin 500-900 asiakasta kyydissään, niin "Houston, we've a problem" voisi olla parhaiten tilannetta kuvaava lausahdus. Joukkoliikenteen eräs tärkeimmistä periaatteista on helppokäyttöisyys ja asiakkaiden seisottaminen jonoissa maksupäätteille saattaisi aiheuttaa vain kaaoksen sekä aina vain täydemmän junan etuosan, kun kaikki haluaisivat olla porteilla ensin...
Järjestelmä kyllä sopisi hiljaisimmille asemille, mutta niissä siitä tuskin olisi paljoa hyötyä. Keskusteluna ja ideana kyllä varsin mainio, mutta matkustajamääriin suhteutettuna ehkä mahdottomuus. Tiedä sitten, keskustelu jatkukoon hyvässä hengessä.