Kuljettajien työergonomia

Hienoa tekstiä vristolta ja TEP70:ltä. Pistän omaa kokemusta eri malleista vuosien ajalta. Aloitin urani Lähilinjat oy:llä v. 2002.

Scania K113CLB Wiima K202 (autot 2 ja 22): Nämä manuaalivaihteiset autot olivat ripeäliikkeisiä pelejä. Tehoja löytyi 340hv. Autot olivat lämpimiä Wiiman tapaan talvella. Nämä autot olivat aikanaan käytössä s631:llä, myöhemmin 633:lla, sekä joskus satunnaisesti s611:lla. Alusta näissä oli todella jämäkkä, muttei liian kova. Manuaaliautoksi oli vaihteita kevyt käyttää. Autoissa oli valitettavasti jossain hometta, joka haisi selvästi.

Volvo B10B LMF Carrus City M: Tässä olivat minun mielestä Lähilinjojen parhaat autot. Lämpöä riitti talvella ja autoissa oli kivana lisänä verhot. Ajoasennon sai hyvin säädettyä Volvon tapaan. Kun Veolia tuli sitten liikennöimään Keravalle, päästiin taas nauttimaan näistä puolimatalista Cityistä, tosin ilman verhoja

Scania N113CLL Lahti 402 puolimatala: Nämä autot olivat ok työkaluja. Kuljettajan säädöt olivat huonommat kuin Volvossa, ja huonompi mittaristo, Voithin laatikko antoi näille autoille omat sävelensä erilaisten suhinoiden ja äänien suhteen. Autot olivat rivakkakulkuisia. Hidastin näissäkin oli liian tehokas minusta. Tässä mallissa tahtoi olla huurteenpoisto-ongelmia, lasille puhallus oli lehmän henkäyksen luokkaa :lol:

MB Citaro: Tämä auto jakoi mielipiteet kahtia, ja korjaamo oli yhtä mieltä asiasta. Auto oli näppärä käsitellä ketteryyden takia. Rattia ei voinut säätää ajon aikana, vaan paikallaan käsijarrun ollessa päällä. Muuhun kalustoon verrattuna (Lähilinjat) auto oli aika rämisijä. Myös radio puuttui. Omasta mielestä Citaro kuuluu keskustaliikenteeseen, esim. h16, h17 linjoille.

Nykyisellä työnantajalla onkin sitten kalusto monipuolisempaa, mutta huonommin pidettyä ja huollettua.

MB405: Tässä autossa on todellakin nappeja paljon koelaudassa. Ajoasento vähän outo mm. ison ohjauspyörän takia. Iso moottori antaa vaivattoman ajamisen. Melua tosin löytyy moottorista, mutta kori on äänetön eikä rämise

Scania N113CLL MaxCi: Tällä mallilla on tullut ajettua vähän. Ajaminen on ollutkin sitten todella juhlaa automaattiovien suhteen. Kokemukset linjoilta s518, ja kerran oli mulla h71:llä. Tosin muutamassa Helbin MaxCi:ssa tuntuu tehot jonnekkiin kadonneen, kun vertaa samalla tekniikalla olevia Lähilinjojen autoja.

Scania Lahti 402 94UB: Tässä on mielestäni aika onnistunut malli. Kori on aika äänetön, ilmanvaihto hyvä. Ainoa miinus on että ovissa tahtoo olla useimmiten vikaa. Yleensä ottaen ovat Koskelan varikon Lahti 402:set päässeet jo aika hirveän näköisiksi ulkoapäin, ruttuja yms. kolhuja.

Ajomestari sanoi:

Volvo B10B LMF Carrus City M: Tässä olivat minun mielestä Lähilinjojen parhaat autot. Lämpöä riitti talvella ja autoissa oli kivana lisänä verhot. Ajoasennon sai hyvin säädettyä Volvon tapaan. Kun Veolia tuli sitten liikennöimään Keravalle, päästiin taas nauttimaan näistä puolimatalista Cityistä, tosin ilman verhoja.

Klikkaa laajentaaksesi...

Nämä autothan oli kai tarkoitettu aikanaan pääasiassa Lähilinjojen seutulinjoille (käytettiinko Keravan linjoilla?) ja kun HKL-Bussiliikenne sai hoidettavaksi tuon 731:sen vuonna 1996, sille hankittiin täsmälleen samanlaisia autoja (autot 9621-9625), kuin nuo. Jopa manuaaliset kilpitekstit ovat samankaltaiset. Tuohon hankintaan lienee vaikuttanut paljon Korson Kulomäessä asunut HKL-Bussiliikenteen silloinen liikennepäällikkö. Myös myöhempi sarja, 9828-9831, on hyvin lähellä niitä, mutta niissä on nopeudenrajoitin (max. noin 89km/h) sekä kilpiteksteissä myös "Jokiniemi"; nehän hankittiin linjalle 711 vaikka olivat myos 731:lla varsin tavallinen naky. Yhtä mielta olen: todella hyviä busseja ja mitä parhaita työkaluja.

Ja lisää.
Volvo Carrus City B10M: Tämä malli on vieläkin varteenotettava työkalu. Harmi ettei näitä ole kovin paljoa olemassa. Tosin s611:sta pääsee näillä vielä herkuttelemaan, ja pehmeillä penkeillä. Auto on paljon hiljaisempi kuin edeltäjänsä K202. Auto on kevyt käsitellä Volvon tapaan. Ainoana miinuksena annan että auto on korkeaa mallia lattian suhteen

Volvo B10B Ikarus E94. Parempi alustaltaan ja kuljettajan ajoasennon säädöiltään kuin vastaava L94UB Scania, Volvona on myös parempi parempi äänieristys. Siihempä jääkin positiiviset puolet. STA-Ikaruksissa ovat oven käyttönapit huonosti sijoitettu vasemmalle puolelle kuljettajaa, lisäksi ne eivät tahdo aina mennä kiinni tai avautua. Ex-HKL-Ikaruksissa on ovitoiminnot järjestetty paremmin viiksellä, mutta sijaitsee typerästi koelaudassa. Talvella Ikarus on taas kylmä ja puhaltimet huutaa isosti. Ovissa on isoja rakoja ja harjakset ovat tippuneet jonnekin matkan varrella. Kaikki ovet ovat tippuneet alaspäin. Ovien säätövarat ovat jo loppuneet ajat sitten, kuluneisuuden takia. Ohjaamo on ahdas sekä nuhruisen näköinen. Lisäksi Concordian Ikaruksilla matkustaminen takapenkillä on tuskaa s731:llä moottoritiellä äänekkään Voithin laatikon takia. Ainoa hyvä asia tuossa korissa on takana oleva pysähtyy-merkkivalo, jonka ansiosta tietää takana tuleva bussi että bussi pysähtyy

vristo sanoi:

Nämä autothan oli kai tarkoitettu aikanaan pääasiassa Lähilinjojen seutulinjoille (käytettiinko Keravan linjoilla?)

Klikkaa laajentaaksesi...

Muita upeita ja täydellisiä busseja ovat olleet myös Lähilinjojen Volvo B10BLE Lahti 402:t (autot 18, 19, 38, 58). Näillä oli juhlaa ajaa linjaa s735. Jopa matkustajat osasivat arvostaa äänetöntä ja tasaista menoa näillä busseilla. Olipa yksi kuljettaja joka piti autoa loppuun asti kuin omaansa. Laittoi mm. autoon pölykapselit. Itse tulin vasta v. 2002 töihin Lähilinjoille, joten Carrus City M:n alkuvaiheista ei ole tietoa. Loppuajasta olivat Carrus City M:t paljon linjoilla s613 ja s735. Sunnuntaina olivat usein silloisella u634-linjalla. s631 ja s735 -linjoilla osasivat asiakkaat myös olla vaativia bussien suhteen. Usein oli pettymys asiakkaille, jos ei tullutkaan pehmeäpenkkistä City M:ää, K202-Wiimaa tai Volvo B10BLE Lahti 402:sta, vaan tilalle tulikin MB Citaro

vristo sanoi:

Täh? Onhan niissä nyt pysäkkijarru: toimii samalla, kun ovet avataan ja kytkeytyy pois kaasupolkimesta. Joku keksi myös käyttää sitä liikennevaloissa siten, etta nopeasti avasi ja sulki ovet ja näin pysäkkijarru jäi päälle. Valitettavsti ovitoiminnot oli sitten myös aktivoitu ja kun joku matkustajista painoi "pysähtyy"-nappia, niin keski- ja takaovet rävähtivät selälleen. Oviautomatiikan ja siten myös pysäkkijarrujen toiminnan saa pois kuljettajan yläpuolella, linjakilpikotelon kohdalla olevasta kytkimestä ja toiset kuljettajat ajoivat aina niin. Tässä tapauksessa "pysähtyy"-signaali toimii ja ovetkin avautuvat, mutta automatiikka (mukaanlukien pysäkkijarru) ei toimi. Toiset siis ajoivat manuaalina ikäänkuin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Ilmaisin itseäni hiukan epätäsmällisesti. Onhan niissä ovijarru tietysti, mutta jäin kaipaamaan kytkintä, josta sen saisi päälle esimerkiksi juuri liikennevaloissa. Tuo etuoven pieni aukaisu ja sulkeminen todellakin sai jarrun päälle, mutta sitten olivat tosiaan keski- ja takaovat valmiudessa aukeamaan, jos joku koski pysähtyy-nappeihin.

MaxCeilla ei kannattanut kokeilla, voiko ovia avata vauhdissa. Ovijarrun teho on verrattavissa hätäjarrutukseen.

Joku tuossa sanoi, ettei riippupolkimet kuulu raskaaseen kalustoon. Mielestäni ainakin jarrupoljin on huomattavasti parempi ja kevyempi käyttää nimenomaan riippuvana (uusi Scania), mutta polkimien pitää tietysti olla "samaa paria". Uusissa Scaloissa ainakin kaasupoljin tuntuu olevan jotenkin kaukana, ja vasemman jalan tuki liian lähellä. Scanian kuorma-autoissa on ollut riippupolkimet jo kauan, ja ovat todella hyvät käyttää. Muutenkin kuorma-autojen ergonomia tuntuu onnistuvan linja-autoja paremmin - johtuukohan siitä, että ainakin omistaja kuljettajat osaavat vaatia kunnollista työympäristöä, kun taas linjurit ostetaan nipussa, ja niitä ajavat lähes aina palkatut kuljettajat.

vristo sanoi:

Näissä oli ja taitaa edelleenkin olla ajoittain ongelmana niiden pysyminen käynnissä. Oli kylla perin kiusallista kun auto 9909 sammui joka kerta linjalla 550 (kun Helb sita ajoi) Itakeskuksesta lähdettäessä seuraaviin liikennevaloihin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Juu sammuileehan ne. Yleensä kyllä äkkinäisen rivakan jarrutuksen seurauksena. Eli kone sammuu, kun liian suuri vaihde jää päälle. Kaasukonehan reagoi kaasunpainallukseen hieman viiveellä ja olisiko sitten vaihteisto myös säädetty toimimaan hieman viiveellä, jolloin äkkijarrutuksessa vaihteisto ei ehdi vaihtaa hydraulista ykkösvaihdetta päälle ja kone sammuu samoin kun käsivaihteisellakin jos ei kytkinpoljinta paina. Tämä tuli mieleen, koska ei vastaavaa ilmene dieselbusseissa, joissa on sama ZF:n loota.

Vaikka tämä viestiketju onkin YTV-HKL-painotteinen, niin ajattelin uskaltautua hieman laajentamaan käsitellyn kaluston kirjoa, vaikka kokemukseni linja-autojen työergonomiasta on suhteellisen rajallinen, kun vertaa esim. Vriston konkaruutta.

Volvo B10M/Wiima K202 - Ohjaamon työtila on minusta ergonomialtaan varsin perustasoa. Mitään keskiverrosta selvästi positiivisesti erottuvia seikkoja ei tule mieleen. Kuljettajan oikealla puolella on ehkä turhankin vähän kytkimiä yms, ainakin HaLi-VaLi-SiLi-versioissa. Ovipainikkeiden sijoitus on aikakaudelleen tyypillistä, joten ei siitä oikein miinusta voi antaa. Vasemmalla kädellä pystyy hyvin sokkona käyttämään niitä. Urakkanapin sijoitus kotelon kylkeen on toimiva. Jakkara ei oikein vakuuttanut. Jos pyöräytystoiminto oli rikki, saattoi jakkara olla varsin kiikkuva. Kaiken kaikkiaan perustason ohjaamo, jossa mikään ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta kokonaisuus on toimiva. Plussa siitä, että aitiossa on hyvin tilaa omalle repulle (siis ei rahastusreppu).

Volvo B10M/B12/Carrus Star 502/602 - Tästä löytyy varmasti varsin monta erilaista variaatiota mitä tulee ohjaamon toteutukseen (varsinkin jos alustana esim. Scania), joten omat kokemukseni ovat vain niiden autojen osalta, joita olen ajanut. Yleisvaikutelma oli useimmiten se, että ohjaamo oli vähän turhan ahtaaksi tehty. Penkin säätövaraa ei pystynyt hyödyntämään kunnolla. Useimmiten rahastuslaite oli sijoitettu siten, että ainakin osa oikean paneelin säätimistä peittyi häiritsevästi. Esim. etupuhalluksen säätimet saattoivat olla hankalassa paikassa, eikä niitä sitten oikein ajon aikana pystynyt järkevästi säätämään. EGS-vaihdekepin sijoitus on hyvä. Ei ole ainakaan tiellä kuten pitkät kepit saattavat joskus olla. Luppakorvapeilein varustettuna hyvä näkyvyys vasemmallekin, muutoin hieman rajoittunut.

Neoplan Tourliner - Tästä ei kyllä ergonomia juuri paremmaksi mene. Ainoa miinus siitä, että penkin säätövaraa ei voinut hyödyntää täysin ja ISRI-istuimen säädöt jotenkin kököt. Näkyvyys oikealle hieman rajoittunut, jos jakkara on taaempana kuin lyhyillä kuljettajilla. Oven karmi tulee silloin hieman häiritsevästi tielle. Miinuksen voisi myös antaa siitä, että ajoneuvotietokoneen näytön näkymään ei voi vaikuttaa esim. Scanian tapaan. Eli ei voi selata eri tietoja. Tuulilasin ja sivulasin lämmityksestä iso plussa. Eritoten kätevä kesällä sateella, kun helposti saattaa lasit huurtua, niin ei tarvitse lisätä lämpöä, vaan lämpötilan voi pitää miellyttävänä, samalla kun laseista huurre häipyy. Plussaa myös siitä, että ohjaamon ilmanvaihto on hyvä. Saksalaiseen tapaan ohjauspyörän säätö on paineilmatoimisesti jalkanapista, mikä on kaikista kokemistani säätötoteuksista minusta ollut paras. Parannettavana seikkana voisi pitää mukitelineen puuttumista. Hieman harmittaa myös se, että kaikki pikkukrääsä pitäisi laittaa luukkujen taakse, kun mitään tasoa ei ole. Toisaalta onhan se siistimpää kun pikkuhärpäkkeet on laitettu piiloon, mutta joutuu sitten erikseen kaivamaan esille esim. kynän ja lehtiön.

Setra S309HD - Edustaa hyvää saksalaista insinööritaitoa. Kuljettajan työergonomia Neoplanin tasoa. Vaihdekepin sijoitus on hyvä ja sen käyttökin on sutjakkaa. Recaron penkin saa säädettyä hieman paremmin kuin Neoplanin ISRI:n. Kuljettajan omasta sivuovesta plussaa. Varsin näppärä keksintö monessa tilanteessa, eritoten jos matkustajat ovat tulossa kyytiin, niin ei tarvitse mennä ulos vastavirtaan ottamaan vastaan matkatavaroita. Plussaa voisi antaa myös siitä, että harvinaisen hyvä tavaratilan luukkujen lukitusjärjestelmä, joka toimii avaimella ja jossa voi valita kaikkien vai vain tietyn puolen luukkujen lukituksen. Hieman sinänsä harmittaa, että itse luukut ovat vippiluukkuja, eivätkä nostoluukkuja. Saksalainen insinööritaito menee kuitenkin ehkä hieman turhankin pitkälle siinä, että päävirta tulee virta-avaimesta, ja kun siihen vielä yhdistetään Setrassa se, että kaikki luukut ovat avaimella avattavia, niin joutuu välillä kipaisemaan hakemaan avainta ja sammuttamaan moottorin ja virrat. Itse asiassa huomasin, että peilien varretkin on avaimella avattavia. Hyvänä piirteenä voisi mainita senkin, että DVD-soitin on järkevästi sijoitettu kuljettajasta katsottuna alaoikealle, eikä esim. hattuhyllyyn tai muun luukun taakse, jonne ei ainakaan pääse ajon aikana.

Scania K114/Irizar Century - Vaikka kori on Espanjasta ja alusta Ruotsista, niin toteutushan on varsin saksalainen, koska malli on ennen kaikkea suunnattu Saksan markkinoille. Irizar on ympännyt suurinpiirtein kaikki mahdolliset ns. sähköherkut autoon, eli peilit, sivuikkuna, etuverhot ja sivuluukut toimivat kaikki sähköisesti kaukosäädöllä. Sivurullaverhoja ei sentään ole laitettu sähkökäyttöisiksi, mutta ne löytyvätkin sitten niin vasemmalta sivuikkunasta, kuin oikealta etuovesta. Mukava piirre on se, että edestä löytyy mukiteline niin kuljettajalle, kuin oppaalle. Saksalaiseen tapaan kuljettajalla on oma sivuovensa ainakin osassa tämän korimallin autoista. Auton työergonomiassa ei ole oikein mitään mikää erityisesti kiinnittäisi huomiota. Näkyvyys eteen ja sivulle on hyvä, ja peilit ovat hyvät luppakorvamalliset. Vaihteistona on käytetty niin Comfort Shiftiä, kuin vanhempaa Opticruisea. Kaiken kaikkiaan auto on vähemmän hienostunut kuin saksalaismerkit Setra ja Neoplan, jääden ehkä hieman Mersustakin. Voisi varmaan sanoa, että saksalaismarkkinoiden karvalakkitilausajoauto.

On sitä tullut ajettua monella muullakin erilaisella autolla, mutta tässä nyt jotain kokemuksia ensialkuun. Ehkä joskus toiste jaksaa raapustaa lisää näitä.

TEP70 sanoi:

Tämä vriston lista vaikutti niin mielenkiintoiselta, että päätin kirjoitella hiukan omia tuntemuksiani:

Klikkaa laajentaaksesi...

Ajattelin minäkin lopulta osallistua tähän hyvin kirjoitettuun ketjuun näin evp (elän vaimon palkalla) -kuljettajana Olin HKL-Bussiliikenteellä kesät 1998 ja 1999 lähinnä Varhassa, mutta tein vähän ylitöitä Ruhaan ja Koskelaan. Tampereella ajoin Länsilinjoilla kesän 2000 sekä TKL:ssä tammi-elokuun 2003 sekä kesän 2004. Suurin osa ajoistani oli siis katuria, Länskällä sekaan vähän vakiota ja tiluria.

TEP70:n viestissä on niin hyvä jäsennys, että käytän sitä omankin tarinan pohjana. Muuten kesän kunniaksi vahvasti fiilispohjalta.

TEP70 sanoi:

Volvo B10MA/Wiima K202-nivelet (8500, 8501-8515, 8601-8610, 8701-8714, 8801-8813, 8901-8912, 9001-9005 ja 9101-9110): Nivelistä olen aina pitänyt ja niillä oli mukava työskennellä. Lopetin työurani HKL-Bli:llä / Helsingin Bussiliikenteellä yöllä 1.1.2006 autolla 9004, jonka olin varta vasten ottanut uudenvuodenyön lisäliikenteeseen. Valitettavasti olin linjalla 39A, jossa ei juuri ollut matkustajia. Olisi ollut hienoa kuljettaa viimeisenä työpäivänä täysiä lasteja jollakin idän yölinjalla saati sitten 0xN-linjoilla.

Klikkaa laajentaaksesi...

Harvapa tosiaan korkealattianivelistä ei pitänyt, niissä oli sitä jotakin jo silloin, kun ihmettelin busseja pikkupoikana Tampereella. 8500 jäi minulta ajamatta, mutta muut vuosimallit tulivat tutuiksi.

Nivelistä jäi mieleen mukavia muistoja: 85-sarjalaisella Pirkkolan mäkeä alas mittarin mukaan juuri ja juuri 85 km/h, kuin ajatus toimineen 8605:n kanssa Seurasaaressa sumuisena aamuna nukkuvan kaupungin halki, Santikseen 8714:llä 86S:llä...

Ergonomiasta: samoin kuin muutkin B10M-alustaiset laitteet, näissäkin oli kaikki hanikat fiksusti käden ulottuvilla ja toiminnot loogisia etenkin viiksikytkimen keksimisen jälkeen. Kunnossa ollessaan parhaita perustyökaluja.

TEP70 sanoi:

Volvo B10M/Wiima K202, kaksiakseliset (8621-8640, 8715-8738, 8839-8860, 8914-8966, 9006-9045, 9111-9136): peruskalustoa, josta ei ole pahaa sanottavaa. Jotkut yksilöt olivat varsinaisia rotuhevosia, jotka toimivat kuin sveitsiläiset kellot. Katalysaattorilla varustetut 87- ja 89-sarjojen autot olivat hieman laiskoja. 87- ja 88-sarjojen säkkikangaspenkkiautot olivat jotenkin kylmiä talvella, tai sitten olen kohdannut huonoja yksilöitä. Vanhat 86-sarjaisetkin olivat vielä taipaleensa lopussa erittäin hyviä, tuntui, että aika on vain hionut niistä vähätkin negatiiviset särmät pois.

Klikkaa laajentaaksesi...

Kuten sanottu, kunnossa ollessaan mitä parhaimpia laitteita. Itse tosin pidin 871x-katalysaattoriautoja varsin rivakoina laitteina, vai lieneekö niiden sijoitus tuolloin kiirettömälle h57:lle vaikuttanut mielipiteeseeni

91-sarjahan (ainakin 2-akseliset) oli tarinan mukaan tilattu viime hetkellä pienemmällä koneella ja nelivaihteisella laatikolla kustannusten säästämiseksi. Sen kyllä huomasi.

Hauskaa näissä autoissa (kuten vastaavissa nivelissäkin) oli ovijarrun evoluutio: 88-sarjan "nappiovi"-autoissa sen sai vielä disabloitua, kuten myös 89-sarjan viiksellisissäkin. 89-sarjassahan ovijarru oli kytketty vasempaan vilkkuun, 90-sarjasta eteenpäin kaasuun. 89-sarjan auto oli siten helppo tunnistaa, kun liikennevaloista lähdettäessä vilkku välähtää ensin kerran vasemmalle Koulutuksessa aikanaan opetettiin, ettei ovijarrua pitäisi käyttää valoissa seisomiseen, koska jarrut eivät välttämättä pidä. Sitä ei sen sijaan mainittu, että jarrut voi itsekin polkea kiinni, vaan se piti itse oppia.

TEP70 sanoi:

Scania N112/Wiima K202 (8814-8838): minä en tästä sarjasta pitänyt. Tosin kokemuksia on niukasti, kun autot olivat Ruhassa ja minä etupäässä Varhassa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Rahikainen has the same flaw. Joillakin ylityökeikoilla tuli näitäkin ajettua ja ne olivat virkistävää vaihtelua ainaisiin Volvoihin :smile: Kuljettajana pidin moottorin murinasta ja vaihteiston kuminauhamaisesta luonteesta. Sarjassa oli ainakin yksi kulkevampi yksilö: ajoin sillä hetken aikaa Huopalahdentietä noin 70 km/h, koska se vain kiihtyi varsin räväkästi.

TEP70 sanoi:

Volvo B10B LE / Carrus City L (9301): tämä osui alle vain kerran linjalla 17. Toimi oikein mallikkaasti.

Klikkaa laajentaaksesi...

9301 ja 9401 taisivat jäädä ajamatta. Vastaavia oli Tampereella, joten siellä ne tulivat tutuiksi.

TEP70 sanoi:

Scania N113CLL / Carrus City L (9402-9411), seka MaxCi (9502-9522): Autojen ongelma on kova etujousitus. Kun metalliset raharengit olivat vielä käytössä, oli työpäivä täynnä räminää ja kilinää. 94-sarja on mielestäni MaxCeja huonompi. Varhan autoista 9408 ja 9409 olivat jostain syystä selvästi huonompia ja pahempia rämisijöitä kuin 9410 ja 9411. MaxCeista auto 9519 säilyy mielessä siksi, että se oli ensimmäinen, jolla ajoin yksin kurssilta valmistuttuani. MaxCeissa häiritsi pysäkkijarrun puuttuminen. Hidastimella oli hauska leikkiä, mutta Voithin kolmiportaiset vaihteistot saisi lähettää johonkin kehitysmaahan. Tuntui, että kierroslukumittari on aina jossain muualla kuin vihreällä alueella. Ykkösellä jurnutetaan ensin korkeille kierroksille ja kakkoselle vaihdettaessa kierrokset putoavat noin 1000:een. Kolmosessa ei sitten ole juuri eroa kakkoseen. Hidastin ottaa niin terävästi, että autoilla ei voi ajaa niin tasaisesti kuin muuten haluaisi.

Klikkaa laajentaaksesi...

94-sarjan Scanioissa oli MaxCi:n jälkeen riemukas jälleennäkeminen: tässähän on viiksi! Muuten 94-sarja oli kyllä 1st generation-matalalattia-auto: hirveä helistin, olemattomat joustovarat ja tuntui, että korissa on muutamakin ruuvi löysällä.

MaxCi:llä saikin Varhassa sitten ajaa varsin paljon. Ensin ergonomiasta: mielestäni ovinappien sijoitus vasemman etuikkunan alle oli vähintäänkin epäonnistunut. Etuovien avauskahvaan kyllä osui katsomattakin, mutta muut napit piti aina erikseen tarkastaa. Etenkin takaovien pakkosulkunappi oli muistaakseni muiden nappien keskellä ja onnettoman pieni. Tässä mallissahan lanseerattiin automaattiovet, vaikka oville olikin hyvä näkyvyys.

Ominaisuuksia MaxCi:ssä tuntui piisaavan. Tuntui siltä, että lähes kaikissa autoissa kilpilaitteessa oli jotain vikaa: jos etukilven sai houkuteltua näyttämään oikeaa linjatunnusta, sivulla ja takana oli yleensä jotain ihan muuta. Jarrupolkimen eteen jääneet kivenmurut taas saattoivat aktivoida hidastimen kesken ajon; tällainen kävi yhden kerran Kauppahallin nurkan takana Hämeentiellä. Scanian kolmossarjalle tyypilliseen tapaan myös rumpujarrut puoltivat lämmetessään voimakkaasti oikealle. Niin, ja se hidastin... jos MaxCi:llä halusi pysähtyä tasaisesti, oli tarkkailtava kierroslukumittaria ja säädeltävä itse poljinvoimaa. Tuli vähän nilkkatreeniä.

Hyvänä puolena MaxCi:ssä oli ns. riittävä teho. Olihan sitä kerran aamuviideltä kokeiltava: mittariin ehti kelaamaan välillä Siilitie-Herttoniemi lähes 110. Nykyajan Ladoissa on vähän samaa vikaa: tehokkaammalle 110-sarjalaiselle ilmoitetaan huippuja 185 km/h, vaikkei siinäkään juuri ole jarruja. Vaatii kuljettajalta itsehillintää, monessakin mielessä.

TEP70 sanoi:

Scania L113TLL / Carrus City L (9603-9606): Volvo-telit miellyttävät paljon enemmän. Scanian L-alusta pitää melkoista meteliä ja jousituksen kovuus ärsyttää. Nykyisin tämä autosarja alkaa olla jo melko väsynyt.

Klikkaa laajentaaksesi...

Telithän menevät kuin juna, mutta kääntyvät kuin rautakanki (ainakin, jos taka-akseli ei käänny). Mielestäni varsin onnistunut mallisarja, vaikka ZF-laatikko ei välttämättä ollut paras kumppani Scanialle.

Kouluttaja aikanaan valitti, että teliauton kääntäminen (samoin kuin nivelauton peruuttaminen) on ollut turhan monelle HKL:n kuljettajalle liian vaikeaa. "Pitäähän sitä nyt 3000 km ajetussa autossa kylki sisässä olla", kun vastaan tuli taas yksi kolhittu teli.

Tästä puuttuukin 9601 ja 9602. Vastaaviahan on Tampereella, joten käsitellään ne myöhemmin siellä.

Loput HKL-autot seuraavassa viestissä, tuli pituusrajoitus vastaan.

Jatkoa edelliseen!

TEP70 sanoi:

Volvo B10L(/CNG) / Carrus City U (9501, 9611-9620, 9701-9706, 9814-9824, 9901-9911): näistä autoista pidin kovasti. 9501 oli siitä läheinen, että ajoin sillä paljon linjaa 85 ensimmäisen kuljettajakuukauteni aikana. 97-sarja oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja niillä oli mukava työskennellä. Kaasuautoista ei ole muuten pahaa sanottavaa, mutta parhaimmillaan ne ovat, jos ei tarvitse ajaa yli 40 km/h. Jouduin kerran ajamaan 731:ä 98-sarjan kaasuautolla ja oli todella hauskaa yrittää liittyä aamuruuhkaan Lahdenväylälle, kun auto kulki juuri ja juuri 50 km/h kiihdytyskaistan lopussa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Periaatteessa ihan hyviä autoja, mutta ainakin 96- ja 97-sarjalaisista jäi mieleen "jarruttomuus" eli se, ettei hidastin ottanut juuri ollenkaan ja pysäyttäminen jäi käyttöjarrulle. Samaan törmäsin myöhemmin Tampereella City U-nivelten kanssa.

Outoa tässä oli se, että City M-korisissa autoissa 9621-9625 jarrut toimivat ihan normaalin oloisesti. Muutenkin nuo CityM:t olivat paljon tukevamman oloisia ja kokonaisuuden kruunasivat ikkunaverhot

Ne kaasuautot... periaatteessa ihan hyviä laitteita, mutta ei niillä kyllä aikataulua kiinni ajettu: hirvittävän laiskoja. Vasemman paneelin "turbonapin" piti kuulemma lisätä kaasunsyöttöä, mutta napin pumppaamisella ei ollut havaittavaa vaikutusta.

Lieneekö kilometrien puutetta, mutta e57:lla pari kertaa kohdalle osuneet kaasuautot (ainakin 9911) ovat vieläkin olleet hyvin jämäkän ja mukavan oloisia matkustaa.

TEP70 sanoi:

Volvo 7000 (B7L): meluisa autotyyppi ja omituiset ovet. Niitä ei saanut auki ennenkuin auto oli täysin pysähtynyt. Ovijarru etuovessa on mielestäni muutenkin yliampuvaa turvallisuutta.

Klikkaa laajentaaksesi...

Tästä ei olekaan omaa kokemusta, paitsi nivelenä Tampereella. Myöhemmin siis tästä(kin) enemmän, jos asia kiinnostaa.

TEP70 sanoi:

Mercedes-Benz O405N (9607-9610, 9842-9851, 23-31): kojelauta kuin avaruusaluksessa ja kun harvoin kävi Varhasta Ruhassa Mersulla ajamassa, joutui aina kaivelemaan käyttöohjekirjaa. Miljoona nappia, joilla usein täysin kotimaisista poikkeavat symbolit. Ikävän ahdas ohjaamo, polvi osuu vilkkuviikseen. Luotettava autosarja, jossa ei sinänsä koskaan ollut oikein isompaa vikaa. Meteli oli moottoritiellä melkoinen. Linjan 17 ajaminen oli Mersulla pelkkää juhlaa, kun auto on kuin optimoitu mukulakivikaduille.

Klikkaa laajentaaksesi...

Kuljettajakoulutuksessa olimme Ruhassa huoltoharjoittelussa. Kerran pihassa oli Mersu ja lähdimme sitä ihmettelemään. Joku uskalias yritti päästä liikkeellekin, muttei onnistunut: siinä oli joku kolmiasentoinen keinukytkin-ovinappi, joka oli väärässä asennossa.

Kokemukset tästä ovat samansuuntaiset kuin TEP70:llä. Käytettävyysihmiset on varmaan työnnetty kojelaudan suunnittelun ajaksi johonkin pimeään komeroon ja sillä välin on päätetty toteuttaa kaikki mahdollinen keinukytkimillä. Hyvin outoa, että saksalaisvalmisteiset henkilöautot ovat järjestään helppoja ja loogisia käyttää, mutta bussipuolella tehdään sitten tällaista. Eräs esimerkkikeskustelu:
Minä: <ottaa radiopuhelinyhteyden> Hei, alkaa lasi huurtua ja pitäisi saada lämmintä ilmaa puhallettua, miten sen saa?
Ruha: Löydätkö sellaisen napin, missä on propellin kuva?
M: Joo, täällä on kaksi, iso ja pieni propelli.
R: Isosta propellista tulee ilmaa lasille.
M: Selvä, mutta se on kylmää. Saako lämpöä jostain?
R: Etsi sellainen nappi, jossa on hanan kuva.
M: <etsii taas jonkun aikaa> No niin, nyt tulee lämmintä. Kiitos!

Plussaa: miehekäs käyntiääni, erikseen aktivoitavissa oleva pysäkkijarru.

TEP70 sanoi:

Mercedes-Benz Citaro (9825-9827): näistä on vain yksi kokemus, kun minut hälytettiin ajamaan 32:a hyvin lyhyellä varoitusajalla. Riippupolkimet eivät kuulu raskaaseen kalustoon.

Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä oli taas laatikkomersuun nähden kivampi design ja tykkäsin muutenkin näistä enemmän. Ilmeisesti luotettavuus ei ollut kunnossa, koska näitä ei hankittu enempää?

TEP70 sanoi:

Scania CN94UB OmniCity (9832-9841,9900): tuo mieleen rakennussarjan, kun paloja puuttuu ja roikkuu puoli-irtonaisina siellä täällä. Ehjänä kohtalainen työkalu. Tällä sarjalla koin ensimmäiset havainnot Scanian 4-sarjasta. Miten voi olla mahdollista rakentaa vilkkuviiksi, joka toimii juuri päinvastoin kun pitäisi. Menee pois päältä pysäkille ajettaessa eikä palauta risteyksestä käännyttäessä.

Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt täytyy ottaa kantaa: OmniCity vei hetkeksi aikaa meikäläisen luottamuksen Scaniaan alustan- ja etenkin korinrakentajana tyystin. Kun autosta tippuu kesken ajon kattopaneeleja, kun auto tärisee kuin horkkatautinen Vuotien uudella asfaltilla, kun pienikin hidaste täräyttää autoa kunnolla... sitten kun ajat kävelyvauhtia hidasteen yli ja kick-down tarjoaa ykköstä, niin on kuin joku iskisi rautakangella selkään. Vilkkuviiksi tuli jo mainittua, mutta C64-peleistä tuttu äänimaailma vilkkureleestä ja pysähtyy-painikkeesta lisäsi vaikutelmaa vinkuintiassa valmistetusta lelusta. Tämän lisäksi "kaikki olennainen vasemmassa paneelissa out of sight, out of mind" ei vaan ole mun juttu.

Voisiko joko nyt kehua OmniCityä edes vähän, ettei sille tule paha mieli? :smile: Sanotaan nyt kuitenkin se, että nivelenä se toimii marginaalisesti paremmin, jos aikataulussa on riittävästi pelivaraa.

Ikaruksista on vain matkustajahavaintoja, Scaloista jonkin verran ajokokemustakin. Jos yleisöä kiinnostavat nämä jorinat, voisin jatkaa myöhemmin kokemuksillani tamperelaisesta kalustosta.

Kovin moititaan Ikarusta.

Ainakin Volvona ne ovat ihan hyviä ajaa ja matkustaakin. Pikkuvikoja on niissä usein, mutta on muissakin. Juuri kuluneneella viikolla olen muutaman päivän ajanut Ikaruksella, on sattunut kohdalle kunnossa olevat autot. Ei todellakaan ole mitään valittamista. Meno on tasaista. Ne hankalasti sijoitetut hallintalaitteet eivät ole mitenkään hankalia; kaikkea voi käyttää kätevästi myös ajon aikana. Pidän itse siitä, että teleissä radiokin on vasemmalla ylhäällä, hyvä paikka.

Scalalla olen ajanut pari kertaa (telisemmoisella). Polkimet ovat pienet ja tuntuvat oudoilta. Auto nykii vaihtaessa isommalle ja etenkin hidastaessa. Ovet ovat erittäinkin hitaat. Matkustamo on täynnä tankoja - oville on paha nähdä peileistä. Ennemmin kunnon Ikarus.

Positiivisesti yllätyin sen sijaan näistä Cocncordian uusista Volvoista. Voith sopii niihin hyvin ja ne ovatkin paljon miellyttävämpiä ajaa kuin vaikkapa Jokeri-Volvot.

Omasta mielestäni MAN Lion´s city on parhaita työkaluja, ajettavuus on mukava sekä telinä että lyhyenä.
Kaikki on hyvin käsillä, ei tunnu työpäivä raskaalta.
Ärsyttävinä piirteinä ehkä hitaat ovet, välillä vähän nykivä vaihteiston toiminta ja
joissain yksilöissä irtoilevat ovinappulat

Mersu 0405N on mielestäni myös ihan loistava ajettava.
Ohjaamo on kyllä todella erinlainen mutta hyvin on sieltäkin kaikki löytynyt.

Kaasu-säffleistäkään ei ole juurikaan moitittavaa löytynyt, oikein mukavia ajaa ja käyttää.

Volvot ylipäätänsä hyviä, niin vanhat kuin uudetkin.
Varsinkin helbin korkealattiainen 96-sarja, harmi ettei korkeita enään pahemmin ole :icon_frown: ajettavuus mataalaan verrattuna luksusta.

Scanioissa taas risoo se jousitus mitä ei tunnu tosiaan olevan.
Ja Scala-koreissa nappuloiden ja kytkimien sijoittelu jotenkin hankalaa.

Mielenkiintoisia kokemuksia vanhoilta "konkareilta", mutta täytyy kyllä ihmetellä millä Ikaruksilla olette ajaneet
Mielestäni, jos Ikaruksessa ei muuta olisikaan onnistuttu tekemään oikein, niin ohjaamo on kyllä nykykaluston parhaimmistoa. Ajoasennon saa kohdalleen helpolla, varsinkin 6/2002 jälkeen valmistetuissa, joissa ratti kääntyy entistä taaemmaksi. Nappulat ovat ohjaamossa myös käden ulottuvilla. Mua ei ainakaan haittaa ohjaamon "laatikkomuotoilu", kun se kerran vaan toimii. Scalassa ratti jää aina liian pystyyn, mutta sen pystyy kyllä kääntämään mittaristoon kiinni, lisäksi kaikki nappulat on älyttömän alhaalle sijoitettu. Molemmissa näissä toki on hyvää, että ohjaamossa istutaan korkealla ja sieltä on hyvä näkyvyys ulos.

Volvo 8xxx sarjat omaa parhaimmat ohjaamot. Nappulat ovat lähellä ja ajoasennon saa kohdalleen. 8900:n pieni ratti vaatii toteuttelua, mutta nyt näkee myös kaikki mittarit vaivatta. Volvojen huonoin puoli on portin ahtaus, varsinkin 8900 mallissa portissa roikkuvan rahastusrepun ja rahastuslaitteen väliin jää ~40cm väliä ja siitä saa pujotella ohjaamoon. Siksi reppu saa kaatuilla lattialla. 8700:n kompastuskivi on taas näkyväisyys ohjaamosta ulos vasemmalle eteen ja taakse. Peili aiheuttaa ison katveen ja takana seinä tulee vastaan liian aikaisin. Viimeisimmissä 8900 malleissa tuo peiliongelma on myös poistunut ja ilman turvalasia sieltä olisi kaikkein paras näkyväisyys ulos. Turvaohjaamoa Volvo ei osaa tehdä ollenkaan.

Pikku Vdl:n ohjaamo on tilava, mutta siinä saa hakea kauan kohtuullista ajoasentoa ja kaasupolkimen saranointi häiritsee. Tässä myös takavasemmalle saa kurotella että näkee. Turhaohjaamo on paras. Siellä istutaan aika matalalla joka tuntuu oudolta.

Nak sanoi:

Pikku Vdl:n ohjaamo on tilava, mutta siinä saa hakea kauan kohtuullista ajoasentoa ja kaasupolkimen saranointi häiritsee. Tässä myös takavasemmalle saa kurotella että näkee. Turhaohjaamo on paras. Siellä istutaan aika matalalla joka tuntuu oudolta.

Klikkaa laajentaaksesi...

Tähän on kyllä kommentoitava nyt VDL:llä ajaneena, että missä se tilavuus on? Just pikku-VDL:ien ohjaamo on ahtaimpia heti vanhan 8700LE:n jälkeen. Omaa reppuasi et saa mihinkään, rahastuslaukku onneksi sopii oveen tehdylle paikalle. Radio saisi olla kojelaudassa ja osa napeista eri paikassa. Ajovalokytkin on piilotettu muiden keinukytkimien joukkoon, korinnostolle on kaksi eri nappia joista saat aina arpoa, että kumpi se olikaan. Teli-VDL:ssä on asiat vain hieman paremmin ja loogisemmin.

Lisäksi uusien bussien suunnittelijoilta lienee tyystin unohtunut, että kuskit tarvitsevat mukitelinettä. Volvoissa on pahin, istuimen takana. Teli-VDL:ssä on vasemman jalan polven kohdalla melkein lattiatasossa. Onneksi mulla on koukullinen muki, sen saa rahastuspöydästä roikkumaan :lol:

Turvaohjaamo on kyllä VDL:issä paras. Se ei ole tiellä tai liian ahdistava, eikä aiheuta pahemmin heijastuksia. Volvossa se on puhelinpylväällä kiinni ja ulottuu liian pitkälle. Jos en kurki jää oikea peili lähes kokonaan pimentoon :icon_frown: