Kuljettajien ulkoinen olemus ja tervehtiminen

Samppa · 14 Huhtikuu 2009

karihoo sanoi:
Viime sunnuntaina aamupäivällä eräs nelosta ajanut mieskuljettaja morjensti näkyvästi myös bussinkuljettajia (kohtasin hänet Manskulla kaksi kertaa ajaessani h63:a) ja eilen lauantaina sekä Simonkadulla että Kaivokadulla kolmosen kuljettaja teki saman kun olin h65A:lla.

Olin aivan häkeltynyt tästä (ei satu kohdalle kovin usein joten en aina edes huomaa sitä ajoissa morjenstaakseni takaisin) ja soisin tämän hiipuneen (?) tavan yleistyvän enemmänkin, olemmehan yhtä ja samaa joukkoliikenneammattilaisten perhettä.

Tervehtiminen on kohtelias ja hyvä tapa. Muutama vuosikymmen sitten maaseudulla ihmiset tervehtivät toisiaan aina vastaantullessaan riippumatta siitä, tunsivatko he toista tai eivät.

Maanteillä linja-autonkuljettajat ja yhdistelmäajoneuvonkuljettajat moikkaavat edelleen toisiaan ja hyvä niin. Pelkän kuorma-autonkuljettajat eivät ole kuuluneet tähän ryhmään.

Mutta takaisin pääkaupunkiseudun liikenneympäristöön.

vristo sanoi:
Itse olen ottanut nykyään sen kannan, että ensin liikenneturvallisuus ja asiakaspalvelu ja vasta sen jälkeen tervehtimiset. Joskus liikenne yms. vaan on niin muuta tarkkaavaisuutta vaativaa, ettei kolleegan tervehtimiseen likene aikaa, valitettavasti. Kyllä se toinen joukkoliikenneammattilainen varmasti ymmartää. Joskus urani alkuaikoina (90-luvun alussa) olin lähellä ajaa Hämeentiella pysähtyneen henkiloautojonon perään kun niin innokkaasti tervehdin kaikkia vastaantulevien bussien kuskeja.
Tässä on yksi poikkeus: kauniita vastakkaisen sukupuolen kollegoita tervehditään AINA ja keinoja kaihtamatta .

Kuljettajan tärkein tehtävä ei todellakaan ole se, että pyrkii moikkaamaan kaikkia vastaantulevia busseja ja raitiovaunuja. Niitä riittää niin paljon, ettei siihen ole mitään mahdollisuuksia.

Tähän kohtaan kerron tapauksen tosielämästä.
1990-luvun alkupuolella silloisen Helsingin Bussiliikenneyksikön bussien asentajat ja huoltomiehet ajoivat eri pituisia ruuhkavuoroja oman työnsä ohella. Eräs näistä kuljettajista tuli aamuruuhkan jälkeen Ruhaan kuljettajien taukotilaan, pysähtyi hetkeksi, ja totesi: " Nyt mä ymmärrän tän jutun. Linjalla kaikki kuljettajat ovat lapapystyssä, mutta nyt täällä kukaan ei sano huomenta tai terve. Kuljettajat tervehtivät siis vain vastaantulevaa bussia, eivät kuljettajaa."

Niinpä niin. Oma ratkaisuni tähän ongelmaan on se, että yritän tervehtiä kaikkia tunnistamiani kuljettajia, niin busseissa kuin raitiovaunuissa. Heitäkin on aivan riittävästi näihin tilanteisiin. Tunnistamista toki kovasti usein haittaavat sen hetkiset työtehtävät tai erilaiset heijastukset bussien ja raitiovaunujen laseissa. Joten älkää loukkaantuko kun aina en ehdi moikkaamaan.

Moikkaan mielelläni tai vastaan tervehdyksiin myös jalankulkijana, edellyttäen tietysti, että olen ehtinyt bongaamaan kuljettajan. Olen kauan sitten luopunut ajatuksesta, että voisin liikkua kaupungilla huomaamattomasti tuntemattomana.

Camo Lissabone sanoi:
Monet vanhemmat ratikkakuskit kyllä morjenstavat varsinkin HelBin kuljettajia, mutta nuoremmat osaavat vain möllistää! Ei ilmekään värähdä, vaikka astun vaunuun työvaatteissa etuovesta. Nuoremmat ratikkakuskit ovat muutenkin oudontuntuista sakkia, sellaista "cityvihreää" rastapäätä yms., jollaisia bussihommiin ei juuri eksy.

Kommentoin nyt vain viestin alkuosaa, koska loppua olen kommentoinut aiemmin.

Noin 60 vuoden ajan raitiovaunun- ja bussinkuljettajat kuuluivat samaan HKL:n organisaatioon, heillä oli mm. samanlaiset virka-/työpuvut.
Tämä tietysti loi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyvä niin. Vanhemmilla raitiovaununkuljettajilla tämä on vielä ikään kuin selkäytimessä suhteessa nykyisiin HelBin kuljettajiin. Nuoremmilla kuljettajilla tätä kytköstä ei ole.

vristo · 15 Huhtikuu 2009

Samppa sanoi:
Olen kauan sitten luopunut ajatuksesta, että voisin liikkua kaupungilla huomaamattomasti tuntemattomana.

Aivan sama juttu ja vaikka olen jo ollut parinkin liikenneyhtiön palveluksessa oltuani yli vuosikymmenen Helsingin kaupungin palveluksessa (ja täällä Kiinassakin aina välillä) niin silti tervehditään vaikkapa ohi ajavasta bussista kun esimerkiksi odotan siviileissä pysäkillä. Ihan mukavaa ja mieltä lämmittävää. Oletteko muuten panneet merkille, mistä tunnistaa bussiin kyytiin nousevan bussinkuljettajan, vaikka tämä olisi siviileissä? "Morjens!" raikuu molemmin puolin.

Lipton · 15 Huhtikuu 2009

Itse opiskelen tällä hetkellä linja-autonkuljettajaksi JAKK:ssa, ja meillä on ajotunneilla vaatetuksena siistit suorat housut, kauluspaita, miehillä solmio ja naisilla solmio tai huivi, siistit mustat kävelykengät.

Napinaahan tuo tietyillä tahoilla herätti, mutta itse koen tuon siinä mielessä hyvänä asiana, että tottuu jo kouluaikana pitämään sitä hirttoköyttä ja kulmahousuja. Ja on siinä totuttelemistakin, sillä itsellä edellinen työasu oli raskaalla polttoöljyllä marinoidut haalarit ja työympäristönä porauslautan konehuone.

Mulle on tavaksi tullut ajaa parta ajopäivän aamuna ja kammata hiukset siistiksi. Tatuoinnit onneksi ovat piilossa, vaikka pitäisi lyhythihaista paitaa.

Nämä pukeutumis- ja ulkonäköasiat ovat niitä, joilla bussikuskit erotetaan linja-autonkuljettajista. Särkänniemen parkkipaikka on hyvä alue havainnoida mitä eroa näillä kahdella ryhmällä on. Kuljettajan yleensä erottaa matkustajistaan.

Ja onpa eräiltä paikoilta tullut jo kuljettaja-alennuksia kauniin hymyn kera, kun tauolla on käynyt.

Samppa · 15 Huhtikuu 2009

Lipton sanoi:
Nämä pukeutumis- ja ulkonäköasiat ovat niitä, joilla bussikuskit erotetaan linja-autonkuljettajista.

Näinhän se on. Sen verran tarkennan, että bussinkuljettaja ainakin oli Helsingissä aivan virallinen nimitys HKL:n ja HKL-Bussiliikenteen kuljettajille.

Joka tapauksessa minäkin miellän asian noin, että kun puhutaan ammattitaitoisista kuljettajista, ei käytetä "kuski" sanaa.

Lipton · 15 Huhtikuu 2009

Samppa sanoi:
Sen verran tarkennan, että bussinkuljettaja ainakin oli Helsingissä aivan virallinen nimitys HKL:n ja HKL-Bussiliikenteen kuljettajille.

No näin toki, olihan jossain HKL:n/HKLB:n ohjeistossa kehoitettu bussinkuljettajia käyttämään kaupunkilaisjärkeä.

Eipä linja-auto- sanaa kai kukaan arkikielessä käytä, mutta korostettakoon tuolla sitä eroa. Kuskin vaatetuksesta saattaa löytyä mm. kalastajavillapaitaa (viime talviaikataulukauden ehdoton hittituote), verkkareita, saappaita, punaista T-Paitaa, (lisää tähän oma esimerkkisi)

Yksi varmasti porukkaa kahtia jakava asia on lippalakin käyttö. Vaikka olisi työnantajan logolla, niin mielestäni lippalakki EI kuulu kuljettajan asuun. Virkalakki on asia erikseen, mutta sitä nykyaikana ei juuri missään näe kyllä käytettävän.

vristo · 15 Huhtikuu 2009

Lipton sanoi:
Yksi varmasti porukkaa kahtia jakava asia on lippalakin käyttö. Vaikka olisi työnantajan logolla, niin mielestäni lippalakki EI kuulu kuljettajan asuun. Virkalakki on asia erikseen, mutta sitä nykyaikana ei juuri missään näe kyllä käytettävän.

Joo, virkalakki on asia, jota en minäkään tarvitse. HKL-aikana pidin sitä tasan yhden päivän ja se riitti. Myös muissa firmoissa, joissa olen työskennellyt on ollut tarjolla työasu-lakkia, mutta ei se minustakaan kuulu työasun pakolliseen osaan. HKL-Bussiliikenteessähan oli vieläpä erikseen erilaiset virkalakit kesä- tai talvikäyttöön. Muistan monia kollegoita, jotka noita käyttivät ja heitä olikin joskus jopa hieman vaikea tunnistaa ilman lakkia.

Oliko muuten tuon virkalakin käyttö aikanaan jopa pakollista?

Samppa · 15 Huhtikuu 2009

Lipton sanoi:
Itse opiskelen tällä hetkellä linja-autonkuljettajaksi JAKK:ssa, ja meillä on ajotunneilla vaatetuksena siistit suorat housut, kauluspaita, miehillä solmio ja naisilla solmio tai huivi, siistit mustat kävelykengät.

Silloin kun opiskelijat ovat työvoimapoliittisessa koulutuksessa heillä ei aina riitä raha edes kohtuulliseen ravintoon. Omaehtoisessa koulutuksessa tilanne voi olla jopa hankalampi joidenkin kohdalla. Nimimerkillä kokemuksia näistäkin on. Tuntuu siis kohtuuttomalta edellyttää kurssiaikana vaatteiden uusimista. Se lisäisi turhaan eriarvoisuutta, jos toisilla on ns. kuljettajan vermeet ja toisilla ei ole mahdollisuutta niitä hankkia.

Lippalakeista tai vaikka shortseista sen verran, että nehän ovat yrityksien omia valintoja ja päätöksiä.

Lipton · 15 Huhtikuu 2009

Samppa sanoi:
Silloin kun opiskelijat ovat työvoimapoliittisessa koulutuksessa heillä ei aina riitä raha edes kohtuulliseen ravintoon. Omaehtoisessa koulutuksessa tilanne voi olla jopa hankalampi joidenkin kohdalla. Nimimerkillä kokemuksia näistäkin on. Tuntuu siis kohtuuttomalta edellyttää kurssiaikana vaatteiden uusimista. Se lisäisi turhaan eriarvoisuutta, jos toisilla on ns. kuljettajan vermeet ja toisilla ei ole mahdollisuutta niitä hankkia.

Ei kai kukaan uusia edellytä, vaan siistejä. Perusolettamus lienee, että miehiltä löytyy vaatekaapistaan paita, solmio, housut ja kengät, niitä kuitenkin elämän varrella tarvinnee useammin kuin yhden kerran.Ja jos ei löydy, niin tuollaisen setin kasaa kyllä aivan pikkurahalla, jos ei nyt ihan Bossia tai Armania tarvitse olla.

Itse olen omaehtoisessa koulutuksessa ja täytyy myöntää, että ei tässä opintotuella mitenkään juhlimaan pääse. Mutta siisti pukeutuminen on köyhän kohteliaisuutta!

karihoo · 15 Huhtikuu 2009

Lipton sanoi:
Ei kai kukaan uusia edellytä, vaan siistejä. Perusolettamus lienee, että miehiltä löytyy vaatekaapistaan paita, solmio, housut ja kengät, niitä kuitenkin elämän varrella tarvinnee useammin kuin yhden kerran.

Olen koulutustilaisuuksissa tavannut sekä siististi pukeutuneita että vähemmän siististi pukeutuneita kurssilaisia. Varsinkin ne työnantajat jotka eivät tarjoa kuljettajilleen työasua firman puolesta ovat haasteellisen tilanteen edessä, miten saada yrityskuva kohdalleen.

karihoo · 15 Huhtikuu 2009

Samppa sanoi:
Silloin kun opiskelijat ovat työvoimapoliittisessa koulutuksessa heillä ei aina riitä raha edes kohtuulliseen ravintoon. Omaehtoisessa koulutuksessa tilanne voi olla jopa hankalampi joidenkin kohdalla.

2002 kurssille hakeutuessani sain työvoimapoliittisen koulutuspaikan mutten kuitenkaan mitään tukea Kelasta tai muustakaan vastaavasta instanssista. Mielessäni "siunailin" moneen kertaan että tuli hankittua jo etukäteen siistimpiä vaatteita, kurssin aikana neljän lapsen isänä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia investoida moisiin vermeisiin. Onneksi oli sivutoimista työtä jolla pystyi elättämään perheensä kurssin aikana.

Joka tapauksessa mielestäni joukkoliikennealan näkyvän asiakaspalvelun perusvaatimuksiin kuuluu siisti ulkoasu joka usein sisältää myös työyhteisön yhteisten sääntöjen mukaisen viimeistelyn (asun värit ja/tai tyylivalinnat, hiustyyli, työnantajan tuotemerkin/brändin mukaiset vaatekappaleet jne.). Joissakin työyhteisöissä sallitaan esim. näkyviä tatuointeja, lävistyksiä tai erityyppisiä pitkiä hiusmalleja. Toisissa taas ei. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että matkustajien kanssa välittömässä kanssakäymisessä olevat joukkoliikenteen ammattilaiset joutuvat "yleistä luottamusta herättääkseen" noudattamaan varsin vanhanaikaista pukeutumiskoodia johtuen maamme suhteellisen vähäisestä maahanmuuttajaväestöstä. Ne joukkoliikenteen ammattilaiset jotka yleisölle näkymättä mutta kuitenkin välittömästi tuottavat matkustajille palvelua (esim. automaattimetron valvojat) voinevat olla vapautettuja pukeutumis-/ulkoasukoodista.

Kuten nimim. Samppakin totesi, nykyisessä linja-autonkuljettajan ammattitukinnossakin vaaditaan kuljettajan ulkoasun herättävän asiakkaissa luottamusta. Millä se mitataan? Tässä kirjoituksessa on oma mielipiteeni. Jos joku esittää paremman, olen valmis myös muuttamaan mielipidettäni asian suhteen.

Lipton · 15 Huhtikuu 2009

karihoo sanoi:
Kuten nimim. Samppakin totesi, nykyisessä linja-autonkuljettajan ammattitukinnossakin vaaditaan kuljettajan ulkoasun herättävän asiakkaissa luottamusta. Millä se mitataan?

Näyttötutkintomestarihan sitä käytännössä "mittaa". Ohjenuora taitaa olla tuo em. "normaali" kuljettajan vaatetus. Ammattitutkintohan ei ole pakollinen: jos siisti pukeutuminen tuottaa tuskaa, voi jättää tutkinnon toki suorittamatta.

karihoo · 15 Huhtikuu 2009

Samppa sanoi:
Tervehtiminen on kohtelias ja hyvä tapa. Muutama vuosikymmen sitten maaseudulla ihmiset tervehtivät toisiaan aina vastaantullessaan riippumatta siitä, tunsivatko he toista tai eivät.

Tämän huomasin itsekin asuessani 1990-luvun alussa Pohjois-Karjalassa.

Samppa sanoi:
Oma ratkaisuni tähän ongelmaan on se, että yritän tervehtiä kaikkia tunnistamiani kuljettajia, niin busseissa kuin raitiovaunuissa. Heitäkin on aivan riittävästi näihin tilanteisiin. Tunnistamista toki kovasti usein haittaavat sen hetkiset työtehtävät tai erilaiset heijastukset bussien ja raitiovaunujen laseissa. Joten älkää loukkaantuko kun aina en ehdi moikkaamaan.

Moikkaan mielelläni tai vastaan tervehdyksiin myös jalankulkijana, edellyttäen tietysti, että olen ehtinyt bongaamaan kuljettajan. Olen kauan sitten luopunut ajatuksesta, että voisin liikkua kaupungilla huomaamattomasti tuntemattomana.

Tämä juuri on se dilemma, kun aika ei riitä kaikkien morottamiseen ja jonka mainitsin myös alkuperäisessä viestissäni. Joka tapauksessa olen mielissäni siitä, kun joukkoliikenteen ammattilainen huomioi "ammattitoverin" vaikkapa vain "nostaakseen lapaa vaunulle/autolle". Matkustajanakin toisinaan tilaisuuden tullen otan keskustelualoitteen vaikkapa raitiovaununkuljettajan tai matkalippujen tarkastajan kanssa ja lähes poikkeuksetta siitä syntyy mukava juttutuokio.

Samppa · 15 Huhtikuu 2009

Lipton sanoi:
Ammattitutkintohan ei ole pakollinen: jos siisti pukeutuminen tuottaa tuskaa, voi jättää tutkinnon toki suorittamatta.

Siisti ja työtehtävään sopiva ja sen vaatimukset täyttävä pukeutuminen sisältyy oikeastaan jo työsopimukseen ja yrityksen sisäisiin ohjeisiin.

Ammattitutkinnon perusteet vedin tähän vain eräänlaiseksi keskustelun pohjaksi ja avaukseksi.
" (Tutkinnon suorittaja) on ulkoiselta olemukseltaan linja-autonkuljettajan tehtävään sopiva. Hän herättää olemuksellaan ja käytöksellään luottamusta."

Meillä jokaisella on varmaan hiukan erilaiset näkökulmat tai sanavalinnat tuon lainauksen avaamiseen käytäntöön. Mitä useampi henkilö tuota omalta kannaltaan miettii ja avaa muille, sen useammille sen sisältö aukeaa.

Se ettei suorita ammattitutkintoa ei välttämättä tarkoita sitä, ettei olisi ammattitaitoinen ja tutkinnon vaatimukset täyttävä kuljettaja.

Mutta jos joku osa tutkinnon vaatimusten osaamisesta tai toteuttamisesta tuottaa tuskaa tai ei onnistu, niin silloin kannattaa miettiä keinoja ammattitaitonsa kehittämiseen.
Ainakin jos itse kovin rintaa röyhistäen kokee jo olevansa viimeisen päälle ammattitaitoinen.

Lipton · 15 Huhtikuu 2009

Meillä ammattitutkinto suoritetaan siten, että koulun aikana suoritetaan:
-Ajoneuvotekniikka (näyttö)
-Turvallisuus ja ympäristö
-Yhteistyö ja asiakaspalvelu
-Perustason ammattipätevyys

lisäksi on suoritettava kaksi kolmesta seuraavasta:
-Kaupunki- ja palveluliikenne
-Kaukoliikenne
-Tilausajoliikenne

nämä siis tehdään työelämässä itsenäisinä ajosuorituksina ja vaatimuksena on "lähes virheetön" suoritus + muita vaatimuksia kuten em. pukeutuminen.

Ammattitutkinnon suorittamisesta, hyvän mielen ja oman ammattitaidon kehittämisen lisäksi, jää käteen konkreettista hyvääkin, verottomana 339e rahaa sekä 8kk kokemuslisää palkkaan.

Itse, alalle kouluttautuvana vihreänä märkäkorvana, arvostan kyllä tuota ammattitutkintoa, sillä se aika kattavasti mittaa nimenomaan käytännössä linjalla/keikalla itse työsuoritusta kaikkine osa-alueineen, eikä vain teoriatietämystä. Suunnitelmissa onkin kartuttaa ammattitaitoa vähintään parisen vuotta, ennen näyttöjen suorittamista.

Samppa · 15 Huhtikuu 2009

Karihoo avasikin jo aika laajasti tuota käsitettä "olemus on kuljettajan tehtävään sopiva ja herättää matkustajissa luottamusta".

Oma lyhyempi sisällön kuvaus on esim. tällainen: kuljettaja on pukeutunut siistiin työnantajan tehtävää varten antamaan tai ohjeistamaan työasuun niin, että matkustajat helposti tunnistavat kuka on kuljettaja ja yrityksen edustaja. Kuljettajan on toimittava ja käyttäydyttävä niin, että matkustavat voivat/haluavat/uskaltavat kysyä neuvoja matkustamiseen liittyvissä asioissa.

Kuten edellisessä viestissäni totesin ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeata tapaa kuvata olemukseltaan sopivaa kuljettajaa. Mutta mielipiteitä voimme varmasti vaihtaa ja tarvittaessa olla eri mieltäkin, toivottavasti kuitenkin perusteluiden kera.

Näyttötutkintoon liittyen vielä vastaus Liptonille. Näyttötutkintomestari tai oikeastaan laajemmin kaikki näytön arvioijat tätäkin asiaa mittaavat, mutta he saavat ja heidän pitääkin hankkia arviointiaineistoa myös varsinaisen näytön ulkopuolelta. Vrt. esim vaatimus ajokorttirekisteriotteen esittämisestä.
Toisin sanoen, sillä ei vielä välttämättä pitkälle pötkitä, että siistit vermeet on käytössä vain näyttötutkinnossa.