"Kuljettaja ei pysty samaan aikaan täydellisesti ohjaamaan ja myymään matkalippuja" ? Kuljettajahan ei missään tapauksessa ajon aikana lippuja saa myydä, vaan keskittyä ajamiseen, jos nyt oikein olen ymmärtänyt.
Sama pätee käsittääkseni myös raitiovaunuihin ja busseihin. Eiväthän niidenkään kuljettajat samaan aikaan myy lippuja ja aja. Mutta tuo oviratkaisu on aika tärkeä. Jos matkustajia ei ole kovin paljon ja osalla on liput jo valmiiksi hankittuna, kuljettajan lipunmyynti ei käytännössä hidasta menoa ollenkaan, kunhan kuljettaja pystyy myymään liput samalta paikalta mistä hän ajaa junaa. Tältäkin kannalta uudet kiskobussit ovat aikamoinen katastrofi: kaikki ison kiskokaluston joustamattomuus tuntuu löytyvän, mutta kapasiteetti on mitätön. Koko kiskobussikonseptin pitäisi olla sellainen, että niillä liikennöinti olisi mahdollisimman halpaa. Bisnesajatushan on, että tulot ovat pienet kun palvellaan pieniä matkustajavirtoja, mutta myös kulut ovat pienet. Silloin pienetkin matkustajavirrat saadaan koottua ehkä jopa voitolla runkolinjojen luokse, mistä eteenpäin nämä matkustajat tuovat selvää rahaa firmalle. Pienistä puroista kasvaa iso virta.
(Isossa junassa taas saa olla kuluja paljonkin, kaiken kompensoi suuri kapasiteetti, satoja ellei jopa päältä tuhat matkustajaa. Jos vaikka ic-rungossa on 500 matkustajapaikkaa ja vetäistään sellainen arvio, että kutakin paikkaa kohden tulee rahaa 5€/h (täyttöaste n. 65& ja puolen hinnan maksavia n. 50%, keskinopeus 90km/h) ja että runko on tehokkaassa käytössä viisi tuntia päivässä, tulee rungolle lipputuloa päivässä 500x5x5€ = 12 500€. Sillä maksaa jonkun konduktöörin päiväpalkan max 300€ ihan huomaamatta. Pääomakulut ovat sitten huomattavia ja syövät suurimman osan kakusta. Liikennöintitalouden perustana on pääomakulujen hallinta: kaluston tehokas käyttö ja käyttöiän maksimointi peruskorjauksin ja muuhun käyttöön siirtämällä, kalustohankintojen huolellisella suunnittelulla ja kaluston elinkaaren suunnittelulla. Ei niinkään henkilöstökulujen ja sen semmoisen minimointi ole oleellista.)
Helsingin raitiotieliikenteessä ongelma on päinvastainen: matkustajamäärät ovat niin suuria, varsinkin potentiaaliset matkustajamäärät jos raitioteiden laajennushankkeita toteutetaan, että liikennöintiä pitäisi saada junamaisemmaksi. Hiljaisilla rataosuuksilla taas matkustajia on sen verta vähän pysähdystä kohden, että liikennöintiä pitäisi saada raitiotiemäisemmäksi kulujen kurissapitämiseksi ja tarpeeksi laajan verkoston ylläpitämiseksi.