Sanktion määrällä ei vaan ole niin suurta merkitystä sellaisille yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita markkinaosuudestaan eivätkä tuloksesta.
Jos näin on, niin sittenhän ollaan ongelmanratkaisussa jo puolitiessä, kun ydin on tiedostettu.
Pari ajatusta tuleviin kilpailuihin, kyllä näillä saadaan ajamatta jättävien firmojen markkinaosuuskin tippumaan:
- jos ajamattomia lähtöjä tulee kuukaudessa / kolmen kuukauden jaksossa enemmän kuin x kpl, tilaajalla on oikeus purkaa sopimus
- jokaisesta ajamattomasta lähdöstä tulee x euroa sakkoa (kuten nyt), mutta jos kuukauden / kolmen kuukauden jaksossa on enemmän kuin x kpl ajamattomia, niin tilaajalle ei makseta ko. ajanjaksosta mitään liikennöintikorvauksia
- jos ajamattomia lähtöjä tulee kuukaudessa / kolmen kuukauden jaksossa enemmän kuin x kpl, tuottaja saa automaattisesti seuraavan kuuden kuukauden aikana kilpailutuksista y miinuspistettä (tämä oli YLE:n uutisessa)
- en tiedä, millaiset pykälät force majeuresta on, mutta talvikeli sinänsä ei kyllä ole mikään force majeure, huoltakoot ja hoitakoot autonsa sellaiseen kuntoon että ne kulkevat pakkasillakin
Kyllä keinoja on. Keinot voivat tietysti johtaa sitten siihen, että surkeimmat firmat eivät enää uskalla osallistua kilpailutuksiin ollenkaan. Olisiko se iso menetys?
Ylipäätään minusta tilaaja haluaa liikaa miellyttää bussifirmoja. Tulee turhia päivävuoroja HSL:n pussista, että bussifirma saisi jakaa työntekijöilleen kivempia työvuoroja. Tulee muutoksia kalustoon, ehkä epätarkoituksenmukaisia sellaisia, että bussifirmat voivat siirtää käytettyä kalustoa ulkomailta tänne. Tulee äärettömän pikkuruisia kilpailupaketteja, että pienillä firmoilla on teoriassa mahdollisuus osallistua, käytännössä eivät kuitenkaan juuri mitään voita. Tulee liian pitkiä sopimuskausia, että bussifirman ei tarvitse ottaa kalustohankinnassa riskejä. Näin sementoidaan linjastot ja volyymit aivan liian pitkiksi ajoiksi eteenpäin muuttuvassa kaupunkissa ja kas, kun äkkiä pitää säästää, niin se säästö otetaan sitten raitiovaunuista kun ei muustakaan voi. Miten tämä kaikki voi olla tilaajan ja sitä kautta meidän joukkoliikenteen käyttäjien ja veronmaksajien etu?