Väritysero johtuu kai ensisijaisesti siitä, että HSL ei ole halunnut laskea raitiolinjoja runkolinjoiksi, vaikka käytännössä esimerkiksi nelonen on (vakioreitillään) runkolinjamaisempi kuin bussilinja 20. Mielestäni kaikki raitiolinjat voisi laskea runkolinjoiksi, jolloin värityseroja ei tarvittaisi. Lisäksi pitäisi tiedottaa, että raitiolinja 15 (ja mahdollisesti jotkin muut linjat) pysähtyvät kaikilla pysäkeillä.
Minusta väritys viestii linjan liikennöintitavasta matkustajalle, ja siksi olisi mielestäni sekava tilanne, jos matkustajan pitäisi muistaa, mikä samanvärisistä linjoista pysähtyy kaikilla pysäkeillä ja mikä ei. Nykytilanne on mielestäni tältä osin selkeä; turkoosit ratikat ovat pikaratikoita, jotka pysähtyvät kaikilla pysäkeillä. Olen samaa mieltä siitä, että jotkut kantakaupungin raitiotielinjat (esimerkiksi 4, 10 ja 13, ehkä myös 8) ovat luonteeltaan runkolinjamaisia, mutta toisaalta esimerkiksi kolmosta ei oikein sellaiseksi voi kutsua.
Mäkelänkatukin on infraltaan pikaraitiotietasoinen, muttei vastaa samaa liikennevaloetuuksiltaan, mutta niitä on jonkin verran parannettukin viime aikoina ja toivottavasti lisää. Uusia raitioteitä kutsutaan yleensä pikaraitioteiksi ja vanhoja raitioteiksi, vaikka esimerkiksi Göteborgin raitiotiet ovat toimineet esikuvana monille uudemmille pikaraitioteille. Tampereella (hieman yllättäen) puhutaan virallisesti raitiotiestä, ja siellähän suurin osa osuuksista on pikaraitiotietasoisia, kun taas Hämeenkadun rataa ei voisi pikaraitiotieksi kutsua.
Meinasin jo kirjoittaa tuosta pikaraitiotie-termistä edelliseen viestiini, mutta jätin sen sitten pois kun asiaa oli muutenkin. Pikaraitiotie ei tosiaan ole mikään yksiselitteisesti määritelty käsite, mutta sen sanan tarkoituksena on ymmärtääkseni ollut juuri tuo, että on haluttu tehdä eroa vanhoihin, 1800/1900-lukujen taitteesta periytyviin raitiotiejärjestelmiin. Siitä syystä ei ole mitenkään kummallista, että ns. "vanhoilla raitioteillä" on nykyään pikaraitiotietasoisia osuuksia (tai itse asiassa on ollut jo pidempäänkin, Suomessa jopa jo Turun raitiolinjalla 2), ja että toisaalta moderneilla raitioteillä (kutsutaan niitä sitten pikaratikoiksi tai ei) on hitaampiakin osuuksia - eihän Tampereen Hämeenkadun läpi voi vetää mitään pikarataa, jos kadun haluaa pysyvän turvallisena jalankulkupainotteisena ympäristönä.
Ymmärtääkseni Tampereella ei puhuta pikaraitiotiestä siitä syystä, että nykyistä järjestelmää suunniteltaessa haluttiin erottua jostakin 1990-luvun pikaraitiotiesuunnitelmasta. Tämä juuri osoittaa sen, että nimissä on lopulta (matkustajan kannalta) kysymys mielikuvista, vaikka eroja on tietenkin infrassa ja rakentamistavassakin. Väritys sen sijaan on keino viestiä matkustajille moniakin asioita, esimerkiksi sitä, että oransseissa busseissa saa kulkea sisään myös keskiovesta, ja että niissä on avorahastus. Siksi ratikoiden väriä ei mielestäni voi miettiä pelkästään kaupunkikuvallisena kysymyksenä.
Itse toivon ja uskon, että keltavihreät raitiovaunut säilyvät Helsingin keskustassa tulevaisuudessakin, mutta en pidä lainkaan huonona asiana, jos niiden rinnalle tulee muutakin kalustoa - sikäli, kun värityserolla on jokin ymmärrettävä ja tarpeellinen syy.