Tästä onkin tullut mielenkiintoinen ketju. Hyvä niin, sillä näin "tutkijana" tällaistakin keskustelua kaivataan tälle uudelle foorumille.
Jotkut tuntuvat olevan tiukkoina olevassa tilanteessa, eivätkä salli kyseenalaistaa eräitä Helsingin rv-linjojen tunnuksia, joita liikennöidään eri nimikkeillä eri suuntiin. Brittiläinen LRTA esimerkiksi pitää niitä, eri kirjaimista huolimatta, yksinä linjoina joissakin kansainvälisissä yhteenvedoissaan. Siis linjoja olisi 7 kpl eli 1, 3, 4, 6, 7, 8 ja 10. Tungosaikana on muunnelmia näihin linjoihin, ykkönen muuttuu 1A:ksi ja nelosen vuoroista osa haarottuu 4T:ksi. Kysymys on tietysti monihaarainen ja HKL pitää kiinni 11 linjastaan. Ehkä se antaa statusta.
HKL ei myöskään mainitse missään, että raitiotien rataverkon pituus on Helsingissä vain n. 45 km. Kaksi- tai useampiraiteiset osuudet olen itse autolla raitiotierataa pitkin ajaen laskenut ja tulos on tämä. Kortteleita jne. kiertävät osuudet olen laskenut kokonaisuudessaan mukaan. Myös linjaliikenteeltä poisolevat osuudet olen laskenut mukaan. Kun summaa tuplataan (kaksiraiteiset osuudet), saadaan n. 90 km. Kolmiraiteiset osuudet ja puolestaan yksiraiteisten päätesilmukoiden pituudet sekä silmukoiden sivuraiteet tasaavat luvut mainittuun summaan. HKL:n toimintakertomus mainitsee, että linjarataa on 83,5 km ja varayhteyksiä 6,5 km eli yhteensä 90 km. Logiikka on siis löytynyt! Näiden lisäksi on halli- ja järjestelyraiteita 14 km. Raidekilometrejä on kaikkiaan 104 km. Kansainvälisesti, ja kansallisestikin esimerkiksi RHK:n rataverkolla, ei kaikkia kiskonpätkiä pidä laskea rataverkon pituudeksi. LRTA on ystävällinen ilmoittaessaan Helsingin pituudeksi optimistisen 76 km, mutta siinä on huimasti plussaa. Kun matkustaa ja käy jossain oikeasti suuremmassa raitiotiekaupungissa, ei voi kuin ihmetellä, että miksi siellä on Helsinkiä vähemmän rataa, mutta aika ei riitä matkustaa kaikilla osuuksilla?
Jos RHK ilmoittaisi Helsingin-Riihimäen osuuden pituuden 71 km tilalla vaikkapa HKL:mäisesti 200 km, voisi jossain herätä epäilys rataverkon pituuden laskukaavasta.
Ja takaisin epistolaan:
Vuonna 1950 HKL sai jonkinlaisen hepulikohtauksen linjojen merkitsemisessä, sillä silloin, niinkuin aiemmin olen maininnut kirjaintunnusten käyttöönotosta, kaikki linjalle siirtymiserikoisuudet saivat oman tunnuksensa. Jotkut näistä elävät vieläkin, rationalisoinnista huolimatta.
Pitää aivan laittaa tähän lista silloin käytetyistä ja käyttöönotetuista rv-linjatunnuksista:
1, 1A, 1L, 1LP, 1P, 1R, 2, 2T, 3B, 3T, 4, 4B, 6, 6E, 6K, 6S, 6V, 10, 12, 12A, 12B, 12E, 12S, 12T, H, HH, K, KL, KP, KB, M, MK, ML ja MS. Pääperiaatteessa tähän asti oli liikennöity vain pelkillä numeroilla kaupunkilinjoilla ja esikaupunkiraitioteillä puolestaan yksinkertaisilla kirjaimilla. Erilaisia linjatunnuksia oli nyt 34!
Bussilinjat olivat samaanaikaan 14, 15, 16, 17, 18A, 18N, 18F, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 31, 32, 33, 36, 37, 41, 50, 51, 52, 53, 54 ja 63.
Useita näistä ihmekirjaimista liikennöitiin vain yhteen suuntaan ja vain aamulla.
Summa summarum: 11/7 rv-linjaa, ratapituus 83,5/45 km
)
