Hape sanoi:
Onkohan kyseessä ainoastaan kuttuuriero?
Lomamatkoilla keskisessä Euroopassa olen oppinut pitämään kuulutuksia itsestäänselvänä palvluna.
Luulen, ettei kyseessä ole kulttuuri- vaan tottumusero. Metrossa kuulutukset ovat olleet alusta lähtien, ja alussa ne olivat myös kaikille tarpeellisia. Niihin totuttiin, eikä niitä kukaan vaadi poistettavaksi. Maan alla niiden arvokin on suurempi kuin maan päällä.
Ratikoissa kuulutuksia ei ole ollut yhden linjan kesäkuukausia lukuunottamatta. Siksi ne tuntuvat oudoilta ja häiritseviltä, ja kun toimeen tulee ilmankin, niin niitä ei kaivata.
Joku tokaisi, että näkövammainen ei pärjää ilman kuulutuksia. Voi olla. Kuuro taas ei kuule niitä
Ei ihan kaikkia pienenpieniä erityisryhmiä voi ottaa huomioon ainakaan, jos valtavirta kokee häiriintyvänsä huomioonottamisesta. Kuljettajilla on sitäpaitsi ohje ilmoittaa sokeille tai sen näköisille, minkä linjan vaunu tulee pysäkille, ja pyynnöstä he kyllä ilmoittavat myös, missä pitää jäädä pois. Tämän olen nähnyt toimivan myös käytännössä, tosin yhden ainoan kerran.
Sama hommahan pätee moneen muhuunkin asiaan, muun muassa vaikkapa siihen, että alueella, jonne pitäisi rakentaa ratikka, sitä usein vastustetaan herra ties mistä syistä, mutta alueella, jolla ratikka jo on, siitä ei haluta luopua mistään hinnasta. Tottumus on toinen luonto, sanotaan.